F. W. Murnaun ohjaama saksalainen kauhuelokuva vuodelta 1922 From Wikipedia, the free encyclopedia
Nosferatu (Nosferatu, eine Symphonie des Grauens) on F. W. Murnaun ohjaama saksalainen kauhuelokuva vuodelta 1922. Nosferatu on elokuvataiteen klassikko, jolla on ollut huomattava vaikutus kauhuelokuviin.
| Nosferatu | |
|---|---|
| Nosferatu, eine Symphonie des Grauens | |
 |
|
| Ohjaaja | F. W. Murnau |
| Käsikirjoittaja |
Henrik Galeen romaani: Bram Stoker |
| Tuottaja |
Enrico Dieckmann Albin Grau |
| Säveltäjä | Hans Erdmann |
| Kuvaaja |
Gunther Krampf Fritz Arno Wagner |
| Tuotantosuunnittelija | Albin Grau |
| Pukusuunnittelija | Albin Grau |
| Lavastaja | Albin Grau |
| Pääosat |
Max Schreck Alexander Granach Gustav von Wangenheim |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Saksa |
| Tuotantoyhtiö | Prana Film |
| Levittäjä |
Netflix British Film Institute Transit Film GmbH (käännä suomeksi) Universum Film AG |
| Ensi-ilta | 4. maaliskuuta 1922 |
| Kesto | 94 minuuttia |
| Alkuperäiskieli |
mykkäelokuva saksankieliset välitekstit |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Suluissa ovat henkilöhahmojen nimet Stokerin romaanissa.
| Max Schreck | … | kreivi Orlok (kreivi Dracula) |
| Alexander Granach | … | Knock (Renfield) |
| Gustav von Wangenheim | … | Thomas Hutter (Jonathan Harker) |
| Greta Schröder | … | Ellen Hutter (Mina Harker) |
| Georg H. Schnell | … | herra Harding (Arthur Holmwood, Godalmingin lordi) |
| Ruth Landshoff | … | Ruth Harding (Lucy Westenra) |
| John Gottowt | … | professori Bulwer (professori Van Helsing) |
| Gustav Botz | … | tohtori Sievers (tohtori Seward) |
| Max Nemetz | … | Demeterin kapteeni |
| Wolfgang Heinz | … | Demeterin perämies |
| Heinrich Witte | … | vartija parantolassa |
| Guido Herzfeld | … | majatalon pitäjä |
| Karl Etlinger | … | Bulwerin oppilas |
| Hardy von Francois | … | sairaalan lääkäri |
| Fanny Schreck | … | sairaanhoitaja |
Murnau halusi filmata Bram Stokerin Draculan, mutta elokuvayhtiö ei saanut oikeuksia tarinaan. Tämä ei kuitenkaan haitannut Murnauta, joka oli jo aiemmin tehnyt elokuvan Robert Louis Stevensonin kirjasta Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde nimellä Der Januskopf. Murnau jatkoikin elokuvan tuottamista ja muutti lähinnä vain hahmoja ja paikkoja. Vampyyri Draculasta tuli Nosferatu, Kreivi Draculasta Kreivi Orlok ja Jonathan Harkerista Hutter. Lisäksi vampyyri ei elokuvassa uhannut Lontoota vaan Bremeniä.[1] Romaanissa tohtori van Helsing mainitsee myös Nosferatun eräänä vampyyrin nimityksenä. Pääosassa vampyyrin roolin tulkitsi Max Schreck.
Nosferatu oli lopulta Prana-Film-tuotantoyhtiön ainoa elokuva, sillä Murnau kulutti yrityksen varat Nosferatun markkinointiin. Bram Stokerin leski Florence Stoker haastoi myös Prana-Filmin oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksesta. Stoker voitti oikeudenkäynnin, mutta Prana-Filmillä ei ollut enää varaa maksaa korvaussummaa. Stoker jatkoi oikeudenkäyntiä, ja tuomioistuin määräsi Nosferatun kopiot tuhottaviksi. Joitakin kopioita kuitenkin säilyi. Stoker onnistui vielä estämään Lontoon ensi-illan, mutta lopulta elokuva levisi maailmalle, ja Yhdysvaltain ensi-ilta oli vuonna 1929.[1] Kokonaista kopiota alkuperäisestä elokuvasta ei kuitenkaan löydetty ennen kuin vuosituhannen vaihteen jälkeen. Nosferatusta on muodostunut yksi kauhuelokuvan suurimpia klassikoita.
Werner Herzog filmasi vuonna 1979 uusintaversion nimellä Nosferatu – yön valtias (Nosferatu: Phantom der Nacht). Pääosaa näytteli Klaus Kinski. Nosferatu – yön valtias oli arvostelumenestys ja sitä pidetäänkin esikuvalleen uskollisena kunnianosoituksena. Herzog pystyi käyttämään elokuvassaan Bram Stokerin romaanin henkilönimiä, sillä tekijänoikeus oli jo umpeutunut.[2]
E. Elias Merhige ohjasi vuonna 2000 elokuvan Shadow of the Vampire, joka kertoo alkuperäisen Nosferatun kuvauksista. Elokuvaan kuului pätkiä alkuperäisen elokuvan kohtauksista. Tämän elokuvan ideana oli, että Nosferatua esittänyt näyttelijä Max Schreck olikin oikeasti vampyyri.[3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
