From Wikipedia, the free encyclopedia
PerkinElmer Inc. on yhdysvaltalainen monikansallinen teknologiayritys. Sen liiketoiminta keskittyy analyyttisiin instrumentteihin, optoelektroniikkaan, geenien tutkimuslaitteistoihin ja reagenssivalmistukseen sekä lääketieteellisen tutkimuslaitteistojen ja diagnostisten instrumenttien valmistukseen.
| PerkinElmer, Inc. | |
|---|---|
 |
|
| Tunnuslause | engl. Precisely |
| Yritysmuoto | julkinen osakeyhtiö |
| Osake | NYSE: PKI |
| ISIN | US7140461093 |
| Perustettu | 1931 (Perkin-Elmer), 1947 (EG&G) |
| Toimitusjohtaja | Summe Gregory |
| Avainhenkilöt |
puheenjohtaja: Summe Gregory CFO: Summe Gregory |
| Kotipaikka | Waltham, Massachusetts |
| Toimiala | diagnostiikka, fluiditeknologia, optoelektroniikka, bioteknologia |
| Tuotteet | analyyttiset instrumentit, optoelektroniikka, geenien tutkimuslaitteisto ja reagenssit ja lääketieteellinen tutkimuslaitteisto ja diagnostiset instrumentit |
| Liikevaihto |
 1,687 miljardia dollaria (2007) |
| Henkilöstö | noin 8 500 (2007) |
| Kotisivu |
www |
PerkinElmer on noteerattu New Yorkin pörssissä (NYSE: PKI) ja kuuluu S&P 500 -indeksiin. Yritys toimii 125 maassa. Vuonna 2005 sen liikevaihto oli noin 3,0 miljardia Yhdysvaltain dollaria.
Suomessa toimivat konsernin yhtiöt PerkinElmer Oy ja Wallac Oy Turun Lausteella. Ne olivat vuonna 2014 Varsinais-Suomen toiseksi ja neljänneksi suurin yhteisöveron maksaja (4 836 523 ja 4 178 126 euroa).[1] Wallac Oy:n liikevaihto vuonna 2014 oli 138 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä 530 henkeä. PerkinElmer Finland Oy:n liikevaihto oli 1,6 miljoonaa ja henkilöstömäärä 9.[2][3]
PerkinElmer historia juontaa kahteen S&P 500 -indeksiin kuuluneeseen pörssiyritykseen. EG&G:hen ja Perkin-Elmeriin. 28. toukokuuta 1999 EG&G:n siviilitekninen ryhmä osti Perkin-Elmerin analyyttisten instrumenttien divisioonan Perkin-Elmerin yrityskokonaisuudesta 425 miljoonalla dollarilla. Näistä muodostettiin uusi PerkinElmer-niminen yhtiö.
Alkuperäinen Perkin-Elmer-yhtiö sai alkunsa 1930-luvun alussa, kun astronomiasta kiinnostuneet Elmer ja Perkin tapasivat. Charles W. Elmer oli eläkeikää lähestyvä oikeusistuntojen pikakirjoituspalveluja tarjoavan yrityksen johtaja, Richard Perkin taas nuori investointipankkiiri, joka oli opiskellut vuoden verran kemiantekniikkaa Brooklynin Pratt Institutessa mutta siirtynyt sitten tekemään uraa Wall Streetille. Perkin kävi Elmerin pitämillä tähtitieteen luennolla Brooklynin Institute of Arts & Sciences -oppilaitoksessa, ja miehet ystävystyivät. He päättivät perustaa tarkkuusoptiikkaan erikoistuvan verstaan parempien tähtikaukoputkien rakentamiseksi. Työpaja toimi aluksi New Yorkin Manhattanilla, josta se pian siirtyi Hudsonjoen vastarannalle Jersey Cityyn. Valmistuslaitteet he tilasivat Euroopasta.[4]
