Obadjan kirja
Raamatun kirja From Wikipedia, the free encyclopedia
Raamatun kirja From Wikipedia, the free encyclopedia
Obadjan kirja (hepr. ספר עובדיה, Sefer Obed'yah) on yksi Raamatun Vanhan testamentin pienistä profeetallisista kirjoista. Se on Raamatun 31. ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen kolmastoista kirja. Obadjan kirja on Tanakin ja Raamatun lyhin kirja.
| Obadjan kirja | |
|---|---|
| עובדיה | |
| Tanak Nevi'im |
|
| Raamattu Vanha testamentti |
|
 Obadja Bergenin Pyhän Marian kirkon freskoissa, 1100-luku. |
|
| Synty | |
| Kirjoittaja (perint.) | Obadja |
| Kirjoituspaikka | Juuda[1] |
| Ajoitus | n. 850–586 eaa.[1] |
| Teksti | |
| Genre | profeetallinen kirja |
| Alkukieli | heprea |
| Lyhenne | Ob. |
| Lukuja | 1 |
| Jakeita | 21 |
| Edeltävä: < Aam.Seuraava: Joona > |
|
Kirjan kirjoittajana pidetään yleisesti profeettaa nimeltä Obadja, joka tarkoittaa "Herran palvelija (tai palvoja)". Kirjan kirjoitusajankohdasta ei ole tutkijoiden keskuudessa yksimielisyyttä. Se on vaikea päätellä, koska Obadjan henkilöllisyydestä, perheestä tai kirjan ulkopuolisesta historiallisesta kontekstista ei ole tietoja. Ajoitus täytyy siksi päätellä profetiasta itsestään.
Kirjan sisältö käsittelee Edomin valtakunnan tuhoa, koska se ei avustanut Israelia sodassa. Tämä voi sijoittua kahteen historialliseen tilanteeseen. Ensimmäinen ajoittuu vuosiin 853–841 eaa., jolloin filistealaiset ja arabit valtasivat Jerusalemin kuningas Joramin aikana. Tästä tapahtumasta kertovat 2 Kun. 8:20–22 ja 2 Aikak. 21:8–20. Toinen ajoittuu vuosiin 605–586 eaa., jolloin Babylonin kuningas Nebukadressar II hyökkäsi Jerusalemiin. Tämä johti israelilaisten pakkosiirtolaisuuteen eli Babylonin vankeuteen.
Ensin mainitussa tapauksessa Obadja olisi profeetta Elisan aikalainen, toisessa tapauksessa puolestaan profeetta Jeremian aikalainen. Suurin osa tutkijoista kannattaa jälkimmäistä ajoitusta, koska Obadjan kirjan jakeet 1–9 vastaavat Jeremian kirjan jakeita 49:7–22. Jeremian kirjan kohtaus sijoittuu kuningas Jojakimin neljännelle hallitusvuodelle (604 eaa.), ja näin Obadja näyttää viittaavan Nebukadressar II:n toimeenpanemaan Jerusalemin tuhoon vuonna 586 eaa. Kuitenkin myös toisella vaihtoehdolla on kannattajansa. Osa tutkijoista kannattaa jopa kokonaan muita ajoituksia.
On todennäköisempää, että sekä Jeremia että Obadja hyödynsivät yhteistä, tuntematonta lähdettä, kuin että Jeremia olisi hyödyntänyt aikaisempaa Obadjan kirjaa lähteenään. Obadjan kirjan jakeissa 10–21 on myös paljon materiaalia, joita Jeremia ei käytä, mutta jotka olisivat sopineet hänen tarkoitusperiinsä hyvin, jos ne vain olisivat olleet hänen saatavillaan.
Obadjan kirja luetaan pieniin profeetoihin lyhyytensä vuoksi. Kirja käsittä ainoastaan yhden luvun, jota ei ole numeroitu, ja jossa on vain 21 jaetta.
Kirjan yhdeksän ensimmäistä jaetta kertovat ennustuksen Herran Edomin maassa toimeenpanemasta täydellisestä tuhosta. Obadja kirjoittaa, että tuho tulee olemaan niin täydellinen, että se on jopa pahempi kuin yöllä tuleva varas, sillä varaskaan ei tuhoa kaikkea. Herra tulee sallimaan kaikkien Edomin liittolaisten kääntyä tätä vastaan ja ajaa Edom pois omasta maastaan.
Jakeet kymmenestä neljääntoista kertovat syyn näin ankaraan rangaistukseen. Kun Israelin, Jumalan valitun kansan, kimppuun hyökättiin, Edom kieltäytyi auttamasta ja käyttäytyi täten kuin vihollinen. Vielä pahempaa oli se, että Israel ja Edom jakoivat yhteisen verilinjan, koska niiden perustajat Jaakob ja Eesau olivat veljeksiä. Sukulaisen hylkäämisen vuoksi Edom peitettäsiin häpeään ja tuhottaisiin ikuisiksi ajoiksi. Viimeiset jakeet, jakeet 15–21, kuvaavat Israelin paluuta ja Edomilaisten poispyyhkimistä. Jae 18 sanoo, ettei Eesaun heimosta ole yhtään selvinnyttä, kun tuho on lopussa. Israelista tulee pyhä paikka, ja sen kansa palaa maanpakolaisuudesta ja asuttaa edomilaisten kerran asuttaman maan. Viimeinen jae, jae 21, sijoittaa Herran kuninkaaksi, joka hallitsee yli kaikkien Edomin vuorten.
