Lumelääke eli plasebo (lat. placebo, suom. ’miellytän’) tarkoittaa vaikuttavaa ainetta sisältämätöntä lääkkeen näköistä valmistetta, joka lievittää joidenkin potilaiden oireita niin sanotun lume- eli hoivavaikutuksen kautta[1][2][3][4].
Lumekontrolloituja satunnaistettuja tutkimuksia pidetään luotettavimpana tapana osoittaa lääkeaineiden teho sairauksien hoidossa[2]. Tutkimusten vertailu- eli kontrolliryhmälle annetaan niissä lumelääkettä, jonka vaikutusta verrataan tutkittavaa lääkeainetta saaneen ryhmän tuloksiin. Tämän avulla kyetään päättelemään, kuinka suuri osa tutkittavan lääkkeen hoitovaikutuksesta johtuu lumevaikutuksesta, joka on mukana myös tehokkaiden lääkeaineiden hoitovaikutuksessa. Vaikuttavan lääkeaineen lumevaikutuksesta johtuvaa tehoa kutsutaan lääkkeen ei-spesifiksi vaikutukseksi[4].
Jotta tutkittava valmiste saisi Suomessa myyntiluvan, sen on pystyttävä helpottamaan sairauden oireita lumelääkettä paremmin vähintään kahdessa kaksoissokkotutkimuksessa. Kaksoissokkotutkimuksen avulla pyritään sulkemaan lumevaikutus pois arvioitaessa tutkittavan lääkkeen todellista tehoa. Lain mukaan kokeeseen osallistuville on kerrottava, että osa tutkimukseen osallistuvista saa pelkkää lumelääkettä, mutta ei sitä, kumpaan ryhmään he kuuluvat[5].
Vuonna 1988 lääketieteen sanastolautakunta valitsi plasebo-termille suomenkielisen vasteen ”lume”. Valinta korosti plasebon käyttöä vaikuttamattomana hoitona lääketutkimuksissa. Valinta on aiheuttanut eriäviä mielipiteitä, koska termejä ”plasebo” ja ”lume” käytetään synonyymeina, vaikka todellisuudessa niiden määritelmät ovat erilaiset ja plasebo-vaikutukseen liittyy niin sanottu hoivavaikutus. Plasebo-termillä tarkoitetaan miellyttämistä, kun taas lume käsitetään epätodellisena[6].
Käyttö hoitotyössä
Vaikuttamattoman aineen määräämistä hoidoksi pidetään epäeettisenä ja potilas–lääkärisuhdetta vahingoittavana. Lisäksi se loukkaa potilaan itsemääräämisoikeutta ja sairaanhoidolta edellytettävää tietoisen suostumuksen periaatetta.[7]
Iso osa lääkäreistä esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissa on kertonut kyselyissä antaneensa potilaalle lumelääkettä, kuten vitamiinipillereitä[8][9]. Monien itsestään parantuvien tautien lumelääkityksenä saatetaan myös käyttää oikeita lääkevalmisteita[10]. Esimerkiksi nuhakuumetta tai välikorvan tulehdusta saatetaan hoitaa antibiooteilla, vaikka oireet ovat viruksen aiheuttamia. Tällöin on kyse lumelääkityksestä tai sairauden virhediagnostisoinnista mikrobiperäiseksi, sillä antibiootit eivät tehoa viruksiin[10].
Lumevaikutus
Lumevaikutusta esiintyy tyypillisesti potilaiden vähemmistöllä[1][3] ja se on yleensä verrattain vähäistä. Lisäksi lumevaikutus on suurinta silloin, kun vaikutusta mitataan potilaiden antamien vastausten avulla ja pienimmillään, kun sitä mitataan verikokeen kaltaisilla objektiivisilla mittareilla.[1]
Positiivisesti hoitoon suhtautuvien on havaittu raportoivan muita useammin lumevaikutuksesta. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan havaittu, että lumevaikutus korreloisi esimerkiksi älykkyyteen, sukupuoleen, neuroottisuuteen, hyväuskoisuuteen eli suggestioherkkyyteen[11] tai muihin persoonallisuuden piirteisiin.[11][1][12][13][14][15]
Suurimmat lumevaikutukset on havaittu kivun hoidossa[1]. Lumevaikutuksia on havaittu myös esimerkiksi masennuksen, ADHD:n, allergisen nuhan ja ärtyvän suolen oireyhtymän hoidossa. Lume ei heikennä syöpäkasvaimia, mutta se saattaa lievittää syövästä aiheutuvaa kipua ja muita oireita.[11]
Lumevaikutus johtuu suureksi osaksi endorfiinien, kannabinoidien, dopaminiin ja oksitosiinin kaltaisten aivovälittäjäaineiden erittymisestä sekä hyvinvoinnin kokemuksesta vastaavien aivoalueiden aktivoitumisesta, mikä tasapaintottaa verenkiertoa, hengityselinten toimintaa ja immuunijärjestelmää[16]. Esimerkiksi kipulääkkeeksi mielletyn tabletin ottaminen käynnistää aivojen opioidituotannon myös silloin, kun se ei sisällä vaikuttavaa ainetta[17]. Myös esimerikiksi masennuksen ja Parkinsonin taudin hoidossa on havaittu, että lumevalmisteen nauttiminen saa aivot erittämään oireita lievittäviä välittäjäaineita. Välittäjäainetuotannon aktivoituminen johtuu siitä, että potilas odottaa tai vähintäänkin toivoo oireidensa lievittyvän valmisteen nauttimisen jälkeen.[1] Etuotsalohkon toiminnan häiriintyminen heikentää tai estää elimistön plaseboreaktion. Esimerkiksi Alzheimer-potilaiden aivoissa on havaittu tavallista heikompaa lumevastetta.[18]
Osa kipututkimuksissa ilmenevästä lumevaikutuksesta saattaa liittyä myös siihen, että kipua mitataan usein objektiivisten mittarien sijaan kysymällä potilaan muistinvaraista arviota menneeseen aikaan sijoittuneesta kivusta[19][20]. Tällöin osa potilaista raportoi todellista suurempaa oireiden lievittymistä palkitakseen lääkäriä, koska tämä on nähnyt vaivaa hänen auttamisekseen. Esimerkiksi vuonna 2004 julkaistussa tutkimuskatsauksessa havaittiin, että potilaat arvioivat saamansa hoidon tehokkaammaksi silloin, kun arviota pyysi hoitoon osallistunut lääkäri tai kun kysely tapahtui terveydenhuollon tiloissa verrattuna siihen, että arviota pyysi puolueeton henkilö tutkittavan omassa kodissa.[21] Vuonna 2002 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa, jonka tulos perustui poikkeuksellisesti päivittäiseen kipuseurantaan, plaseboryhmän kokema kivunlievitys olikin vain kuusi prosenttia[22].
