Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeet muodostuvat Aimo Kaarlo Cajanderin kehittämän metsätyyppiopin mukaan kuudesta metsäkasvillisuusvyöhykkeestä: Saaristo-Suomesta, Etelä-Suomesta, Pohjanmaa-Kainuusta, Peräpohjolasta, Metsä-Lapista ja Tunturi-Lapista. Nykyisin käytössä olevat vyöhykkeet määritteli Aarno Kalela vuonna 1961.[1]
Puuntuotoltaan parhaimmat metsäkasvillisuusvyöhykkeet ovat eteläisimmät.
Rannikko-Suomi, eli käytännössä muutaman kymmenen kilometrin levyinen rannikkosiivu pääkaupunkiseudulta Turun seudulle, sekä Lounais-Suomen saaristo ja Ahvenanmaa ovat Suomen ihanteellisinta aluetta metsänkasvulle. Alueen kasvillisuudesta saa parhaan kuvan esimerkiksi vierailemalla Lohjan seudun hyvin runsaslehtoisissa metsissä tai Ahvenanmaan lehdesniityillä. Alue käsittää käytännössä Suomeen juuri ja juuri ylettyvän hemiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen alueen. Alueella yleisin puulaji on metsäkuusi ja tyypillisimmät metsätyypit ovat tuorekangas (40 %) ja lehtomainen tuorekangas, jota on jopa noin 40 % metsämaasta. Kuivahkoja kankaita on 20 %, kuivia kankaita on 1 % ja karukkokankaita alle promille. Lehtomaisen tuoreenkankaan yleisyys on selkein erottava tekijä kasvillisuudessa Saaristo-Suomen ja Etelä-Suomen välillä. Varsinaiset lehdot eivät ole huomattavasti muuta Etelä-Suomea yleisempiä, mutta alueen lehdot muistuttavat monesti hyvin paljon lehtimetsävyöhykkeen metsiä jaloine lehtipuineen. Alueen jaloista lehtipuista yleisimmät ovat lehmus, pähkinäpensas ja vaahtera. Silmiinpistävää on myös, että saarnea tavataan alueen lähteikköalueilla, muttei pohjoisemmilla Suomen metsäkasvillisuusvyöhykkeillä lainkaan. Muualla Etelä-Suomessa lehtimetsävyöyhykkeen voimakkaat piirteet lehdoissa ovat harvinaisempia. Rannikko-Suomi on myös tammen pohjoisinta kasvualuetta, jossa sitä tavataan lehdoissa ja lehtomaisilla kankailla.
Saaristo-Suomen ilmasto on muuta Suomea lauhempi ja sateisempi. Käytännössä ilmasto on samanlainen kuin muualla Etelä-Suomessakin, mutta talvi ja pysyvä lumipeite tulevat muuta Etelä-Suomea myöhemmin Saaristo-Suomeen.
Etelä-Suomi on toiseksi eteläisin metsäkasvillisuusvyöhyke. Se käsittää suunnilleen saman alueen kuin eteläboreaalinen vyöhyke. Siihen kuuluu Etelä-Suomi tammivyöhykettä lukuun ottamatta, Järvi-Suomi ja Pohjanmaan rannikkoa noin Kalajoelle asti. Lehtojen luokittelussa erotetaan omaksi alueekseen eteläosasta vuokkovyöhyke (Lounaismaa tai Lounais-Kaakkoismaa).
Kasvukauden pituus Etelä-Suomen alueella on pohjoisimpia osia lukuun ottamatta 160–180 päivää. Alueen eteläisimmät osat ovat sisämaata sateisempia. Etelä-Suomen yleisin maalaji on moreeni.
Ilmasto
Etelä-Suomessa ilmasto on viileän lauhkea. Alueelle on ominaista 3,5-4 kk kesät, hieman alle puolen vuoden kasvukausi, sekä kuivat keväät ja syyssateet.
Kasvupaikkatyypit
Etelä-Suomessa esiintyviä kuivia lehtoja ovat puolukka-lillukkatyyppi (VRT), nuokkuhelmikkä-linnunhernetyyppi (MeLaT), karvasputki-metsäapilatyyppi (LasTrT) sekä maarianverijuuri-mäkimeiramityyppi (AgrOrT). Tuoreita lehtoja ovat koko maassa yleisin käenkaali-oravanmarjatyyppi (OMaT), runsasravinteinen sinivuokko-käenkaalityyppi (HeOT), Etelä-Hämeen yleisin tuoreiden paikkojen lehto imikkä-lehto-orvokkityyppi (PuViT) sekä Järvi-Suomen käenkaali-lillukkatyyppi (ORT). Kosteita lehtoja ovat purolaaksojen saniaistyyppi (FT) ja tätä vähäravinteisempi hiirenporras-käenkaalityyppi (AthOT).
Karukkokankaiden osuus Etelä-Suomen metsäalasta on vain promillen luokkaa, kuivia kankaita taas on alle kolme prosenttia. Runsas neljännes metsämaasta on kuivahkoja kankaita ja valtaosa eli noin 45 % on tuoreita kankaita. Lehtomaisia kankaita on runsas viidennes.
Pohjanmaa-Kainuu on kolmanneksi eteläisin metsäkasvillisuusvyöhyke. Alue vastaa suunnilleen keskiboreaalista vyöhykettä.
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
|
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
|
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
