Oulun kaupunginteatteri

Oulun teatteri on Oulussa toimiva ammattiteatteri. Vuosittain teatteri järjestää noin 350–400 esitystä, joista noin 8 on ensi-iltoja. Näytöksiä on sekä uusia suomalaisia että ulkomaisia kantaesityksiä. Näytöksiä käy seuraamassa noin 80 000 katsojaa joka vuosi. Teatteri tuottaa myös oopperaa ja musiikkiteatteria sekä lapsille että aikuisille. Vuosittainen tapahtuma on myös Lasten ja nuorten teatterifestivaali.

Oulun kaupunginteatteri

Oulun kaupunginteatteri itsenäisyyspäivän iltana 2008.

Historia

Vuonna 1931 toimintansa aloittanut harrastajateatteri Oulun Näyttämö toimi Työväenyhdistyksen omistamassa Teatteritalona tunnetulla Työväentalolla. Vuonna 1944 rakennus varusteineen kaikkineen tuhoutui jatkosodan pommituksissa. Teatteritoiminta siirtyi kaupungintalon juhlasaliin uuden vakituisen näytöspaikan etsinnän ajaksi.

Vuonna 1951 Oulun Näyttämö vaihtoi nimensä Oulun Teatteriksi, ja 1965 tehtiin päätös teatterin kunnallistamisesta ja nimi muutettiin Oulun kaupunginteatteriksi. Seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 1972 Oulun kaupunginteatteri muutti nykyiselle paikalleen torinrantaan. Uuden teatteritalon valmistujaisia juhlittiin silloisen teatterinjohtajan Paavo Liskin ohjaamalla Kalevala-näytelmällä, joka 78 000 katsojallaan oli teatterin siihen asti suurin yleisömenestys^[1].

Vuonna 2012 Oulun kaupunginteatteri muuttui kaupungin omistuksessa olevaksi osakeyhtiöksi.^[2]

Peruskorjauksen (2002–2004) jälkeen ensimmäinen näytös oli Teemun pukuleikki Vinttikamarissa. Suuren näyttämön ensimmäinen esitys remontin jälkeen oli Verdin ooppera Naamiohuvit 24. syyskuuta 2004.

Vuoden 2018 alusta teatterin nimenä markkinointimateriaaleissa ja viestinnässä on Oulun teatteri. Virallisissa rekistereissä nimenä säilyy Oulun kaupunginteatteri.^[3]

Oulun teatterin taiteellisena johtajana tammikuussa 2020 aloitti tanssija- ja näyttelijätaustainen ohjaaja Alma Lehmuskallio, joka on valmistunut vuonna 2015 Teatterikorkeakoulusta. ^[4]

Oulun Naisunioni palkitsi Lehmuskallion ja toimitusjohtaja Anu-Maarit Moilasen Vuoden Sara -palkinnolla maaliskuussa 2021. Palkintoperusteluissa kerrotaan, että naiskaksikkona he ovat tuoreeltaan tuoneet oululaiseen kulttuurijohtamiseen raikkaan tuulahduksen.^[5]

Alma Lehmuskallion ohjaama Kaboom ja kuvittelun voima -esitys sai huhtikuussa 2021 lasten- ja nuortenteatteripalkinnon, jonka jakoivat lasten- ja nuortenteatterijärjestö Suomen Assitej ry ja Suomen Teatterit ry. ”Oulun teatterin Kaboom ja kuvittelun voima on uuden suomenkielisen näytelmätekstin kantaesitys suurella näyttämöllä. Esitys on iso satsaus lastenkulttuuriin, teatteripoliittinen teko, jossa teatterin kaikki voimavarat on laitettu peliin”, palkitsijat perustelevat.^[6]

Suomen Kulttuurirahasto palkitsi Alma Lehmuskallion ja Anu-Maarit Moilasen Olavi Veistäjä -palkinnolla elokuussa 2021 valtakunnallisesti merkittävästä tuoreesta ja ajankohtaisesta teatteriteosta. Palkintoperusteluissa kerrotaan, että Lehmuskallio on edistänyt Oulun teatterissa määrätietoisesti tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioita ja Moilanen työskentelee mahdollistajana, jolle taidelaitos ei näyttäydy erillisenä kuplana vaan tärkeänä ja vaikuttavana osana yhteiskuntaa ^[7].

