Orléansin herttua (ransk. Duc d'Orléans) oli Ranskan merkittävimpiä aatelisarvoja.
Se luotiin vuonna 1344 Philippe de Valois'lle, joka oli Filip VI:n poika ja periytyi aina Ranskan kuninkaan pojalle, joten Orléansin herttuat edustivat kuningassuvun nuorempaa haaraa. Ennen Ranskan vallankumousta Orléansin herttua oli usein merkittävä poliittinen vaikuttaja. Vuodesta 1660 lähtien arvo periytyi Orléans-suvussa.[1]
Louis IV (1703–1752), Philippe II:n ja Françoise Marie de Bourbonin poika, Orléansin herttua 1723–>1752, peri arvon isältään
Louis-Philippe (1725–1785), Louis IV:n ja Auguste Marie Johanna von Baden-Badenin poika, Orléansin herttua 1752–>1785, peri arvon isältään
Louis-Philippe Joseph (1747–1793), Louis-Philippen ja Louise Henriette de Bourbonin poika, Orléansin herttua 1785–>1793, kannatti vallankumousta ja teloitettiin petturuudesta, arvo periytyi isältä[2]
Louis Philippe I (1773–1850), Louis-Philippe Josephin ja Marie-Adélaïde de Bourbonin poika, Orléansin herttua 1793–>1830, kunnes tuli kuninkaaksi nimellä Ludvig Filip I, arvo periytyi isältä[1][3]