Nina Ricci (alk. Maria Adélaide Giuseppa Nielli);[1][2] (14. tammikuuta 1883 Torino, Italia – 30. marraskuuta 1970 Pariisi, Ranska)[3][4] oli italialaissyntyinen ranskalainen muotisuunnittelija.[5]
Tausta ja yksityiselämä
Maria Nielli (Nina Ricci) muutti viisivuotiaana perheensä kanssa Firenzeen ja sieltä 12-vuotiaana vuonna 1895 Ranskaan. 13-vuotiaana hän meni harjoittelijaksi ompelijan ateljeeseen. Hän vietti koko nuoruutensa muodin parissa.[3]
Maria Nielli meni naimisiin kultaseppä Luigi Riccin kanssa vuonna 1904, jolloin hänestä tuli Maria Ricci. He saivat pojan, jonka nimeksi tuli Robert (1905–1988).[3]
Muotiura
Vuonna 1908 Maria Ricci meni Raffinin muotihuoneeseen suunnittelijaksi ja oli siellä 20 vuotta. Hänestä tuli Raffinin yhtiökumppani ja muotihuoneen nimeksi tuli Raffin et Ricci. Raffin kuoli vuonna 1929 ja muotihuone suljettiin. Maria Ricci harkitsi jo vetäytymistä alalta, mutta vuonna 1932 hän miehensä Luigin avulla päätti perustaa oman muotihuoneen.[3]
Muotitalo
Maria Ricci ja poika Robert Ricci perustivat Marian aviomiehen Luigi Riccin avulla Nina Ricci nimisen muotihuoneen Pariisiin vuonna 1932.[3][6] Koska hän oli syntynyt pyhän Ninan päivänä 14. tammikuuta, muotihuone sai näin etunimensä. Nina oli myös hänen lapsena saamansa lempinimi.[2]
Maria Ricci oli 50-vuotias, ja pitkä ura Raffinilla oli saanut hänet innostumaan omien luomusten suunnittelusta. Madame Ricci suunnitteli pukuja ja poika Robert huolehti yhä enemmän yrityksestä ja sen taloudesta. Koska ei osannut piirtää luonnoksia ja oli oppinut ompelijaksi sekä leikkaamaan kankaita, Maria Ricci teki puvut suoraan mallin ylle, jotta ne valmistuttuaan olivat oikean mallisia. Nina Riccin muotihuoneen asut tulivat tunnetuiksi hienostuneesta, romanttisesta ja aina naisellisesta ilmeestään. Muotitalo kasvoi nopeasti ja pian yhdessä huoneessa ollut yritys laajeni kolmeen rakennukseen 11 kerroksessa ja parhaimmillaan 500 työntekijää.[3]
Vuonna 1935 Nina Ricci kuvaili tapaa, jolla hän halusi suunnitella pukuja ja asuja: niiden tuli olla kevyitä, hulmuavia ja täydellisiä tanssimiseen. Mekon eleganssin ja yksityiskohtien tuli houkutella asiakkaita ja tulla näin heidän suosikikseeen. Niiden oli oltava tuorean raikkaita ja houkuttelevia nuorille muodinostajille.[2] Ricci luonnosteli ideansa paperille, väreillä ja sijoittamalla mallin tiettyyn ympäristöön. Hän oli erittäin taitava kankaiden ja materiaalien käytössä. Aina kun hän löysi pitämänsä kankaan, sitä käytettiin mitä tehokkaimmalla tavalla. Kerran hän näki mustan kukkakuvioisen silkkikankaan, joka oli reunustettu. Hän leikkasi kankaan niin, että kukkakuvio sijoittui miehustaan ja muu puku oli tavallista mustaa silkkiä. Ricci käytti juhlissa miehensä suunnittelemia eksklusiivisia vaatteita ja koruja.[2]
.jpg)
Toisen maailmansodan päätyttyä muotitalot ryhtyivät jälleen työhön ja siinä ohella keräsivät rahaa sodasta kärsineille. Poika Robert Ricci sai ajatuksen, jonka Chambre de Commerce'n eli kauppakamarin johtaja, itsekin muotitalon omistaja Lucien Lelong toteutti. Yli 150 mannekiinia 40 pariisilaisesta muotitalosta, kuten Balenciaga ja Madame Grès, puettiin muotihuoneiden hienoimpiin pukuihin ja esiintyivät näytöksessä, joka pidettiin Louvressa. Valtavan menestyksen jälkeen näytös kiersi muualla Euroopassa ja siirtyi sitten Yhdysvaltoihin.[3]
Ensimmäinen tuoksu nimeltä 'Colour Joie' lanseerattiin vuonna 1946. Vuonna 1948 julkaistiin toinen tuoksu 'L'Air du Temps', muotitalon tunnetuin hajuvesi, jonka on luonut parfyymimestari Francis Fabron. Se esiteltiin Marc Laliquen ja Christian Bérardin sekä Robert Riccin[7] yhteistyönä suunnittelemassa tyylikkäässä, kahden yhteen liittyneen kyyhkysen koristamalla korkilla varustetussa kristallipullossa.[3] Lalique valmisti Riccin muotitalon tuoksujen pullot aina 1950-luvulle asti.[8]
Mainosalalla aiemmin työskennellyt poika Robert Ricci oli päävastuussa tuoksuista[6] ja äiti keskittyi haute coutureen. Muita muotitalon tuoksuja olivat muun muassa Capricci, Fille d'Ève, Farouche, Pomme d'Amour sekä miestentuoksu Signoricci.
1950-luvun alussa lähes 70-vuotiaana Nina Ricci vetäytyi vähitellen suunnittelutyöstä ja piti vain silmällä muotitalon toimintaa. Poika Robert valitsi vuonna 1954 uudeksi pääsuunnittelijaksi belgialaisen Jules-Francois Crahayn, joka työskenteli vuoteen 1963 asti. Hänen tilalleen tuli Gerard Pipart, jonka aikana keskityttiin valmisvaate (ransk. prêt-a-porter) tuotantoon. Vuonna 1970 Nina Riccin kuoltua Crahay palasi takaisin ja hänet nimitettiin Nina Riccin muotitalon johtajaksi. Robert Ricci jatkoi yrityksen johtamista, kunnes kuoli vuonna 1988. Sen jälkeen Robert Riccin vävy Gilles Fuchs otti yrityksen haltuunsa.[3]
Perintö
Nina Ricci kuoli 87-vuotiaana 30. marraskuuta 1970.[3][4]
Massimo Guissain osti yrityksen vuonna 1998. Sen jälkeen seurasi joukko pääsuunnittelijoita, kuten kanadalainen Nathalie Gervais, James Aquiar, ruotsalainen Lars Nilsson, belgialainen Oliver Theyskens, ranskalainen Guillaume Henry ja vuonna 2009 englantilainen Peter Copping. Vuoden 2013 muotinäytöksen aikana Nina Riccin mallit joutuivat paljasrintaisten Femen-mielenosoittajien kohteeksi, jotka häiritsivät tapahtumaa ja sieppasivat malli Hollie-May Sakerin. Elokuussa 2018 miestenvaatesuunnittelijat Rushemy Botter ja Lisi Herrebrugh nimitettiin brändin luoviksi johtajiksi, jossa toimivat tammikuuhun 2022 asti. Syyskuussa 2022 Nina Riccin uudeksi luovaksi johtajaksi nimitettiin lontoolainen suunnittelija Harris Reed, joka tunnetaan gender-fluid -malleistaan.[3][6]
Vuonna 1998 muotitalo Nina Ricci myytiin espanjalaiselle Puig muotikonsortiumille.[6]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
