Pompeijin viimeiset päivät (vuoden 1908 elokuva)
From Wikipedia, the free encyclopedia
Pompeijin viimeiset päivät (ital. Gli ultimi giorni di Pompei) oli vuonna 1908 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Edward Bulwer-Lyttonin samannimiseen romaaniin perustuvan lyhytelokuvan on ohjannut Luigi Maggi. Se aloitti italialaisten historiallisten elokuvien sarjan.
| Pompeijin viimeiset päivät | |
|---|---|
| Gli ultimi giorni di Pompei | |
.PNG) Glaucus odottaa vuoroaan areenalle. Taustalla savuava Vesivius. |
|
| Ohjaaja | Luigi Maggi |
| Käsikirjoittaja | Roberto Omegna |
| Perustuu | Edward Bulwer-Lyttonin samannimiseen romaaniin |
| Tuottaja | Arturo Ambrosio |
| Kuvaaja | Giovanni Vitrotti, Roberto Omegna |
| Lavastaja | Ettore Ridoni, Decoroso Bonifanti |
| Pääosat | Lydia De Roberti, Umberto Mozzato, Mirra Principi |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Società Anonima Ambrosio |
| Ensi-ilta |
joulukuu 1908 (Italia) 29. joulukuuta 1908 (Suomi) |
| Kesto | 366/346 metriä (17 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Juoni
Eletään vuotta 79 Pompeijissa. Ylipappi Arbaces tavoittelee kaunista Jonea, joka rakastaa nuorta aatelista Glaucusta. Glaucus ottaa palvelijakseen sokean Nydian, joka on salaa rakastunut isäntäänsä. Arbaces huumaa pahaa-aavistamattoman Nydian avulla Glaucuksen, tappaa Jonen veljen Apacidesin ja syyttää Glaucusta murhasta. Glaucus tuomitaan heitettäväksi leijonille, mutta Vesuviuksen purkautuessa Nydia auttaa häntä ja Jonea pakenemaan.[1][2]
Näyttelijät
| Lydia De Roberti | … | Nydia |
| Umberto Mozzato | … | Glaucus |
| Mirra Principi | … | Jone |
| Luigi Maggi | … | Arbaces |
| Ernesto Vaser | … | Nidian isäntä |
| Cesare Gani-Carini | … | Apacides[2] |
Tuotanto ja vastaanotto
Ambrosio Filmin valmistama Pompeijin viimeiset päivät oli ensimmäinen italialainen suurtuotanto ja yhtiön ensimmäinen menestyselokuva[3]. Se oli myös ensimmäinen elokuva, jonka mainoskampanjassa mainittiin ohjaajan ja näyttelijöiden nimet[4]. Luigi Maggin ohjaustyö ei kuitenkaan ollut ensimmäinen Edward Bulwer-Lyttonin teoksen filmatisointi: brittiläinen Walter Booth oli tehnyt aihetta käsittelevän lyhytelokuvan The Last Days of Pompeii vuonna 1900[5].
Elokuvan uutuudenviehätys perustui sen taidokkaaseen lavastukseen, valaistukseen, ulkokuviin ja väkijoukkoihin[6]. Lavasteina käytettiin ensimmäistä kertaa myös kiinteitä rakennelmia[4]. Pompeijin viimeiset päivät oli suuri yleisö- ja arvostelumenestys eri puolilla maailmaa ja se aloitti pitkän historiallisten elokuvien sarjan, josta italialainen mykkäelokuva parhaiten tunnetaan[3]. Ambrosio Film toteutti myös Edward Bulwer-Lyttonin teoksen seuraavan filmatisoinnin,[4] Eleuterio Rodolfin Pompeijin viimeiset päivät ja häviön vuodelta 1913[7].
Pompeijin viimeisiä päiviä esitettiin Suomessa vuodenvaihteessa 1908–1909. Lehtimainosten mukaan kyseessä oli ”loisteliaasti suoritettu romanttinen, jännittävä ja sensatsionelli taiteellinen kuvaus”, ”suurin draama mitä tähän asti tunnetaan”.[8][9][10] Uuden Auran toimittajan mielestä elokuvan ”dekoratsionit ovat onnistuneet ja esiintyminen hyvää”[11].
Restaurointi
Elokuvasta on säilynyt Jean Desmetin kokoelmaan kuuluva hollanninkielinen värjätty nitraattifilmikopio, joka on restauroitu Alankomaiden elokuvamuseossa. Alkuperäisestä 366 metrin pituudesta on jäljellä 346 metriä.[12] Restaurointi on nähtävissä Italian kansallisen elokuvamuseon Vimeo-sivustolla[1].
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.