Nominaalimuoto

Nominaalimuodoiksi eli infiniittimuodoiksi kutsutaan verbin muotoja, jotka eivät taivu verbin ns. finiittimuotojen taivutuskategorioissa (persoona, aikamuoto, modus). (Suomen kielessä ja useimmissa muissakin suomalais-ugrilaisissa kielissä joihinkin nominaalimuotoihin voidaan merkitä persoona, mutta tämä tehdään yleensä possessiivisuffikseilla, ei verbien persoonapäätteillä: sinun syömäsi omena.) Nominaalimuodot eivät tyypillisesti toimi itsenäisen päälauseen predikaattina vaan käyttäytyvät syntaktisesti nominien tapaan. Ne voivat myös taipua nominien tapaan esimerkiksi sijamuodoissa.

Nominaalimuodot jaetaan usein neljään tyyppiin:

• Partisiipit käyttäytyvät adjektiivin tapaan ja toimivat usein substantiivin attribuuttina (laulava lintu, tehty työ). Suomen kielessä partisiipit taipuvat kaikissa sijoissa samoin kuin adjektiivitkin.
• Infinitiivit toimivat täydennyksenä tai objektin kaltaisena määritteenä etenkin tietyntyyppisille verbeille: modaaliverbeille, käskemistä, toivomista tai tahtomista ilmaiseville, kommunikaatio- tai ajatteluverbeille (osaan uida, haluan uida, käsken hänen uida; pystyn uimaan, rupesin uimaan, opin uimaan, komensin hänet uimaan; lakkasin uimasta, kielsin häntä uimasta). Ne voivat myös toimia subjektina (minua ärsyttää istua melussa). Suomen kieliopissa infinitiiveihin luetut muodot voivat taipua useammissakin sijoissa, mutta jotkin näistä muodoista ovat syntaktisesti paremminkin konverbeja kuin infinitiivejä.
• Konverbit (verbiadverbiaalit), joita eri kielioppitraditioissa voidaan nimittää myös gerundeiksi, gerundiiveiksi tai adverbiaalipartisiipeiksi, toimivat verbin vapaina määritteinä (hän kulkee laulaen) tai alisteisen lauseen predikaatteina (suomalaisessa kielioppiperinteessä puhutaan ”lauseenvastikkeista”): lähdemme auringon noustessa (= silloin, kun aurinko nousee).
• Verbaalisubstantiiveja ei suomen (eikä monien muidenkaan Euroopan kielten) kieliopissa pidetä verbin taivutusmuotoina vaan johdoksina. Niihin kuuluvat esimerkiksi tekijän- ja teonnimijohdokset (tämän laulun laulaja, tämän laulun laulaminen); myös englannin kielen ing-päätteinen gerundi on itse asiassa verbaalisubstantiivi.

Nominaalimuotojen tyypit ja järjestelmät vaihtelevat kielittäin, ja tyyppien rajat voivat olla epäselviä. Esimerkiksi englannin kielessä -ing-suffiksilla muodostettu verbinmuoto voi toimia kaikissa yllä mainituissa neljässä tehtävässä (a singing bird ’laulava lintu’, he started singing ’hän alkoi laulaa’, he walks singing ’hän kulkee laulaen’, the singing of this song ’tämän laulun laulaminen’).

Lähteet

• Mitä infiniittisyys on: infinitiivit ja partisiipit Iso suomen kielioppi. 2008.
• Infinitiivi Tieteen termipankki. Helsingin yliopisto. Viitattu 19.7.2020.
• Kallio, Jussi: Entäs jos ei ole pantava? (Muuan kieliopillisesti periaatteessa mahdollinen suomen kielen partisiippijohdos.) Hiidenkivi : suomalainen kulttuurilehti, 2008, 15. vsk, nro 5, s. 33. Helsinki.
• Konverbi Tieteen termipankki. 12.9.2014. Helsingin yliopisto. Viitattu 26.3.2025.
• Partisiippi Tieteen termipankki. Helsingin yliopisto. Viitattu 19.7.2020.
• Ylikoski, Jussi: Defining Non-finites: Action Nominals, Converbs and Infinitives. SKY Journal of Linguistics, 2003, 16. vsk, s. 185–237. Artikkelin verkkoversio.

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.