Pomperipossa i Monismanien

Pomperipossa i Monismanien ( suom. Pomperipossa rahan maailmassa) on ruotsalaisen kirjailijan Astrid Lindgrenin satiirinen satu, joka julkaistiin 10. maaliskuuta 1976 Expressen-lehdessä.

Lindgren kirjoitti sadun huomattuaan maksavansa 102 prosentin marginaaliveroa. Jos hän ansaitsisi työllään yhden kruunun lisää, hänen pitäisi maksaa kruunu ja kaksi äyriä valtiolle veroina ja muina veronluonteisina maksuina.

Satu vaikutti suuresti ruotsalaiseen verokeskusteluun, ja samana vuonna Olof Palmen Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue menetti hallitusvaltansa valtiopäivävaaleissa, ensimmäisen kerran 40 vuoteen.

Lindgren oli ollut pitkän linjan sosiaalidemokraatti,^[1]mutta yksityiset kirjeet paljastavat, että hän tuki oppositiota vuoden 1976 valtiopäivävaaleissa koska hän pelkäsi, että sosiaalidemokraattinen puolue 44 vuoden peräkkäinen hallituskausi tekisi Ruotsista sosialistisen diktatuurin^[2][3]

Tarina

Tässä vertauskuvallisessa sadussa fiktiivinen Pomperipossa elää kaukaisessa maassa ja kirjoittaa kirjoja lapsille. Vaikka hänen ahkerointinsa tuottaa hänelle noin kaksi miljoonaa kruunua vuodessa, valtion rahakamarin hoitaja vie melkein kaiken jättäen vain 5 000 kruunua vuodessa elämiseen.

Eräs ystävä kertoo Pomperipossalle, että tämän marginaalivero on 102 %, jolloin Pomperipossa kummastelee: ”Eihän niin monta prosenttia ole olemassa?”

Todellisuus

Lindgren huomautti ohimennen, että verojaan voi laskea ostamalla talon velaksi. Näin hän piikitti Ruotsin tuolloista valtiovarainministeriä Gunnar Strängiä, joka oli juuri tehnyt näin ja selvisi siksi pienillä veroilla suurista tuloistaan huolimatta.

Oikeistopuolue Maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Gösta Bohman luki sadun valtiopäivien puhujantuolilta. Siihen Sträng vastasi tylysti, että Astrid Lindgrenin panos verokeskusteluun paljasti tämän täydellisen ymmärtämyksen puutteen verokeskustelusta, sanoen että ”emme vaadi Lindgreniltä verojen ymmärtämistä”. ”Mutta minä vaadin sitä Gunnar Strängiltä”, vastasi Lindgren Ruotsin radiossa seuraavana päivänä. ”Jos joku on laskenut väärin, se on valtion verovirasto, koska olen saanut lukuni heiltä. Sträng osaa kertoa satuja muttei selvästikään laskea. Meidän kahden tulisi vaihtaa töitä keskenämme.”