Pirkko Peltonen-Rognoni

suomalainen toimittaja ja tietokirjailija From Wikipedia, the free encyclopedia

Pirkko Peltonen-Rognoni (s. 30. maaliskuuta 1941 Helsinki)[1] on suomalainen, 1960-luvun lopulta asti Italiassa asunut toimittaja ja tietokirjailija, joka kirjoittaa sekä suomeksi että italiaksi[2][3]. Hän on myös suomentanut italian- ja ranskankielistä kirjallisuutta, muun muassa Primo Leviä,[4] Alberto Moraviaa, Jean-Paul Sartrea ja Marcel Proustia[5].

Lahden lyseon käynyt Peltonen-Rognoni opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan ranskan kieltä, mutta suuntautuikin avioliiton myötä Italiaan[6]. Hän on sekä Suomen että Italian kansalainen[7].

Peltonen-Rognoni on työskennellyt sekä Suomen että Italian yleisradioyhtiöille ja kirjoittanut juttuja myös saksalaisiin lehtiin[6]. Hän teki Italian televisiolle vuodesta 1988 dokumentteja, jotka esittelivät muun muassa Viroa ja muita entisiä Neuvostoliiton satelliittimaita sekä myös Suomea[7]. Hän toimitti vuodesta 1984 alkaen Ylen radiosarjaa Eurooppalaisia puheenvuoroja yhdessä Antti Einari Halosen, Erkki Raatikaisen ja Max Randin kanssa[8]. He saivat vuonna 1988 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon[9].

1960-luvulla Pirkko Peltonen oli mukana Ylioppilasteatterin toiminnassa,[6] ja näyttelijälakon vuosina hän teki rooleja myös muutamissa suomalaiselokuvissa. Näitä ovat Vaarallista vapautta (1962), Onnelliset leikit (1964), Käyntikorttini... (1964), X-Paroni (1964) ja Kielletty kirja (1965)[1]. Televisiossa hän esiintyi Liisa Vuoriston Tesvisiolle käsikirjoittamassa sarjanäytelmässä Tikankolo (1963),[10] Suomen Television tuotannossa Antti Puuhaara (1964)[11] ja Mainostelevision esittämässä ja Ylioppilasteatterin tuottamassa Yukio Mishiman näytelmässä Hanjo (1964)[12].

Peltonen-Rognonin puoliso on Italian parlamentissa vasemmistodemokraatteja 1990-luvulta asti edustanut ja vuosina 1994–2001 senaatin varapuheenjohtajana toiminut Carlo Rognoni[7].

Teoksia

Lähteet

Loading related searches...

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.