Orvokit (Viola) on orvokkikasveihin kuuluva kasvisuku, johon kuuluu 400–500 lajia, joista useimmat elävät pohjoisella pallonpuoliskolla. Orvokkeja kasvatetaan myös paljon koristekasveina. Useimmat orvokit viihtyvät kosteissa ja varjoisissa paikoissa, kuten puiden ja pensaiden alla.
| Orvokit | |
|---|---|
 Tarhaorvokki |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Orvokkikasvit Violaceae |
| Alaheimo: | Violoideae |
| Suku: |
Orvokit Viola L. |
| Katso myös | |
Orvokeilla on tyypillisesti sydämenmuotoiset lehdet ja epäsymmetriset, viisiterälehtiset kukat, joissa yksi iso terälehti suuntautuu alaspäin ja loput neljä ovat pareittain symmetriset sen yläpuolella. Useimpien orvokkilajien kukat ovat violetin värisiä, ja sana violetti johtuukin ranskan kielen sanasta violette, orvokki. Joillain monivuotisilla lajeilla, kuten lehto-orvokilla on myös avautumattomia, umpisiittoisia kukkia.
Orvokin latinankielinen nimi Viola on useassa kielessä yleinen naisen nimi. Myös suomen kielessä esiintyy nimi Orvokki. Viulu-soittimen nimi on johdettu orvokeista.[1] Orvokki on symboloinut rakkautta, kaipausta, mietiskelyä, kainoutta ja vaatimattomuutta. Kristinuskossa orvokkeja on pidetty Neitsyt Marian vertauskuvina.[1]
Orvokkilajeja
Lajit Suomessa
- aho-orvokki (Viola canina)
- isoaho-orvokki (Viola canina subsp. ruppii (montana))
- pikkuaho-orvokki (Viola canina subsp. canina)
- amerikanorvokki (Viola lanceolata) (vain satunnaistulokas)
- hietaorvokki (Viola rupestris)
- harjuhietaorvokki (Viola rupestris subsp. rupestris)
- pahtahietaorvokki (Viola rupestris subsp. relicta)
- kaiheorvokki (Viola selkirkii)
- karvaorvokki (Viola hirta)
- keltaorvokki (Viola lutea) (vain satunnaistulokas)
- keto-orvokki (Viola tricolor)
- dyyniketo-orvokki (Viola tricolor subsp. curtisii tai var. maritima)[2][3]
- kallioketo-orvokki (Viola tricolor subsp. tricolor tai var. tricolor)[2][3]
- kiiluorvokki (Viola glabella) (vain satunnaistulokas)
- korpiorvokki (Viola epipsila)
- lapinorvokki (Viola biflora)
- lehto-orvokki (Viola mirabilis)
- luhtaorvokki (Viola uliginosa)
- metsäorvokki (Viola riviniana)
- mäkiorvokki (Viola collina)
- nuoliorvokki (Viola sagittata) (vain satunnaistulokas)
- pelto-orvokki (Viola arvensis)
- pyökkiorvokki (Viola reichenbachiana)
- rantaorvokki (Viola stagnina, syn. V. persicifolia)
- reunusorvokki (Viola cucullata) (vain satunnaistulokas)
- sarviorvokki (Viola cornuta) (vain satunnaistulokas)
- suo-orvokki (Viola palustris)
- tarhaorvokki (Viola × wittrockiana)
- tuoksuorvokki (Viola odorata)
- viitaorvokki (Viola × fennica (ruprechtiana)), suo- ja korpiorvokin risteymä
Orvokit Suomessa
Suomessa kasvaa 17 luonnonvaraista orvokkilajia sekä lukuisia risteymiä.[5] Yleisimmät lajit ovat suo-orvokki, aho-orvokki, korpiorvokki, pelto-orvokki ja metsäorvokki. Uhanalaisia orvokkeja on viisi, joista pahtahietaorvokki on vaarantunut ja erittäin uhanalaisia ovat luhtaorvokki, mäkiorvokki, pyökkiorvokki ja rantaorvokki.[6][7]
Suomessa viljeltyjä lajeja ovat:[8] Sarviorvokki (monivuotisena puutarhakukkana), tuoksuorvokki (perinteinen monivuotinen puutarhakukka), tarhaorvokki (yksivuotisena parveke- ja kesäkukkana) ja tarhasarviorvokki (Viola × williamsii tai Viola Cornuta-ryhmä).
Muita orvokkilajeja
- altainorvokki (Viola altaica)
- alvariorvokki (Viola pumila)
- anaganorvokki (Viola anagae)
- etiopianorvokki (Viola abyssinica)
- guadaloupenorvokki (Viola guadalupensis)
- hopeaorvokki (Viola alba)
- japaninorvokki (Viola japonica)
- kaitaorvokki (Viola elatior)
- kenianorvokki (Viola eminii)
- kultaorvokki (Viola bakeri)
- labradorinorvokki (Viola labradorica)
- madeiranorvokki (Viola paradoxa)
- neidonorvokki (Viola canadensis)
- palmanorvokki (Viola palmensis)
- perhosorvokki (Viola sororia)
- puikko-orvokki (Viola cazorlensis)
- riippaorvokki (Viola hederacea)
- samettiorvokki (Viola suavis)
- sormiorvokki (Viola kitaibeliana)
- teidenorvokki (Viola cheiranthifolia)
- tipuorvokki (Viola pubescens)
- transsilvanianorvokki (Viola declinata)
- Viola adunca
- Viola kupfferiana
- Viola scorpiuroides
Alvariorvokki, hopeaorvokki, kaitaorvokki ja samettiorvokki kuuluvat myös pohjoismaisiin lajeihin, sillä ne kasvavat harvinaisina Skandinavian eteläosissa asti.[2]
Orvokin kasvatus siemenestä
Orvokin kasvatus siemenestä voi aloittaa sisätiloissa keväisin tammi-helmikuussa. Siemenet kylvetään pieniin taimikasvatusruukkuihin, tai muuhun sopivaan astiaan. Siemeniä ei tarvitse peittää koska ovat niin pieniä. Astia pidetään pimeässä, kosteana ja suojakuvulla peitettynä, kunnes ensimmäiset versot ilmestyvät noin viikon tai kahden kuluttua. Siirrä sen jälkeen heti kasvuvalon alle. Kun ulkolämpötilat ovat tarpeeksi korkeat, orvokit voidaan siirtää kukkapenkkiin tai parvekeruukkuihin. Orvokit tulee kastella säännöllisesti ja ne viihtyvät parhaiten puolivarjossa.[9]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
