belgialainen säveltäjä From Wikipedia, the free encyclopedia
Philippe Boesmans (11. toukokuuta 1936 Tongeren – 10. huhtikuuta 2022[1]) oli belgialainen säveltäjä. Hän opiskeli pianonsoittoa Liègen konservatoriossa, mutta päätti keskittyä uraan säveltäjänä. Hänen tyyliinsä vaikutti aluksi suuresti sarjallisuus, mutta hän koki pian välttämättömäksi sen mahdollistamien rajojen rikkomisen. Hän ei täysin hylännyt sarjallisuuden vaikutusta, mutta kehitti syvästi yksilöllisemmän kielen, jonka keskiössä on mielekäs kommunikaatio kuulijakunnan kanssa.[2]
Boesmans työskenteli Henri Pousseurin johtamassa Vallonian musiikillisessa tutkimuskeskuksessa, Liègen elektronisella studiolla ja tuottajana RTBF-televisioyhtiön palveluksessa. Hänellä oli La Monnaien säveltäjäresidenssi vuosina 1985–2007. Hänen monet teoksensa ovatkin sen johtajien – ensin Gerard Mortier’n, sitten Bernard Foccroullen – tilaamia. Näihin töihin kuuluvat The Trakl-Lieder (1987), Claudio Monteverdin L’incoronazione di Poppean orkestraatio (1989), La passion de Gilles (1983) ja Reigen (1993). Viimeksi mainitun teoksen toi näyttämölle sen kirjoittaja Luc Bondy, joka perusti työn Arthur Schnitzlerin samannimisen teoksen pohjalle. Reigen esitettiin lukuisia kertoja, ja teos toi Boesmansille kansainvälistä tunnustusta.[2]
Wintermärchen (1999) oli Boesmansin uusi yhteistyöteos Luc Bondyn kanssa. Se perustuu William Shakespearen Talviseen tarinaan. Teos esitettiin ensin La Monnaiessa Brysselissä, sitten Pariisissa ja Lyonissa (2000) sekä Barcelonassa (2004). Teosta seurasivat oopperat Julie (2005), Yvonne, princesse de Bourgogne (2009), Au monde (2014) ja Pinocchio (2017). Näistä kaksi jälkimmäistä ovat libretisti Joël Pommeratin kanssa tehdyn yhteistyön hedelmiä. Boesmansin orkesteriteosten joukossa ovat konsertot pianolle (1978) ja viululle (1980).[2]
Boesmans osallistui useisiin nykymusiikkifestivaaleihin muun muassa Darmstadtissa, Varsovassa, Zagrebissa, Brysselissä (Ars Musica Brussels) ja Strasbourgissa. Hän on saanut palkintoja yksittäisistä teoksistaan ja vuonna 2000 Honegger-palkinnon elämäntyöstään.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.