suomalainen kirjailija ja toimittaja From Wikipedia, the free encyclopedia
Outsider, oikealta nimeltään Aarne Viktor Haapakoski (vuoteen 1935[1] Laitinen) (18. maaliskuuta 1904 Pieksämäen maalaiskunta – 24. tammikuuta 1961 Málaga, Espanja), oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Uransa aikana hän ehti omien sanojensa mukaan kirjoittaa yli 2 500 tarinaa, joista osa käännettiin myös muille kielille.[2]
| Aarne "Outsider" Haapakoski | |
|---|---|
 Aarne Haapakoski |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Aarne Viktor Haapakoski |
| Syntynyt | 18. maaliskuuta 1904 Pieksämäen maalaiskunta |
| Kuollut | 24. tammikuuta 1961 (56 vuotta) Málaga, Espanja |
| Ammatti | kirjailija, lehtimies |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Outsider |
| Aikakausi | 1931–1960 |
| Tyylilajit | Rikoskirjallisuus, tieteiskirjallisuus |
| Esikoisteos | Mustalais-suon arvoitus |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Outsiderin seikkailusarjat Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja ja Pekka Lipposen seikkailuja olivat erityisen suosittuja sekä painettuina että radiokuunnelmina 1950- ja 1960-luvuilla. Seikkailuista on tehty myös radiokuunnelmasarja ja elokuvia. Outsiderilla oli muitakin sankarihahmoja, muun muassa arkkitehti-salapoliisi Klaus Karma (Karma-sarja) 1940-luvulla. Tätä sarjaa julkaisi Otava, useiden muiden kirjasarjojen tullessa pienemmiltä kustantajilta ja myyntiin kioskien kautta.
Haapakoski sairastui Lontoossa vaimonsa Fridan kanssa tekemällään lomamatkalla ja kuoli pari päivää Málagaan saapumisen jälkeen vuonna 1961. Hänet haudattiin Málagaan St. Georgen kirkon anglikaaniselle hautausmaalle. Hautajaisjärjestelyissä toimi aktiivisesti Haapakosken ystävä, Málagaan asettunut neilikanviljelijä, entinen tiedustelu-upseeri Reino Hallamaa, myöhemmältä nimeltään Ricardo Palma. [3]
Outsiderin nimimerkin alla jatkoi nuori Karijoelta lähtöisin ollut Seppo Tuisku, joka kirjoitti vuosina 1959–1965 yli sata Lipposen ja Korkin seikkailua.
Vaikka Haapakoski tuli tunnetuksi Outsiderina hän käytti sen ohella kymmeniä eri salanimiä kuten Henrik Horna, Antti Rokka, Rigor Morton, Halt Denis, Victor Mario, William B. Harrow, Charles Snyder ja Rautamies.[4] Nimimerkkien vieraskielisyys oli kaupallinen ratkaisu ja perustui siihen, ettei suomalaisia kirjoittajia pidetty ulkomaisten veroisina.[2]
Haapakoski syntyi maaliskuussa 1904 Pieksämäen maalaiskunnan Haapakoskella. Hänen isänsä oli torppari. Pojan kirjalliset lahjat tulivat esiin jo kouluiässä ja 13-vuotiaana tehty runo päätyi lastenlehti ”Pääskysen” sivuille. Kansalaissota katkaisi hetkellisesti koulunkäynnin. Palveltuaan vapaaehtoisena tykistössä Haapakoski siirtyi Helsinkiin, josta hän matkusti kaksi vuotta myöhemmin Pariisiin taiteilija-elämän houkuttelemana. Piirtämisen opiskelu loppui muutamaan kuukauteen ja Haapakoski hankki sanomalehtimiehen tutkinnon Sorbonnen yliopistossa 1927. Tämän jälkeen hän matkusteli Euroopassa ja kävi jopa Afrikassa lehtitoimittajan ominaisuudessa. Suomeen Haapakoski palasi 1930.[5]
Suomessa Haapakoski elätti itsensä lehtiavustajana ja kirjoitti kahteen eri päivälehteen niin reportaaseja kuin jännityskertomuksiakin. Vuonna 1931 ilmestyi Haapakosken esikoisteos Mustalais-suon arvoitus, jonka hän julkaisi omakustanteena. Kirja sisälsi viittauksia niin sanottuun Tattarisuon tapaukseen, jolloin Helsingin maalaiskunnan Malmilla sijaitsevasta lähteestä löydettiin ruumiinosia.[6] Kirjassaan Haapakoski antoi näytteen mielikuvituksensa lennokkuudesta ja taidostaan kuvata vauhdikkaita kohtauksia.[7] Tarinan päähenkilönä esiintynyt sanomalehtimies ja yksityisetsivä Martti Kyttä jatkoi seikkailujaan myös kolmessa seuraavassa Haapakosken romaanissa.[8]
