Papintodistus

Papintodistus (ruots. prästbevis) oli aiemmin Suomessa asiakirja, jonka antoi pappi erilaisiin tarkoituksiin. Nykyään vastaavan todistuksen nimenä on virkatodistus.

Papintodistus vuodelta 1918.

Säännökset papintodistuksesta

Papintodistusten antamisesta säädettiin vuonna 1918 annetussa asetuksessa.^{[L 1]}

Jos yksityinen henkilö halusi toista kuin itseään, vaimoaan tai lastaan taikka hänen hoitonsa ja suojeluksensa alaista henkilöä koskevaa todistusta kirkonkirjan mukaan iästä, maineesta, sukulaisuudesta tai syntymä- tai kuolinajasta, hänen tuli saada sellainen, mutta tarkoitus, johon todistusta pyydettiin, oli samalla ilmoitettava ja merkittävä todistukseen.^[1]

Sen sijaan niin kutsutun mainetodistuksen tuli sisältää ainoastaan tieto siitä, nauttiko henkilö kansalaisluottamusta siihen aikaan, kun todistus kirjoitettiin.

Papintodistuksen antamista koskevia säännöksiä sovellettiin myös eriuskolaisseurakunnan johtajaan sekä siviilirekisteriviranomaiseen.^[1]

Katso myös

• Virkatodistus

Lähteet

Kirjallisuusviitteet

1. Hakkila, Esko (toim.): ”Papintodistus”, Lakiasiain käsikirja, s. 797. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.

Lakiviitteet

1. Asetus papiston, eriuskolaisseurakuntain johtajain ja siviilirekisteriviranomaisten annettavista todistuksista (AsK 9.7.1918/69).