Keskiboreaalinen vyöhyke

Keskiboreaalinen vyöhyke on yksi boreaalisen vyöhykkeen alavyöhykkeistä. Vyöhyke kulkee koko maapallon ympäri pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomessa mänty on jo keskiboreaalisella kuusta yleisempi. Lehtipuita on noin viidennes puustosta. Kuiva kangasmetsä yleisin metsätyyppi, vaikka tuoreita kankaitakin on melko paljon. Lehtoja on siellä täällä, mutta jalopuita ei niissä enää eteläboreaalisesta vyöhykkeestä poiketen esiinny. Keski-Boreaalisella vyöhykkeellä lehdot sijaitsevat topografisesti enää hyvin yksipuolisilla paikoilla, lähinnä purolaaksoissa tai kallionalusilla. Lehtojen pääpuulaji on yleensä kuusi, tai koivu. Kasvukausi 140–160 vrk, PE 430–465 mm, metsät melko tiheitä ja kohtalaista vauhtia kasvavia. Keskiboreaalisia metsiä kasvaa Suomessa lähinnä Oulun läänissä, Tornion ja Kemin rannikkoseudulla, Etelä-Lapissa, Pohjois-Karjalan pohjoisosissa, Keski-Pohjanmaalla ja paikoitellen Keski-Suomen maakunnan ja Etelä-Pohjanmaan maakunnan pohjoisissa osissa^[1]. Runsaasti soita, joita muodostuu myös alaville, tasaisille paikoille. Syvällä maaperässä esiintyy laikuttaisesti ikiroutaa.^lähde? Yöhalloja voi esiintyä jopa pitkin kesää. Vyöhyke on viljan viljelyn pohjoisraja, tosin kannattavaa metsätalousaluetta.

Lähteet

1. Hotanen, Juha-Pekka, Hannu Nousiainen, Raisa Mäkipää, Anrtti Reinikainen & Tiina Tonteri: Metsätyypit. Opas kasvupaikkojen luokitteluun, s. 27. Helsinki: Metsäntutkimuslaitos, 2013. ISBN 978-952-5694-22-2