Pietari Inkinen

Pietari Esko Henrikki Inkinen^[1] (s. 29. huhtikuuta 1980 Kouvola^[2]) on suomalainen viulisti ja kapellimestari. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa viulunsoittoa Tuomas Haapasen johdolla sekä orkesterinjohtoa Leif Segerstamin, Jorma Panulan sekä Atso Almilan johdolla. Inkinen suoritti vuonna 2003 viulisti- ja vuonna 2005 kapellimestaridiplominsa. Inkinen täydensi viuluopintojaan Zakhar Bronin luokalla Kölnissä vuosina 1998-2001.

Inkinen sai vuonna 2000 jaetun ensimmäisen palkinnon Kuopion 9. viulukilpailussa ja 4. palkinnon kansainvälisessa Jean Sibelius -viulukilpailussa, jossa hän sai myös erikoispalkinnon parhaasta uuden suomalaisen viuluteoksen esityksestä.^[3]

Useiden kansainvälisesti merkittävien orkesterien kanssa jo esiinnyttyään hän sai toukokuussa 2007 nimityksen Uuden-Seelannin sinfoniaorkesterin musiikilliseksi johtajaksi vuodesta 2008. Johtajakauden päätyttyä vuonna 2016 Inkinen sai orkesterin kunniakapellimestarin aseman.^[4].

Syksyllä 2014 Inkinen nimitettiin Prahan sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi syyskuussa 2015 alkavaksi kolmivuotiskaudeksi.^[5] Kautta jatkettiin kuitenkin niin, että Inkinen päätti kautensa vuonna 2020.^[6]

Hän on toiminut myös vuodesta 2009 päävierailijana Japanin filharmonikoissa Tokiossa ja siirtyy orkesterin ylikapellimestariksi syksyllä 2016.

Vuodesta 2015 alkaen Inkinen toimii myös Ludwigsburger Schlossfestspielen ylikapellimestarina Saksassa.

Pietari Inkinen aloitti myös Deutsche Radio Philharmonien ylikapellimestarina syksyllä 2017. Orkesteri syntyi 2007, kun Saarbrückenin ja Kaiserslauternin radioiden sinfoniaorkesterit yhdistettiin. Inkisen kausi oli alkuaan nelivuotinen, mutta sitä jatkettiin vuoteen 2025 asti.^[7] Inkisen kolmivuotinen kausi Etelä-Korean radion sinfoniaorkesterin (KBS Symphony Orchestra) musiikillisena johtajana alkaa tammikuussa 2022. Suomalaiskapellimestareilla on maassa vahva asema, sillä Osmo Vänskä toimii Soulin filharmonikkojen ylikapellimestarina.^[6]

Lähteet

1. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 255. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
2. Aho, Tiina: "Nimitykset tapahtuvat omalla painollaan". Kouvolan Sanomat, 21.11.2010, s. 15.
3. Löf, Risto: Nuori konkari voittoon. (voittajat 1967–2010) Savon Sanomat, 11.10.2010, s. 14.
4. Janne Koskinen: Suomalaiskapellimestari jätti jäähyväiset Uudelle-Seelannille 22.6.2015. Yle. Viitattu 22.6.2015.
5. Helsingin Sanomat 27.10.2014 Pietari Inkinen ylikapellimestariksi Prahaan (Arkistoitu – Internet Archive).
6. Inkinen Etelä-Korean radion orkesteriin. Helsingin Sanomat, 15.5.2021, s. C 4. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.5.2021.
7. Pietari Inkisen ylikapellimestarikausi sai jatkoa Saksassa. Helsingin Sanomat, 19.5.2020, nro 135, s. B 3. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047.

Aiheesta muualla

• Pietari Inkisen kotisivut

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.