Teatteritalo

Oulun teatteritalo valmistui vuonna 1972 torinrantaan, jossa se sijaitsee keinotekoisella Vänmannin saarella. Teatteritalon on suunnitellut arkkitehtipariskunta Marjatta ja Martti Jaatinen, jonka suunnittelemaan monumentaalikeskukseen teatteritalo kuuluu.

Rakennus peruskorjattiin vuosina 2002–2004 ja se sai laajennusosan arkkitehti Sampo Valjuksen piirtämänä. Kunnostuksen aikana Oulun kaupunginteatteri toimi väistötiloissa Limingantullin teollisuusalueella vanhassa Atrian lihapakkaamossa, joka nimettiin leikkisästi Teatriaksi. Näytöksiä oli Teatrian lisäksi Nukulla, nykyisellä Valveella, ravintoloissa ja muissa valikoiduissa paikoissa. Peruskorjauksen jälkeen teatteritalo sai nykyiset neljä näyttämöä. Syyskuussa 2004 yli 10 000 vierasta kävi katsomassa ja tutustumassa uudistettuun rakennukseen.

Näyttämöt

Oulun kaupunginteatterilla on neljä näyttämöä. Suurelle näyttämölle mahtuu 527 katsojaa, pienelle näyttämölle 100–145 katsojaa, Vinttikamariin 78–90 katsojaa ja Pikisaliin 144–184 katsojaa. Suuri näyttämö ja pieni näyttämö ovat olleet käytössä vuodesta 1972 lähtien, kun teatteri aloitti uusissa tiloissaan. Harjoitushuoneena ollut, Lastenkamarista Vinttikamariksi nimetty tila toimi aluksi satunnaisena näyttämönä mutta myöhemmin vakiintui kunnon näyttämöksi. Peruskorjauksen yhteydessä lisättiin myös Pikisali.

Teatterinjohtajat

^[8]

Oulun Näyttämö

• 1931–1933 Hannes Flinck (sittemmin Hako)
• 1933–1940 Urho Lahti
• 1940–1941 Eino Weckström
• 1941–1944 Jouko Paavola
• 1944–1946 Torsten Orell
• 1946–1947 Yrjö Kianne
• 1947–1949 Alice Lyly
• 1949–1951 Esko Tuomi

Oulun Teatteri

• 1951–1955 Nestori Huhtanen
• 1957–1959 Matti Tapio
• 1959–1961 Paavo Roiha^[9]
• 1961–1965 Risto Veste^[9]

Oulun kaupunginteatteri

• 1965–1970 Risto Veste
• 1970–1971 Saulo Haarla
• 1971–1975 Paavo Liski
• 1976–1978 Ari Kallio
• 1978–1985 Markus Packalén
• 1986–1990 Jussi Helminen
• 1990–1993 Yrjö Juhani Renvall
• 1995–2000 Maarit Pyökäri
• 2000–2006 Anu Saari
• 2006–2011 Ahti Ahonen
• 2012–2014 Mikko Kouki (2012–2014) ja Arto Valkama (2012–2013)
• 2014–2019 Kari-Pekka Toivonen^[10]
• 2020– Alma Lehmuskallio^[10][11]