Vuonna 1941 yhtiö muutti Connecticutin osavaltion Fairfieldin piirikuntaan Stamfordin kaupungin liepeille, jonne yritys sitten juurtui vuosikymmeniksi. Yrityksen alkuvuosien kasvua ja kannattavuutta helpotti sota-ajan aiheuttama kysyntä puolustusvoimien tarpeisiin. Yrityksestä tuli ensimmäinen optiikkavalmistaja, joka sai Yhdysvaltain laivaston korkeimman laatuluokituksen. Ensimmäisiä tuotteita olivat sotilaslentokoneiden kameroiden etsimet, pommitustähtäimet ja tiedustelujärjestelmät. Vuonna 1944 Perkin-Elmer esitteli kemiallisia yhdisteitä nopeasti analysoivan infrapunaspektrometrin, jollaista saksalaiset vasta suunnittelivat. Tämä oli alku yhtiön suuntautumiselle yhä enemmän kemian ja lääketieteen analyysi-instrumentteihin. Vuonna 1955 tuotiin markkinoille kaasukromatografi ja pian myös ensimmäinen spektrofotometri, joille löytyi sovelluskohteita perustutkimuksen ja teollisuuden laaduntarkkailun lisäksi muun muassa rikostutkinnasta.[4]
Optiikan saralla Perkin-Elmer sai 1940-luvun lopulla tilauksen Harvardin yliopistolta 33-tuumaisen kaukoputken rakentamiseksi Etelä-Afrikkaan suunnitteilla olleeseen Baker Schmidtin observatorioon. Vuonna 1955 Perkin-Elmer suunnitteli ja rakensi tiedustelukäyttöön valtavan ilmakuvauskameran, jonka filmikoko oli 12 × 14 jalkaa. Tämä Transverse Panoramic Camera oli mullistava keksintö, jonka tosin pian korvasi satelliittikuvaus. Sillä voitiin kuvata kahdella ylilennolla koko Pennsylvanian osavaltio niin, että valtateiltä erottuivat yksittäiset autotkin.[5] Perkin-Elmer pääsi kuitenkin mukaan myös avaruusteknologiaan jo miehittämättömien avaruuslentojen aikakaudella, minkä lisäksi se jatkoi yhteistyötä puolustusteollisuuden kanssa kehittämällä ohjusjärjestelmien ohjaustekniikkaa.[4]
1950-luku oli myös Perkin-Elmerin kansainvälistymisen aikaa. Se avasi myyntikanavia moniin maihin ja laajensi valmistustaan Saksaan ja Britanniaan. Vuonna 1960 perustettiin Japaniin yhteisyritys Hitachi Perkin-Elmer, jossa Hitachilla oli 51 prosentin osuus. Samana vuonna Perkin-Elmer listautui New Yorkin pörssiin.[4]
1960-luvulla Perkin-Elmer oli yksi lasertekniikan pioneereista. Sen tekemät sovellukset liittyivät puolustusteollisuuteen ja avaruuden tutkimukseen. 1960- ja 1970-luvuilla yritys eteni yritysostojen avulla myös puolijohde-, pinnoitus- ja materiaalitekniikkaan sekä tietokonealalle. Ensimmäisellä miehitetyllä kuulennolla astronauttien kypäröiden visiirit oli päällystetty yhtiön kehittämällä pinnoitteella, ja avaruusalusten tarkkaan paikannukseen käytettiin Perkin-Elmerin laserheijastustekniikkaa.[4]
Perustajista vanhempi, Charles W. Elmer, kuoli 83-vuotiaana vuonna 1954. Richard Perkin jatkoi pääjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana vuoteen 1961, kunnes tehtävään valittiin Argus-kamerayhtiötä ja Sylvania-sähkötarvikeyhtiötä johtanut Robert E. Lewis. Perkin toimi hallituksen puheenjohtajana vuoteen 1969 saakka, jolloin hän kuoli 62 vuoden iässä.[4]
Perkin-Elmer toimitti optisia komponentteja Hubble-avaruusteleskooppiin, mistä tuli yhtiön suurimpia epäonnistumisia. Hubblen pääpeilin työstäminen aloitettiin vuonna 1979, ja peili valmistui 1981. Linssin kiillotus kuitenkin myöhästyi aikataulusta ja osittautui budjetoitua kalliimmaksi. Tämä aiheutti huomattavaa kitkaa linssin tilanneen Nasan ja Perkin-Elmerin yhtiön välille. Kun avaruusteleskoopin pääpeilin linssissä sitten havaittiin vakava mittavirhe teleskoopin jo ollessa maata kiertävällä radalla, Nasan kritiikki Perkin-Elmerin toiminnalle kasvoi entisestään.