Osa lumelääkettä saaneiden potilaiden oirekuvaston muutoksista selittyy sairauden spontaanilla paranemisella tai sillä, että moniin sairauksiin kuuluu parempien ja huonompien jaksojen luontaista vuorottelua. Aidon lumevaikutuksen esiin saamiseksi pitäisi lääketutkimuksen koeasetelmaan sisältyä siksi kokonaan hoidotta jäävä toinen vertailuryhmä, mikä on erittäin harvinaista.[23][24]
Vakiintunut hoitomenetelmäkin saattaa paljastua kyseenalaiseksi kaksoissokkokokeessa.[25] Näin kävi esimerkiksi suomalaisessa Fidelity-tutkimuksessa, jossa tutkittiin, onko polven rappeumaperäisen nivelkierukkarepeämän leikkaushoidosta hyötyä.[25] Tutkimustulosten mukaan oikeasti leikattujen ja lumeleikattujen potilaiden voinnissa ei ollut mitään eroa vuosi operaation jälkeen.[25][26]
Lumelääkkeen vaikutus saattaa selittyä myös keskiarvoa kohti palautumiseksi kutsutulla tilastollisella harhalla[27][28][29]. Se tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että ääriarvot ovat toistomittauksissa lähempänä ilmiön keskiarvoa.
On olemassa viitteitä siitä, että lumelääkitys voi helpottaa potilaiden oireita silloinkin, kun potilas tietää saavansa lumelääkettä. Tietoisesti plaseboa nauttineiden potilaiden oireiden on huomattu lievittyvän etenkin verrattuna potilaisiin, jotka eivät saaneet oireisiinsa edes lumelääkettä[30]. Lumehoidon vaikutus saattaa tällöin perustua esimerkiksi lääketutkimukseen liittyviin säännöllisiin lääkäritapaamisiin, joita voidaan pitää eräänlaisena sosiaalisena tukena.[31] Plasebolla aikaansaatu oireiden helpottaminen saattaa kuitenkin loppua lääkäritapaamisten loputtua.
Osa testattavankin lääkkeen vaikutuksesta on lumevaikutusta, koska jo pelkkä lääkkeen nauttimisprosessi synnyttää aivoissa todellisia muutoksia aktivoiden samoja neurokemiallisia prosesseja kuin testattava lääke[32]. Nämä prosessit toimivat tehokkaimmin silloin, kun potilas osaa päätellä nauttivansa oikeaa lääkettä lumelääkkeen sijaan[33]. Jos tutkittavalla lääkkeellä on paljon sivuvaikutuksia, sillä on myös suurempi lumevaikutus, koska tutkimukseen osallistuva henkilö aavistaa tällöin saavansa tutkittavaa lääkeainetta eikä kontrollivalmistetta. Tätä kutsutaan korostuneeksi lumevaikutukseksi.[31]
Lumelääkkeen vaikutuksen on havaittu olevan sitä parempi mitä kalliimmasta lääkkeestä on kyse, ja suonensisäisesti annettu plasebo on osoittautunut suun kautta otettua tehokkaammaksi. Plasebovaikutus on myös silloin suurempi, kun potilas kokee, että lääkäri ottaa hänet vakavasti.[8][9]
Nosebo
- Pääartikkeli: Nosebo
Niin sanottu nosebo on plasebon tavoin hoidon aiheuttamaa lumevaikutusta mutta kielteistä. Nosebo-ilmiössä kielteiset odotukset tuottavat hoidon kannalta haitallisia vaikutuksia. Esimerkiksi lumelääkettä saanut potilas voi uskoa kärsivänsä lääkkeen sivuvaikutuksista. Nosebo voi ilmetä esim. kuviteltuna oireina ja/tai lääkeaineen sivuvaikutuksena tai heikkona tehona.
Kaikki lumelääkityksen aikana koettu oireilu ei johdu kuitenkaan nosebosta, vaan kyseessä saattaa olla myös elimistön spontaani eli lääkitykseen liittymätön oireilu, jonka henkilö olisi kokenut vaikka ei olisikaan saanut lumelääkettä.
Epäluuloisten on ajateltu kokevan helpommin nosebo-vaikutusta[34] eli oireiden pahenemista tai taudinkuvaan liittymättömän oireilun lisääntymistä lumehoidon aikana. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan löytynyt korrelaatiota ihmisen persoonallisuuden ja lumelääkkeiden vaikutuksen välillä.[1][12][13][14][15]
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
