Olli Juhani Sinivaara[1] (s. 1980 Tampere)[2] on suomalainen runoilija, prosaisti, kääntäjä ja René Girardin ajattelun tutkija.
Sinivaara on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri sosiologiasta.[3] Hän on opisekellut myös käytännöllistä filosofiaa.[4] Sinivaara on kääntänyt René Girardia sekä toiminut Girardin mimeettisen teorian parissa seminaarien järjestäjänä, tutkijana ja luennoitsijana. Sinivaara toimi kulttuurilehti Nuoren Voiman päätoimittajana vuosina 2007[4]–2008, jolloin ilmestyi lehden Girard-teemanumero (Nuori Voima 6/2008).
Sinivaaran esikoisrunokokoelma Hiililiekki ilmestyi keväällä 2005. Keväällä 2006 ilmestyi Sinivaaran yhdessä Antti Arnkilin kanssa toimittama esseeantologia Kirjoituksia Väinö Linnasta. Vuonna 2007 Sinivaaralta ilmestyi toinen runokokoelma, Palava maa, josta hänelle myönnettiin Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto. Syksyllä 2009 ilmestyi Sinivaaran kolmas runoteos Valonhetki, joka päätti Hiililiekin ja Palavan maan aloittaman trilogian. Runokokoelma Lokakuun päivä ilmestyi 2012 ja Purkautuva satama 2018.
Sinivaaran kuudes runokokoelma Puut ilmestyi 2021[5]. Se palkittiin 2022 Tanssiva karhu -runopalkinnolla.[6] Kokoelman keskiössä on mänty, joka esiintyy varsinkin kokoelman toisessa osassa.[7] Mänty on Sinivaaralle tärkeä puu, ja kokoelman nimirunon hän kirjoitti kohdattuaan rauhoitetun männyn Helsingin Laajasalossa[5]. Runot sisältävät paljon värein kuvailua. Eija Komu löytää pienestä nelikymmensivuisesta kokoelmasta yleisesti viittauksia ranskalaiseen runouteen, lisäksi Eeva-Liisa Mannerin nimi mainitaan. Manner on ollut aiemminkin esillä, kokoelman Palava maa mottovalinnoissa. 1950-luvun modernistinen perintö näkyykin kuvavalinnoissa: ei minä ja maailma vaan minä-maailma. Komu toteaa Sinivaaran ilmaisun keventyneen kokoelma kokoelmalta. Hän luonnehtii kokoelmaa vastakohtaisuuksien kautta: "keveydessään painava, suppeudessaan avara, hetkeä tavoittaessaan ajaton".[5]
Sinivaaran runoja on käännetty englanniksi, ranskaksi, saksaksi, italiaksi, unkariksi, tšekiksi ja ruotsiksi. Sinivaara runoja on mukana Jenni Haukion toimittamassa antologiassa Katso pohjoista taivasta (Otava, 2017).
Sinivaara on myös suomentanut ranskalaista filosofiaa ja runoutta. Hänen kääntämiään ovat muun muassa René Girardin Väkivalta ja pyhä (Tutkijaliitto, 2004) sekä Jean Baudrillardin Terrorismin henki (Tutkijaliitto, 2006).
Teokset
Runokokoelmat
- Hiililiekki (Teos, 2005)
- Palava maa (Teos, 2007)
- Valonhetki (Teos, 2009)
- Lokakuun päivä (Teos, 2012)
- Purkautuva satama (Teos, 2018)
- Puut (Teos, 2021)
- Runoja
- Pionit, runosarja, lehdessä Parnasso 5/2023 s. 26–30
Toimitetut teokset
- Kirjoituksia Väinö Linnasta (Teos, 2006)
- Muistikuvia 00-luvusta (Nuorisotutkimusseura, 2010)
Käännökset
- Girard, René: Väkivalta ja pyhä. (Alkuteos La violence et le sacré) Tutkijaliitto, 2004. ISBN 952-5169-33-2
- Baudrillard, Jean: Terrorismin henki. (Alkuteos L'esprit du terrorisme) Tutkijaliitto, 2006. ISBN 952-5169-45-6
Palkinnot
- Pikku-Finlandia 2000[8]
- J. H. Erkon kirjoituskilpailu 2001, 2. sija[9]
- Kalevi Jäntin palkinto 2007
- Tanssiva karhu 2022[10]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
