Pohjoissaamelaiset ovat saamelaisten alkuperäiskansaan kuuluva etninen ryhmä. He lukeutuvat suomalais-ugrilaisiin ja uralilaisiin kansoihin[4]. Pohjoissaamelaisia elää Norjan, Ruotsin ja Suomen alueilla. Pohjoissaamelaisia on määrittelytavasta riippuen 40 000–50 000. Heistä 30 000–40 000 asuu Norjassa.[5] Pohjoissaamelaisista arviolta noin 20 700 puhuu pohjoissaamea.[5] Norjassa heitä on Finnmarkin, Tromssan ja Nordlandin alueilla. Ruotsissa heitä on Kiirunan kunnassa. Suomessa heidän perinteisiin asuinalueisiinsa kuuluvat Utsjoen, Inarin, Enontekiön ja Sodankylän kunnat.
 |
Tämä artikkeli tai sen osa saattaa sisältää uutta tutkimusta tai vahvistamattomia väitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lisätietoja saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Ovatko pohjoissaamelaiset etninen ryhmä? Muut kielet eivät päädy tähän. |
| Pohjoissaamelaiset | |
|---|---|
| Väkiluku | noin 50 000 |
| Asuinalueet |
 Norja 40 000[1] Ruotsi 5 000[2] Suomi 3 500[3] |
| Kielet | Pohjoissaame |
| Uskonnot |
Luterilaisuus Lestadiolaisuus |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kanssakäynti Ruotsin, Norjan ja Venäjän kanssa alkoi 1500-luvulla, kun kyseiset maat alkoivat kilpailla oikeudesta verottaa saamelaisia. Pohjoissaamelaiset joutuivat valtaosin Ruotsin ja Norjan vaikutuspiiriin, Venäjän vallan alle joutuneiden saamelaisten kulttuuri kehittyi omaan suuntaansa johtuen paljolti eri uskonnosta. Poronhoito yleistyi pohjoissaamelaisten keskuudessa 1400–1600-luvuilla. 1600-luvulla alkoi myös saamelaisten käännyttäminen kristinuskoon.
1300-luvulla Norjan pohjoisrannikoilla raivosi rutto, joka iski pahiten rannikolla asuviin norjalaisyhteisöihin. Monet saamelaiset muuttivat ruton vuoksi tyhjentyneille alueille ja pohjoissaamelaiset jakaantuivat kahteen ryhmään, merisaamelaisiin ja vuorisaamelaisiin. Merisaamelaiset saivat elantonsa norjalaisten tapaan merestä kun taas vuorisaamelaiset jatkoivat perinteistä elämäntyyliään eläen poroista ja metsästyksellä. Vuorisaamelaisten määrä väheni sitä mukaa kun valtioiden rajat Lapissa tiukkenivat, pahimmillaan porojenhoitajan piti maksaa veroja kolmeen eri valtioon siirtäessään porojaan kesä- ja talvilaidunmaiden välillä.
Suurporonhoito syntyi 1400–1600-luvuilla, ja sen myötä alkoivat pohjoissaamelaiset levittäytyä Inariin. Yhä suurenevat porokarjat johtivat siihen, että niiden omistajien piti etsiä uusia laitumia. Aluksi pohjoissaamelaisten poronomadien talvilaitumina olivat Inarin pohjoisosat, mutta tilanne muuttui, kun vuoden 1852 Norjan ja Venäjän sekä vuoden 1889 Ruotsin ja Venäjän välinen rajasulku estivät pitkät vuotuismuutot maasta toiseen. Tämän seurauksena läntiseen Inariin muutti pysyvästi useita pohjoissaamelaisia perheitä ensin Utsjoen suunnasta ja sittemmin lännestä Enontekiön suunnasta. Lounais-Inariin pohjoissaamelaisia muutti lähinnä Enontekiöltä.[6]
1800-luvulla Norja aloitti voimakkaat norjalaistamistoimet saamelaisia ja kveenejä vastaan. Norjan kielen ja kulttuurin vaikutus levisi voimakkaasti saamelaisalueille. Ruotsin ja Suomen puolella kehitys ei ollut yhtä nopeaa. 1850-luvulla lestadiolaisuus alkoi levitä pohjoissaamelaisten keskuuteen. Henkinen herääminen ja huonontuneet mahdollisuudet harjoittaa poronhoitoa johtivat Koutokeinon kapinaan vuonna 1853. Tapahtuma kiihdytti norjalaistamistoimia, mutta aallonharjansa ne saavuttivat 1900–1940-luvuilla. Toisen maailmansodan jälkeen tilanne rauhoittui jonkin verran.
Koillis-Inarissa Sevettijärven seudulla on inarinsaamen- ja suomenkielisessä nimistössä nähtävissä vanha koltansaamenkielisen nimistön vaikutus: tuo alue oli Näätämön siidan talvialuetta vielä 1800-luvulla. 1900-luvun alkuun mennessä alueen asuttivat harvakseltaan myös pohjoissaamelaiset inarinsaamelaisten ja suomalaisten ohella.[6]
Nykyaika
Vuoden 1979 kiista Altaan rakennettavasta vesivoimalasta nosti esiin saamelaisten oikeudet. Vuonna 1986 otettiin käyttöön Sámi soga lávlla, kansallislaulu, ja vuonna 1989 otettiin käyttöön saamelaisten lippu. Vuonna 2005 Norjassa tuli käyttöön laki joka antoi saamelaisparlamentille ja paikallishalinnolle valtion maat Finnmarkin läänissä. Maat käsittävät yhteensä 96 % läänin pinta-alasta.
M. A. Castrénin seuran nelitasoisen elinvoimaisuusluokituksen mukaan pohjoissaamelaiset kuuluvat toisiksi elinvoimaisempien suomalais-ugrilaisten kansojen joukkoon. Eli kansa on mahdollisesti uhanalainen.[4]
Saamelaiskulttuurissa pohjoissaamelainen kulttuuri on hallitsevaa johtuen pohjoissaamelaisten suuresta määrästä. Pohjoissaamelaisen kulttuurin keskuksena voidaan pitää Koutokeinoa. Pohjoissaameksi ilmestyy nykyään yksi sanomalehti, Ávvir, joka syntyi, kun pohjoissaamenkieliset Min Áigi ja Áššu yhdistyivät. Koutokeinossa on pohjoissaamelainen teatteri Beaivváš Sámi Teáhter. Pohjoissaamelaisten joikuperinne on saamelaisryhmistä parhaiten säilynyt. Pohjoissaamelaista koulutusta on kaikissa kolmessa pohjoissaamelaisten asuttamassa maassa.
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
