From Wikipedia, the free encyclopedia
Pickmanin malli on yhdysvaltalaisen kauhukirjailija H. P. Lovecraftin novelli. Se kirjoitettiin syksyllä 1926 ja ilmestyi pulp-lehti Weird Talesissa runsasta vuotta myöhemmin. Novelli kertoo taidemaalarista, jonka ghūleja esittävät maalaukset herättävät laajaa pahennusta.
| Pickmanin malli | |
|---|---|
| Pickman’s Model | |
 Weird Talesissa julkaistun novellin enimmäinen sivu. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | H. P. Lovecraft |
| Kuvittaja | Hugh Rankin |
| Kieli | englanti |
| Genre | kauhu |
| Julkaistu | Weird Tales, lokakuu 1927 |
| Ulkoasu | pulp-lehti |
| Sivumäärä | 10 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Kari Nenonen |
| Kustantaja | Jalava |
| Julkaistu | Temppeli ja muita kertomuksia, 1988 |
| Ulkoasu | taskukirja |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
»Sanoinkuvaamattomat hirviöt ryömivät vanhan uusienglantilaisen kaupungin murenevista seinistä»
(Weird Talesissa julkaistun novellin johdate[1])
Novelli on Thurber-nimisen miehen sotaveteraanin selvitys siitä, miksei hän enää ole tekemisissä bostonilaisen taidemaalari Richard Upton Pickmanin kanssa. Thurber pysyi Pickmanin ystävänä vielä pitkään sen jälkeen, kun muut olivat katkaisseet välit tämän vastenmielisten maalausten vuoksi. Erityistä pahennusta herätti Ruumiinsyöjät aterialla (Ghoul Feeding) -niminen taulu. Sittemmin Pickman on kuitenkin kadonnut.
Thurber kertoo vierailleensa Pickmanin salaisessa kellariateljeessa lähellä Copp’s Hillin hautausmaata. Maalaukset kuvasivat irvokkaita koirankasvoisia olentoja, jotka syövät ihmisiä ja jättävät omia jälkeläisiään vaihdokkaina ihmislasten kehtoihin. Ateljeessa kuului outoja ääniä, ja kerran Pickman poistui huoneesta aseen kanssa. Hän palasi savuava ase kädessään ja kertoi ampuneensa rottia.
Kertoja poistui ateljeesta mukanaan rullattu paperinpalanen, jonka hän oli hermostuksissaan pannut taskuunsa Pickmanin ollessa rottia ampumassa. Hän kertoo polttaneensa paperinpalasen, silä se ei ollutkaan luonnos vaan valokuva, jota Pickman käytti mallina maalatessaan hirviömäisiä maalauksiaan.
Lovecraft kirjoitti ”Pickmanin mallin” luultavimmin syyskuussa 1926. Se julkaistiin pulp-lehti Weird Talesissa lokakuussa 1927 ja uudestaan marraskuussa 1936. Se ilmestyi Lovecraftin eläessä antologioissa By Daylight Only (1929) ja Not at Night (1937).[2]
Lovecraftin kuvaus Bostonin North Endistä on todenmukainen ja novellissa mainitaan esimerkiksiä monia todellisia katuja nimeltä. Myös novellissa mainitut maanalaiset tunnelit ovat todella olemassa. Ne ovat peräisin Yhdysvaltain siirtomaa-ajalta ja ovat todennäköisestä salakuljettajien rakentamia.[2]
Pian novellin kirjoittamisen jälkeen suuri osa alueen vanhasta rakennuskannasta kuitenkin purettiin uusien talojen tieltä. Näin kävi myös kujalle ja talolle, johon ”Pickmanin malli” sijoittuu, mikä suretti Lovecraftia. Ei tiedetä, mitä rakennusta Lovecraft tarkkaan ottaen ajatteli novellia kirjoittaessaan.[2]
Novellissa Lovecraft käyttää monia weird fictionin tehokeinoja, joita oli hiljattain käsitellyt esseessään Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa. Näitä ovat esimerkiksi luopuminen Lordi Dunsanyn innoittamasta proosarunotyylistä sekä realismin painottaminen. Novellin fiktiivinen kertoja Thurber jopa kuvailee maalari Pickmanin tyyliä ”tieteelliseksi realismiksi”.[2]
Pickman esiintyy sivuhahmona Lovecraftin myöhemmässä romaanissa Tuntematon Kadath.[2] Siinä ghūlit esiintyvät kuitenkin ystävällisinä ja avuliaina olentoina, ja unimaailmaan asettunut Pickman on päähenkilö Randolph Carterin ystävä.
”Pickmanin malli” on Lovecraftin ihailijoiden parissa suosittu.[2] S. T. Joshi ja David E. Schultz (2001) pitävät sitä kuitenkin suhteellisen perinteisenä kauhujuttuna, jonka päähenkilö Thurber on epäuskottava hahmo. Puhekielisyyttä tavoitteleva proosa ei tunnu luontevalta ja suuren sodan kovapintainen veteraani säikkyy pelkkiä maalauksia.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