Vuonna 1934 Haapakoskesta tuli Outsider. Nimimerkin keksi Ilmarinen Oy:n päätoimittaja Yrjö Halme ja nimeä käytettiin ensimmäisen kerran Lukemista kaikille -lehden jatkokertomuksessa Kuoleman varjostamana.[9] Vuotta myöhemmin Haapakoski solmi avioliiton Frida Kunnaksen kanssa. Vuonna 1936 Haapakoskesta tuli suomalaisten erikoistoimittajien edelläkävijä. Hän matkusti ympäri Eurooppaa Seura-lehden toimittajana ja kirjoitti työnsä ohella jännityskertomuksia eri nimillä.[10]
Vuosi 1941 oli Haapakoskelle merkittävä, sillä tuona vuonna häneltä julkaistiin seitsemän kirjaa Outsiderin nimellä. Kirjojen päähenkilönä seikkaili rikostutkija Klaus Karma. Saman vuoden aikana Haapakoski jätti työnsä Seura-lehdessä ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Sota-aikana hän työskenteli vähän aikaa myös rintamakirjeenvaihtajana. Nimimerkki Outsider vakiinnutti asemansa Suomessa. Ensimmäiset Karma-kirjat olivat kaupallisia menestyksiä ja vuonna 1942 julkaistua Nunnat nukkuvat -kirjaa painettiin yli 20 000 kappaletta.[11] Myös arvostelijat ylistivät Outsideria.[12] Osa Karma-sarjankirjoista käännettiin ruotsiksi ja tanskaksi. Myös saksan kielen käännöksistä neuvoteltiin, mutta hanke kaatui sodan aiheuttamiin ongelmiin.[13]
Ranskalaiset aiheet ja historia muodostivat erään osa-alueen Haapakosken kiinnostuksen kohteista. Vuosina 1945–1946 ilmestyivät hänen pääosin Ranskaan sijoittuvat romaaninsa Punaisen Härän Hotelli, Temple-tornin vanki, Aavekuningas ja Kruununtavoittelijat. Ensin mainittu keskittyi Pariisiin ja siellä harjoitettavaan valkoiseen orjakauppaan.[14] Kolme seuraavaa romaania muodostivat historiallisen trilogian Ranskan vallankumouksen ajoista. Haapakoski ei kirjoittanut romaaneja Outsiderin nimellä, vaan tekijäksi oli merkitty Victor Mario. Kirjat olivat tekijänsä rakkaudenosoitus ranskalaista aihepiiriä kohtaan ja tarjosivat pitkän ajanjakson Ranskan historiaa, joka yksityiskohdiltaan oli kuvitteellinen.[15]
Haapakosken kiinnostus science fictioniin sai hänet kirjoittamaan vuosina 1947–1949 kuusi Atorox-tarinaa, joiden päähenkilö oli robotti. Ensimmäinen kirjoista on Atorox, ihmisten valtias (Kustannus Oy Mantere, 1947), jonka jälkeen sarjassa ilmestyi viisi muuta aurinkokuntaamme sijoittuvaa tieteisromaania Kansankirjan julkaisemana[16]. Tekniikkaa ymmärtämätön Haapakoski käytti apunaan insinöörikoulutuksen saanutta Olavi Kuuvaa, joka oli viihdetaiteilija Kari Kuuvan isä.[17]
| ” |
Haapakoski on taitavana jännityskirjailijana käsitellyt juontaan mestarillisesti. Ajan- ja taustakuvaukset ovat herkullisia ja tyydyttävät vaativankin lukijan. Persian valtakunnassa vallinneen suuren kielten sekoituksen kirjailija on huomioinut hyvin. |
” |
– Helsingin Sanomien vuoden 1953 kirjallisuusarvostelun osa Purppurantekijästä.[18] | ||
