suomalainen huumorilehti, joka ilmestyi 1975–2000 From Wikipedia, the free encyclopedia
Pahkasika oli suomalainen huumorilehti, joka ilmestyi 1975–2000. Lehden päätoimittaja oli sen koko ilmestymisen ajan Markku Paretskoi, ja sitä kustansivat pääasiassa Fanzine Oy (vuoteen 1985) ja Banana Press (1985–2000). Lehti ilmestyi aluksi satunnaisesti, sittemmin neljä kertaa ja aivan lopuksi kolmesti vuodessa.
Markku Paretskoin mukaan lehden tarkoituksena oli parodioida suomalaista suvaitsemattomuutta, ahdaskatseisuutta ja nurkkakuntaisuutta.[1]
Pahkasiasta ilmestyi tauon jälkeen 2015 sen 79. numero vanhojen tekijöiden voimin, lehti oli samalla Pahkasika 40 vuotta -juhlanumero.
Pahkasian perustivat vantaalaiset lukiolaiset Jukka Mikkola, Markku Paretskoi ja Paul Öhrnberg. Ensimmäinen numero oli varastetulla käsikäyttöisellä vahaskopiokoneella monistettu pieni painos, joka myytiin 1975 lakkiaispäivänä koulun tiloissa. Nimi Pahkasika tuli Öhrnbergin käyttämästä haukkumasanasta. Lehden tekijöiden ei ollut tarkoitus jatkaa ensimmäisen numeron jälkeen, mutta suuren suosion takia he päättivät julkaista uusia numeroita.[2] Seuraavat numerot Pahkasika-lehdestä ilmestyivät satunnaisesti Helsingissä. Ne painettiin sähkökäyttöisellä vahaskopiokoneella ja kaksi numeroa jopa eduskunnan ja Shellin Suomen-pääkonttorin painokoneilla – salaa.[2]
Paretskoi opiskeli Tampereen yliopistossa ja jatkoi lehden tekoa 1970-luvun loppupuolella. Samaan aikaan ilmestyneillä rock- ja punk-lehdillä, fanzineilla, oli vaikutuksensa Pahkasian jatkumiseen. Jukka Mikkolan välityksellä yksi numero Pahkasika-lehteä jopa jaeltiin punk-kokoelman "kansilehtenä". Pahkasian toimitus siirtyi samaan aikaan lopullisesti Helsingistä Tampereelle. Vuonna 1979 ilmestynyt Pahkasian numero 7 oli ensimmäinen kirjapainossa painettu lehti.[3]
Yhteydet musiikkilehdistöön tulivat lopulta pysyviksi, kun Soundi-lehteä kustantanut Fanzine Oy (silloinen Lehtijussi Oy[3]) otti Pahkasian 1980-luvun alussa julkaisulistalleen. Tosin Pahkasika ei enää itse julkaissut musiikkia sivuavia artikkeleita, vaan profiloitui absurdia huumoria ja parodiaa julkaisevaksi pilalehdeksi. Samoihin aikoihin lehteen tuli töihin sen merkittävimpiin hahmoihin kuulunut toimittaja-kirjailija Juha Ruusuvuori. Vuoteen 1980 asti lehteä oli myyty vain postitse ja "kädestä käteen" -periaattella, mutta kesällä 1980 lehti pääsi myyntiin R-kioskeihin ja marketteihin vakiinnuttaen näin asemaansa vuosien 1980-1985 välisenä aikana[3].
Kustantajan talousvaikeuksien vuoksi Pahkasika lopetti kustannussuhteen Fanzinen kanssa ja perusti vuonna 1985 oman kustantamon, Banana Press Oy:n. Pahkasian numero 24 oli Banana Pressin ensimmäinen julkaisu[3]. Paretskoi jatkoi Pahkasian päätoimittajana ja Ruusuvuoresta tuli uuden kustantamon toimitusjohtaja. Pahkasian levikki oli parhaimmillaan 35 000[4] ja toiminta kannattavaa. Merkittävä osa Pahkasian toimittamiseen tarvittavasta rahavirrasta tuli postimyynnistä: Banana Press myi postitse Pahkasiassa mainostettuja huumorituotteita. Tuotteita voi vieläkin ostaa Banana Pressin kotisivuilta.[5]
1990-luvun laman aikana vuosikymmenen alussa Pahkasian toiminta alkoi hiipua. Sen levikki laski alle kymmeneentuhanteen[4], ja Juha Ruusuvuori lopetti työsuhteensa lehteen. Lehteä kustantaneen Banana Pressin liiketoiminta alkoi painottua yhä voimakkaammin postimyyntiin, ja vihdoin vuonna 2000 lehti päätettiin lopettaa. Päätoimittaja Markku Paretskoi totesi lehden lakkauttamisen yhteydessä, että "nykymaailmassa Pahkasian kaltainen lehti on tarpeeton". Tällä Paretskoi tarkoitti sitä, että todellisuus on muuttunut parodiaksi itsestään[6] eikä sitä siksi voi parodioida.[7][8][9][10] Länsiväylä-lehden haastattelussa vuonna 2021 Paretskoi luonnehti:
