Nirvana
valaistuminen buddhalaisuudessa From Wikipedia, the free encyclopedia
Nirvana (sanskr, nirvāṇa; paali: nibbāna, ’sammuksiin puhallettu’) tarkoittaa buddhalaisen harjoituksen päämäärää eli valaistumista.[1] Buddhalaisessa traditiossa nirvana nähdään yleensä seurauksena siitä, kun sammutetaan mielen ”kolmen tulta” tai ”kolmen myrkkyä”; takertuminen (raga), viha (dvesha) ja tietämättömyys (avidyā). Niiden lakkauttaminen johtaa vapautumiseen uudelleensyntymisestä.
Buddhalaisessa traditiossa nirvana jaetaan kahteen eri osaan, elämän aikana saavutettavaan ja kuoleman jälkeiseen. Elämän aikana saavutettavassa nirvanassa fyysinen olemassaolo jatkuu, mutta mieli on vapaa kärsimyksestä.[2] Buddhan kerrotaan olleen vapautuneisuuden tilassa seitsemän päivän ajan. [3] Kuolemanjälkeinen nirvana, lopullinen nirvana (parinirvana), tapahtuu fyysisen kehon kuollessa.[4]
Varhaisissa teksteissä nirvanalle laajalti käytetty synonyymi on "kuolematon" ( pali : amata, sanskrit : amrta ) ja viittaa tilaan, jossa ei ole kuolemaa, koska ei ole myöskään syntymää eikä tulemista olemassaoloon. [5] Buddalainen kaanon käyttää nirvanasta myös nimityksiä "ilman aikaa", "tahraton", "puhdas". [6]
Theravadassa Arhat[7] (nirvanan saavuttaminen) on kaikkein korkein tavoite.[8] Mahajanassa taas korkein saavutus on keskeyttää oma valaistumiseen siirtyminen ja asettaa muiden valaistuminen omaa valaistumista tärkeämmäksi, eli auttaa kaikki muut olennot valaistumiseen ja vasta sen jälkeen siirtyä sinne itse.[9]
Mahajana-buddhalaisuuden keskeinen päälähtökohta on, että jokaisella olennolla on oma buddhaluonto eli potentiaali saavuttaa valaistuminen ja tulla Buddhaksi oikean harjoituksen myötä. [10]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.