Seuraavan vuosikymmenen alussa Outsider palasi uudelleen historiaan, ja kirjoitti vuonna 1951 ilmestyneen Purppurantekijän, joka on arvioitu kirjailijan pääteokseksi. Kirjan tapahtumat sijoittuivat muinaiseen Foinikiaan, Kreikkaan ja Persiaan.[18] Idea romaanista oli syntynyt jo vuonna 1927 Haapakosken vieraillessa Karthagon raunioilla. Myöhemmin Haapakoski oli näyttänyt valmista Purppurantekijän käsikirjoitusta kirjailija Joel Lehtoselle, jonka hyllystä kirjoitusliuskat katosivat. 1940-luvun lopulla Haapakoski päätti kirjoitti tarinan uudelleen. Historiallisten kirjojen kirjoittajana Haapakoski ei kuitenkaan olisi pystynyt elättämään kuusihenkistä perhettään, sillä kevyemmällä viihdekirjallisuudellaan hän ansaitsi rahaa nopeammin.[19]
Purppurantekijän saaman hyvän vastaanoton innoittamana Outsider kirjoitti vielä yhden historiallisen kertomuksen, jonka työnimenä oli Tähdistälukija. Käsikirjoituksen sisältämät yhtymäkohdat ajankohtaiseen politiikkaan estivät kirjailijaa kuitenkin tarjoamasta tekstiään kustantajalle, ja käsikirjoitus jäi pöytälaatikkoon. Se julkaistiin vasta 50 vuotta myöhemmin nimellä Abiel tähdistälukija.[19]
Outsiderin teoksista ainakin vuonna 1944 ilmestynyt Vakooja B Z 7 poistettiin myöhemmin kirjastojen ja kirjakauppojen valikoimista liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta.[20]
Vuosi 1945 toi Outsiderin nimen koko Suomen kansan tietoisuuteen radion välityksellä. Taustalta löytyi lama-ajan aiheuttama paperipula, joka vähensi kirjojen painamista ja lisäsi radiossa esitettäviä kuunnelmia. Yleisradion ajanvieteosaston päällikkö Ensio Rislakki kääntyi Haapakosken puoleen ja pyysi tätä kehittämään kuunnelmasarjan, joka pitää kuuntelijat tyytyväisinä.[21]
Kun Outsiderin tekemä tilaustyö Kalle-Kustaa Korkin seikkailut vuoden 1945 helmikuussa esitettiin jatkokuunnelmana radiossa, tuli siitä suosittu kaikenikäisten kuulijoiden keskuudessa. Sodanjälkeinen Suomi oli saanut uudet sankarinsa gentlemanniseikkailija Kalle-Kustaa Korkista ja hänen kanssaan maailmalla liikkuvasta prinssieversti Pekka Lipposesta. Nämä kaksi sankarimatkaajaa seikkailivat radiossa 15 vuoden ajan ja heidät nähtiin myös valkokankaalla. Korkin seikkailuista ilmestyi vuosina 1945–1955 yhteensä 15 nidettä, ja niitä seurasivat kummankin miehen nimeä kantavat sarjajulkaisut, joita ilmestyi vuosien 1956–1965 aikana 192 kappaletta.[22]
Kahden pienoisromaanin kirjoittaminen kuukausittain kaiken muun työn lisäksi sai Haapakosken etsimään itselleen apulaista. Tehtävä ei ollut helppo, sillä ”haamukirjoittajan” tuli omaksua Outsiderin tyyli niin, ettei lukija huomaisi eroa kirjoittajien välillä. Marton Taiga kokeili sopivuuttaan tehtävään ja kirjoitti Outsiderina tarinan Kaksihuippuisen vuoren salaisuus (Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja, 4/1958). Hänen kirjoitustyylinsä erosi kuitenkin liiaksi Haapakosken luomasta tyylistä.[23]
Loppuvuodesta 1958 nuori aloitteleva kirjailija Seppo Tuisku lähetti Haapakoskelle arvioitavakseen ensimmäisen näytteensä Korkin seikkailuista nimeltään Murhatehdas. Vaikka Haapakoski hyllytti tarinan lähti yhteistyö miesten välillä sujumaan. Tuisku omaksui Outsideriksi vaadittavan tyylin ja osoittautui kehityskykyiseksi. Ensimmäiset Tuiskun kirjoittamat sarjakirjat, jotka ilmestyivät keväällä 1959, olivat Pekka Lipposen seikkailuja numero 29 Et elä huomiseen Pekka ja Korkin seikkailuja numero 7 Öljygangsterin rippi. [24] [25]
Vuonna 1960 Tuisku kirjoitti jo yli puolet Lipposen ja Korkin seikkailuista. Haapakosken kuollessa Málagassa sydänhalvaukseen tammikuussa 1961 jatkoi Tuisku monen vuoden ajan yksinään Outsiderina ja kirjoitti kaikkiaan 123 kertomusta.[22]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