Monien muiden yritysten tapaan Perkin-Elmer alkoi 1980-luvun lopulla luopua vähemmän kannattavista toimialoistaan tehtyään historiansa ensimmäisen tappiollisen tuloksen vuonna 1987. Se säilytti kuusi liiketoiminta-aluetta: analytiikkainstrumentit, puolijohteiden valmistustekniikan, optiset järjestelmät, materiaali- ja pinnoitustekniikan, minitietokoneet sekä saksalaisen Bodenseewerk Gerätetechnik -yhtiön (BGT), joka kehitti ohjus- ja sotilasilmailujärjestelmiä Yhdysvaltain ja Saksan puolustushallinoille. Pian saneeraus kuitenkin jatkui niin, että jäljelle olivat vuonna 1990 enää analytiikka ja materiaalitekniikka.[4]
1990-luvun alussa Perkin-Elmer toimi pioneerina yhdessä Cetus Corporationin (myöhemmin Hoffmann-La Roche) kanssa polymeraasiketjureaktion (PCR) aikaansaavien laitteiden kehittäjänä ja valmistajana.
EG&G -yhtiön perustivat vuonna 1947 kolme Massachusetts Institute of Technologyn ydinfyysikkoa: Harold E. Edgerton, Kenneth J. Germeshausen ja Herbert E. Grier. He olivat olleet mukana Yhdysvaltain hallituksen ydinpommiohjelmassa, ja nyt hallitus halusi heidän jatkavan vetypommin kehittelyä ja kokeilua Nevadassa ja Bikinin atollilla. Yhtiö, viralliselta nimeltään Edgerton, Germeshausen, and Grier, Inc., alkoi myös kehittää järjestelmiä Neuvostoliiton ydinkokeiden kaukotarkkailuun. Tämän työn myötä EG&G:lle kertyi merkittävää osaamista myös ympäristövaikutusten tarkkailuun tarvittavasta teknologiasta, mikä oli sille eduksi vuonna 1963 asetetun ydinkoekiellon myötä ja toisaalta ympäristönsuojeluaatteen vahvistuessa 1960-luvulta alkaen. Yhtiön suurimpana liiketoiminta-alueena säilyi ydinkoetoiminta ja sen monitorointi, mutta muita alueita olivat avaruusalusten ydinkäyttöisten moottorien kehittely, ydinvoiman käyttö maanrakennuksessa ja öljynetsinnässä sekä ympäristöalalla erityisesti merentutkimus. Nämä osaamisalueet tekivät EG&G:stä suositun öljytankkerisatamien suunnittelijan eri puolilla maailmaa.[6]
Ronald Reaganin presidenttikaudella EG&G:n ydinaseosaaminen sai käyttöä ”Tähtien sodaksi” kutsutussa SDI-ohjelmassa, vaikka yhtiön silloinen johtaja Bernard O’Keefe oli henkilökohtaisesti muun muassa neutronipommin kehittämistä vastaan. Yhtiön tulos kuitenkin lähes kaksinkertaistui SDI-ohjelman ansiosta, ja yhtiö pääsi mukaan myös Nasan avaruussukkulaohjelmaan.[6]
George Bushin presidenttikaudella EG&G kärsi ydinkokeiden vähenemisestä Neuvostoliiton romahdettua ja kylmän sodan päätyttyä. Se eteni yritysostoin monille uusille siviilitekniikan alueille, kuten optoelektroniikkaan, sensoritekniikkaan ja lääketieteen diagnostiikkaan, johon se pääsi mukaan ostamalla turkulaisen Wallac Oy:n. 1990-luvun puolivälissä EG&G luopui kokonaan ydintekniikkaan liittyvästä liiketoiminnastaan. Se alkoi toisaalta olla maailman johtavia yrityksiä myös turvatarkastus- ja räjähteiden etsintäteknologiassa, joilla se pääsi muun muassa Yhdysvaltojen siviili-ilmailuhallinnon (FAA) suosioon.[6]
Vuonna 1998 yhtiön johtoon noussut Gregory Summe keskitti EG&G:n toiminnan viidelle strategiselle liiketoiminta-alueelle: Life Sciences, Instruments, Engineered Products, Optoelectronics ja Technical Services. Se luopui monista toimialoistaan mutta teki toisaalta historiansa siihen asti suurimman yrityskaupan ostamalla lääketieteen erikoisvalaisimiin erikoistuneen Lumen Technologies -yhtiön.[6]
Vuonna 1999 EG&G:n siviilitekniikkaan yhdistettiin Perkin-Elmerin analytiikkainstrumenttien liiketoiminta, ja näistä muodostettiin uusi PerkinElmer-niminen yhtiö. EG&G:n puolustustekniikan osti URS Corporation, ja Perkin-Elmerin jäljelle jäänyt Life Sciences -ryhmä jatkoi vanhaa yhtiötä uudella nimellä PE Corporation, josta sitten vuonna 2000 muodostettiin erilliset pörssiyhtiöt Applera Corporation ja Applied Biosystems Group.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