» Ihmiset elävät omissa kuplissaan, ja jokaisessa kuplassa eletään aivan omilla säännöillä. Se tarkoittaa samalla sitä, että yhteiskunta on pirstaloitunut. Ei ole sellaista yhteistä asiaa, joka järkyttäisi edes suurinta osaa. – – – Ennen vanhaan saattoi mennä niinkin, että jos mainitsit sanan lennokkiurheilu huumorilehdessä, joku suuttui jo siitä asetelmasta. Syynä oli se, että lennokkiurheilun ja huumorilehden yhdistelmä oli vain mahdoton käsittää: joku sanoi, että lennokkiurheilu ei liity huumoriin mitenkään.[11]»
Markku Paretskoin luonnehdinnan mukaan Pahkasian elinkaari ulottui ensimmäisen täysiverisen mediasukupolven eli 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa syntyneiden esiinmarssista ”suomalaisen yhtenäiskulttuurin saattohoitoon”. Lehden syntyaikoina 1970-luvulla Suomessa oli vain kaksi radio- ja televisiokanavaa eikä keskivertosuomalaisilla ollut juuri kontakteja oman lähipiirinsä ulkpuolelle. Paretskoin mukaan Pahkasian juttujen ymmärtämistä auttoi ”ainakin jonkinasteinen koulutus”, ja niinpä tyypillinen lehden ostaja ja lukija oli akateemisen sivistyksen saanut henkilö. Hänen mukaansa lehden huumori oli omaan aikaansa sidottua eikä siten välttämättä avautuisi 2020-luvun lukijalle.[1]
Pahkasika julkaisi myös tietokonepelejä. Yksi julkaistuista peleistä oli Pahkasian avaruuspläjäys, joka julkaistiin vuonna 1985 Commodore 64:lle ja IBM PC:lle. Pelin pystyi tilaamaan lähettämällä tyhjän disketin Pahkasian toimitukseen.[12] Kyseessä ei kuitenkaan ollut peli, vaan Pahkasian ja Jukka Junttilan tekemä jäynä. [13]
2015 ilmestyi joukkorahoituksen turvin rahoitettu Pahkasika 40 vuotta -juhlalehti, joka on lehden 79. numero. Juhlanumeroa olivat tekemässä suurimmalta osin lehden alkuperäiset tekijät, päätoimittajana Markku Paretskoi.[14] Lehden kustansi Banana Press. Hankiworks Oy järjesti Mesenaatti.me-joukkorahoitusprojektin, jossa tavoitesumma oli 80 000 €, mutta toteutuakseen vähintään 15 000 €. Tästä summasta 43 040 € saatiin kokoon 2 152 rahoittajan voimin.[3][15]
Pahkasika oli aikanaan Suomen ainoa säännöllisesti ilmestyvä kotimainen huumorijulkaisu. 25 vuoden lehdet sisältävät yhteensä yli 6 000 sivua[4]. Pahkasian avustajakuntaan on kuulunut monia myöhemmin merkittävään asemaan nousseita suomalaisia ammattilaisia. Tällaisia ihmisiä ovat olleet mm. juontaja Simo Frangén, toimittaja Pasi Heikura, kirjailija Juha Ruusuvuori, graafikko Teemu Suviala ja toimittaja Taina West.
Lehden käyttämä tyyli yhdisteli ylä- ja alatyyliä, mistä syntyi jossain määrin omanlaisensa lajityyppi, Pahkasika-huumori. Monet lehdessä näkyneet ilmaukset ja sanonnat ovat jääneet arkikieleen.lähde?
Pahkasika oli vuonna 1980 mukana vaatimuksessa saada "Keskiolut R-kioskeihin". Kampanja tehtiin huumorimielessä, koska silloin ajatusta keskioluen kioskimyynnistä pidettiin lähestulkoon mahdottomana. [16] [17]
| Nimi | Tekijä(t) | 1. julk | Viim. julk | Julkaisut, nykytila | Aloitti Pahkasiassa |
|---|---|---|---|---|---|
| Hemmo Paskiainen | Ari ja Vesa Koskela | 1988 | 2007 | Edelleen ilmestyvä sarjakuva, useita albumeja | 4/88 |
| Jurpo | Hannu Pyykkönen | ||||
| Kolme rumaa Teroa | Harri Pakarinen | 1986 | |||
| Koskisen perhe | Ari ja Vesa Koskela | ||||
| Mies Suvialan parhaita | Teemu Suviala | ||||
| Miihkali | Heikki-Pekka Miettinen | ||||
| Pahkeinen | Heikki-Pekka Miettinen | ||||
| Pallopäät | Ari ja Vesa Koskela | ||||
| Pekkos Bill | Henri Ruukki, Matti Pulkkinen | ||||
| Peräsmies | Timo Kokkila, Sami Laitala | 1983 | 2000 | Kaksi albumia ja CD-ROM, saattaa vielä ilmestyä [18] | |
| Pikku-Anne ja Kakka-Pupu | |||||
| Vanhat herrat | Markku Paretskoi, Pauli Heikkilä |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
