Venäjän kruununperillinen From Wikipedia, the free encyclopedia
Nikolai Aleksandrovitš (ven. Николай Александрович; 20. syyskuuta (J: 8. syyskuuta) 1843 Tsarskoje Selo – 24. huhtikuuta (J: 12. huhtikuuta) 1865 Nizza, Ranska)[1][2] oli venäläinen suuriruhtinas, keisari Aleksanteri II:n vanhin poika ja Venäjän keisarikunnan perintöruhtinas vuodesta 1855 aina ennenaikaiseen kuolemaansa saakka. Hänen kuoltuaan kruununperijäksi tuli hänen nuorempi veljensä Aleksandr Aleksandrovitš, josta myöhemmin tuli keisari Aleksanteri III.
| Nikolai Aleksandrovitš | |
|---|---|
| tsesarevitš ja Venäjän suuriruhtinas | |
 Ivan Tjurinin Helsingin yliopistolle maalaama postuumi muotokuva suuriruhtinas Nikolai Aleksandrovitšistä vuodelta 1878. | |
| Syntynyt |
20. syyskuuta 1843 juliaaninen kalenteri: 8. syyskuuta 1843 Tsarskoje Selo, Venäjä |
| Kuollut |
24. huhtikuuta 1865 (21 vuotta) juliaaninen kalenteri: 12. huhtikuuta 1865 Nizza, Ranska |
| Suku | Romanov |
| Isä | Aleksanteri II |
| Äiti | Maria Aleksandrovna |
Nikolai Aleksandrovitš oli vanhin keisari Aleksanteri II:n ja tämän ensimmäinen puolison, keisarinna Maria Aleksandrovnan kuudesta pojasta. Häntä kasvatettiin tulevaksi hallitsijaksi huolellisella koulutuksella ja matkoilla valtakunnan eri osiin.[3] Hänen opettajinaan toimivat muun muassa Jakov Grot, Konstantin Pobedonostsev, Sergei Solovjov, Boris Tšitšerin ja Nikolai Bunge.[2] Isänsä noustua valtaistuimelle vuonna 1855 Nikolai Aleksandrovitš nimitettiin 12-vuotiaana tämän tilalle Helsingin yliopiston kansleriksi, missä tehtävässä hän nimellisesti oli kuolemaansa asti, tosin käytännössä virkaa hoiti entiseen tapaan Suomen ministerivaltiosihteeri Alexander Armfelt.[1][4] Nikolai Aleksandrovitš nimettiin myös kasakkajoukkojen atamaaniksi.[2] Suomessa hän kävi ainoan kerran kesällä 1858 ollessaan 14-vuotias.[1]
Nikolai Aleksandrovitš kärsi 18-vuotiaasta alkaen kivuliaasta ja riuduttavasta sairaudesta, jota lääkärit eivät tunnistaneet. Hänet lähetettiin marraskuussa 1863 tervehtymään Välimeren ilmastoon Ranskan Nizzaan, jossa sairaus lopulta tunnistettiin tuberkuloosiksi.[3] Nikolai Aleksandrovitš kihlattiin lokakuussa 1864 Tanskan prinsessa Dagmarin kanssa, mutta he eivät ehtineet solmia avioliittoa.[1][2] Koko keisariperhe saapui Nizzaan suuriruhtinaan kuolinvuoteelle 22. huhtikuuta 1865.[3] Hän kuoli kaksi päivää myöhemmin vain 21-vuotiaana tuberkuloosin aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen.[1][2] Nikolain morsian prinsessa Dagmar nai hänen veljensä Aleksandr Aleksandrovitšin, josta tuli uusi perintöruhtinas.[3]
Nikolai Aleksandrovitš haudattiin Pietari-Paavalin linnoitukseen Pietariin. Nizzaan rakennettiin hänelle omistettu ortodoksinen rukoushuone, ja sen viereen myöhemmin suurempi kirkko.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
