From Wikipedia, the free encyclopedia
Polarimetri on laite, jota käytetään määrittämään optisesti aktiivisen yhdisteen kykyä kääntää tasopolarisoidun sähkömagneettisen säteilyn, tyypillisimmin näkyvän valon, polarisaatiosuuntaa. Polarimetri on hyvin yleisesti käytetty laite määritettäessä yhdisteiden ominaiskiertokykyä ja enantiomeerista puhtautta. [1]
Polarimetri koostuu säteilynlähteestä, joka tuottaa monokromaattista valoa ja käytetyimpiä ovat natriumlamppu (589 nm) tai elohopealamppu (546 nm). Tarkimmissa laitteissa valonlähteenä käytetään laseria. Säteily johdetaan säteilynlähteestä polarisaattorille, joka tasopolarisoi valon. Tämän jälkeen valonsäde johdetaan tutkittavaa yhdistettä sisältävän näyteputken läpi detektorille, jossa valon värähtelysuunta analysoidaan ja mitataan. Valon polarisaation kiertyminen myötäpäivään on (+)-suunta ja kääntyminen vastapäivään on (-)-suunta.[1][2][3][4][5] Detektorin ja näyteputken välillä voi olla Wollaston-prisma ja Faraday-muunnin[3].
Polarimetria käytetään määrittämään optisesti aktiivisten yhdisteiden ominaiskiertokykyä [α]. Tämä arvo on yhtä suuri kuin polarimetrillä havaittu kiertokulma α jaettuna näytteen konsentraatiolla ja näyteputken pituudella.[1]
Polarimetri on erityisen käytetty laite tuotettaessa sokereita bioteknisesti ja näissä tapauksissa laitetta kutsutaan usein sakkarometriksi. Polarimetria käytetään esimerkiksi bioreaktoriin syötettävän melassin sokerikonsentraation määrittämiseen. Polarimetria voidaan käyttää myös selluloosapitoisuuden määrittämiseen, mutta tällöin liuos ei saa olla samea.[2][3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.