suomalainen nykytaiteilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Oliver Kochta-Kalleinen (s. 1971 Dresden, Itä-Saksa) on nykytaiteilija. Hän on asunut Helsingissä vuodesta 2003.
| Oliver Kochta-Kalleinen | |
|---|---|
 Taiteilijat Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen Kiasmassa 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1971 Dresden, Itä-Saksa |
| Taiteilija | |
| Ala | nykytaiteilija |
| Kuuluisimpia töitä | Summit of Micronations (2003), Valituskuoro (2005–), I Love My Job (2008), Archipelago Science Fiction (2012) |
Oliver Kochta (nyk. Kochta-Kalleinen) asui Itä-Saksan Dresdenissä 1991 asti, jolloin hän muutti Hampuriin opiskelemaan taidekorkeakoulussa (Hochschule für bildende Künste Hamburg). Hän valmistui sieltä vuonna 2000. Hän on myös opiskellut Icelandic College of Art and Crafts MHI:ssa 1996–1997 sekä Kuvataideakatemian tila-aikataiteen osastolla 1998–1999.
Oliver Kochtan toi Suomeen hänen pitkäaikainen tutkimuksensa suomalaisen tiedemiehen Karl Selim Lemströmin (1838-1904) yrityksistä ymmärtää revontulien syntymekanismi. Hän toteutti aiheesta näyttelyn "Northern Lights and Electric Carrots", joka oli esillä Helsingissä (Valon voimat -festivaali, 2004) sekä Hampurissa (Galerie Für Landschaftskunst, 2006). Hänen kiinnostuksensa revontuliin näkyi myös toisena Helsinkiin, yhdessä hampurilaistaiteilija Frank Lüsingin kanssa toteuttamana, teoksena "Public Polar Light Observatory": He rakensivat väliaikaisen revontuliobservatorion Helsingin tähtitorninmäelle (Valon voimat -festivaali 1999).[1] Toinen syy Suomeen hakeutumisessa oli, että hän käsitteli Hampurin taidekorkeakoulun kirjallisessa lopputyössään suomalaisia taiteilijoita Jussi Kiveä ja Lauri Anttilaa[2], sekä tieteilijä Yrjö Hailaa. Hän julkaisi lopputyönsä kirjana "The Straight Line" (2001).
Hänet tunnetaan parhaiten yhteistyöstä Tellervo Kalleisen kanssa, joka alkoi heidän järjestäessään maailman ensimmäisen mikrovaltioiden huippukokouksen Helsinkiin 2003, MUU ry:n Amorph!03[3] -festivaalin kuraattoreina.
Kaksikon projektit toteutuvat usein videoinstallaatioina, elokuvina tai tapahtumina. Ne toteutetaan luovana yhteistyönä osallistujien kanssa. He ovat esittäneet teoksiaan näyttelyissä ja festivaaleilla ympäri maailmaa. Projekteista tunnetuin on Valituskuoro, jonka on sittemmin ovat toteuttaneet yksityiset ihmiset jo yli 80 maassa.[4] Muita kaksikon yhteisiä töitä ovat muun muassa People in White (2011), jossa entiset mielenterveyspotilaat jakavat kokemuksiaan hoitajan ja potilaan suhteesta[5], Archipelago Science Fiction (2012), jossa Turun saariston asukkaat pohtivat alueen tulevaisuutta tekemällä saaristoon sijoittuvia sci-fi-lyhytelokuvia taiteilijoiden avulla[6], Unimaa (2009), jossa he tekivät lyhytelokuvia suomalaisten presidentti Tarja Halosesta näkemistä unista[7] sekä I Love My Job (2010), joka kuvaa työntekijöiden fantasioita, jotka nousevat heidän työpaikoillaan kokemistaan konfliktitilanteista[8].
Oliver Kochta-Kalleinen on myös taiteilijaryhmien Romantic Geographic Society, YKON ja The Speech Karaoke Action Groupin jäsen.
Tellervo ja Oliver avioituivat 2004, jolloin Oliver muutti viralliseksi nimekseen Oliver Kalleinen, ja alkoi käyttää taiteilijanimenä Oliver Kochta-Kalleinen. Heillä on yksi lapsi.
Vuonna 2012 Oliver Kochta-Kalleinen ja Tellervo Kalleinen saivat mediataiteen AVEK-palkinnon[9].
27. maaliskuuta 2014 Oliver Kochta-Kalleinen nimettiin yhdessä Tellervo Kalleisen kanssa Ars Fennica -palkinnon saajaksi.[10]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