Näyttelijöitä ja ohjaajia

• Inkeri Aalto^[12]
• Eeva Eklund (–1971)^[13]
• Kristiina Elstelä (1971–1975)^[14]
• Jari Forsman (1985–1991))^[15][16]
• Peetti Hakala (1975–)^[17]
• Ahti Haljala (1961–1965)^[9][12]
• Heimo Happonen (1979–)^[18]
• Eeva-Maija Haukinen (1975–)^[17]
• Mauri Heikkilä (1961–1965)^[9][12]
• Anna-Liisa Havana (–1965–)^[19]
• Heimo Heikkinen (–1965)^[12]
• Teuvo Himanka (1967–)^[20]
• Tuure Himanka (–1969)^[21]
• Elina Hoffrén (1963–)^[22]
• Esko Hukkanen (–1961)^[9]
• Anneli Juustinen (1975–)^[17]
• Juhani Juustinen (1965–1967,^[12][20] 1975–^[17])
• Veikko Jääskeläinen (1965–1967)^[12][20]
• Rauni Kaskineva (1961–)^[9]
• Jorma Koho (1965–)^[12]
• Anna-Maija Kokkinen (–1991)^[16]
• Reijo Kokko (1967–)^[20]
• Erkki Laakso^[9]
• Pirkko Laakso (–1983)^[23]
• Mikko Lammi (–1991)^[16]
• Hilja Lamminperä^[9]
• Hilja Lamminpää (–1965)^[12]
• Reijo Lomperi (–1961)^[9]
• Pentti Louko (–1979)^[18]
• Sirpa Lumikko (–1983)^[23]
• Esko Länsineva (1975–)^[17]
• Markku Maalismaa (1981–1985)^[24][15]
• Pentti Marttinen (1963–)^[22]
• Tuula Meisaari (1983–)^[23]
• Anna-Leena Mäki-Penttilä (–1981)^[24]
• Hannele Nieminen (1979–)^[18]
• Esko Nikkari (–1981)^[24]
• Anneli Niskanen (1983–)^[23]
• Seija Näppilä (1967–)^[20]
• Kirsti Otsamo (1983–)^[23]
• Hannu Pelkonen (–1985)^[15]

• Matti Poskiparta (1977–1979)^[25][18]
• Eugen Pukema (1962–, 1967–1973)^[20][26]
• Anja Päivärinta (–1963)^[22]
• Pentti Pääkkönen (yli 40 v., –1973)^[9][27]
• Heikki Railevirta (1977–1981)^[25][24]
• Markku Riikonen (–1975)^[14]
• Taneli Rinne (–1983)^[23]
• Kari J. Ristolainen ([1979–)^[18]
• Leila Ritvanen (–1961)^[9]
• Aulis Rosendahl (1967–)^[20]
• Helena Ryti (1985–)^[15]
• Mauno Saastamoinen (1965–)^[12]
• Thelma Saastamoinen (–1961)^[9]
• Tuire Salenius (–1975)^[14]
• Esko Salmela (1977–1983)^[25][23]
• Risto Salmi (–1979)^[18]
• Katja Salminen (–1975)^[14]
• Risto Salminen (1975–)^[17]
• Ossi Savola (1965–)^[12]
• Kaija Siikala (ohjaaja-näyttelijä, 1959–1965)^[12]
• Seija Sora (–1961)^[9]
• Ritva Sorvali (1987–)^[28]
• Maija-Liisa Ström (–1985)^[15]
• Marja-Leena Syvänen (1967–)^[20]
• Erkki Thil (1961–1963)^[9][22]
• Lahja Taivassalo^[9]
• Reino Taivassalo^[9]
• Raili Tiensuu (–1975)^[14]
• Veikko Tiitinen (–1961)^[9]
• Sari Tirkkonen (1985–)^[15]
• Liisa Toivonen (1981–)^[24]
• Veli Tuomas-Kettunen (1965–)^[12]
• Matti Tuominen (–1975)^[14]
• Olli Tuominen (1985–)^[15]
• Juhani Tyynelä (1961–1965)^[9][12]
• Helinä Viitanen (–1965)^[12]
• Terttu Yli-Luoma (1965–1967)^[12][20][12]
• Mikko Viherjuuri (1972–1975)^[26][14]
• Timo Virkki (1983–)^[23]

Muuta

Tammikuussa 1987 Jumalan teatteri esitti performanssin Pohjoisilla teatteripäivillä. Oulun kaupunginteatterissa esitettyyn performanssiin kuului muun muassa ulosteiden heittoa katsojien päälle. Silloiset teatterikorkeakoulun oppilaat halusivat protestoida laitosteatteria vastaan.^[29][30]