armenialainen poliitikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Nikol Pašinjan (arm. Նիկոլ Փաշինյան, s. 1. kesäkuuta 1975) on armenialainen toimittaja ja poliitikko. Hän on toiminut Armenian pääministerinä toukokuusta 2018 alkaen.
| Nikol Pašinjan | |
|---|---|
| Նիկոլ Փաշինյան | |
_(cropped).jpg) Pašinjan vuonna 2024 |
|
| Armenian pääministeri | |
|
8. toukokuuta 2018 –
|
|
| Presidentti |
Armen Sargsjan Vahagn Hatšaturjan |
| Edeltäjä | Karen Karapetjan |
| Kansanedustaja | |
|
6.5.2012 – 6.5.2018
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. kesäkuuta 1975 Idževan, Armenian SNT, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus | armenialinen |
| Ammatti | toimittaja |
| Puoliso | Anna Hakobjan |
| Lapset | 4 |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallinen sopimus |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.primeminister.am | |
Pašinjan syntyi vuonna 1975 Idževanin kaupungissa Armenina SNT:ssa kolmilapsisen perheen nuorimmaksi. Hänen öitinsä kuoli Pašinjanin ollessa vain 12-vuotias. Isän mentyä uusiin naimisiin Pašinjanin äitipuolella oli merkittävä rooli hänen kasvatuksessaan.[1]
Pašinjan opiskeli Jerevanin valtionyliopistossa 1991–1995, mutta hänet erotettiin viimeisenä opiskeluvuonnaan poliittisen toimintansa takia. Hän aloitti lehtiin kirjoittamisen jo opiskeluaikanaan. Vuonna 1999 hänestä tuli Haikakan Žamanak -sanomalehden päätoimittaja, mitä hän jatkoi vuoteen 2012 asti. Vuosina 2010–2011 Pašinjan oli tunnettu mielipidevanki.[2]
Pašinjan on parisuhteessa toimittaja Anna Hakobjanin kanssa. Parilla on neljä lasta, mutta he eivät ole naimisissa. Pašinjan on kertonut, että toivoo tuleivaisuudessa pääsevänsä kirkossa naimisiin.[3] Pašinjanin poika Ašot palveli vapaaehtoisena toisessa Vuoristo-Karabahin sodassa vuonna 2020.[4] Poika jäi myöhemmin Azerbaidžanin sotavangiksi.[5]
Äidinkielensä armenian lisäksi Pašinjan osaa myös venäjää, englantia ja ranskaa.[6][7][8]
Vuonna 2012 Pašinjan valittiin Armenian parlamenttiin.[2]
Keväällä 2018 hän johti viikkoja kestäneitä laajoja mielenosoituksia, jotka pakottivat presidentistä pääministeriksi siirtyneen Serž Sargsjanin eroamaan. Pašinjan ei kuitenkaan saanut aluksi riittävää kannatusta parlamentissä noustakseen Sargsjanin seuraajaksi. Hän lupaili kannattajilleen kitkeä korruption ja nepotismin.[9] Viikkoa myöhemmin järjestetyssä uusintaäänestyksessä äänet riittivät, ja Pašinjanista tuli pääministeri.[10]
Huhtikuussa 2021 Pašinjan erosi pääministerin virastaan ja pyysi presidenttiä määräämään ennenaikaiset vaalit.[11] Pašinjan voitti vaalit, vaikka oppositio kyseenalaistikin tuloksen.[12]
Kesäkuussa 2024 Pašinjan ilmoitti, että Armenia jättää Venäjä-johtoisen kollektiivisen turvallisuusjärjestön, koska se ei pääministerin mukaan täytä velvollisuuksiaan. Lisäksi Pašinjan väitti, että järjestö vehkeilee Azerbaidžanin kanssa suunnitellen sotaa Armeniaa vastaan.[13] Venäläinen Radio Sputnikin Armenian osasto oli jo joulukuussa 2023 menettänyt radiolupansa pilkattuaan Pašinjania ja Armeniaa.[14]
Pašinjanin kanta Vuoristo-Karabahia kohtaan on muuttunut hänen poliittisen uransa kohti Azerbadžanin kantaa. Vuonna 2016 hän sanoi, ettei Armenialla ei ole maita, joita palauttaa Azerbaidžanille viitaten Vuoristo-Karabahia ympäröiviin alueisiin, jotka olivat Armenian hallinnassa.[15] Lisäksi hänen mukaansa Artsakhin aluevaatimukset Azerbaidžania kohtaan ovat oma juttunsa.[16] Toisen Vuoristo-Karabahin sodan jälkeen Pašinjan alkoi viitata joihinkin alueen kaupunkeihin niiden azerinkielisillä nimillä.[17] Toukokuussa 2022 Pašinjan sanoi, että Vuoristo-Karabah on osa Azerbaižania.[18]
Armenialaisten diasporan tulisi Pašinjanin mukaan osallistua enemmän Armenian taloudelliseen, kulttuurilliseen ja sosiaaliseen elämään. Tähän rohkaisemisen tulisi olla keskeinen osa Armenian politiikkaa.[19]
Pašinjan ei ole juurikaan ottanut julkisesti kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta tai niitä vastaan.[20] Hän on puolustanut ihmisoikeuksia, mukaan lukien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.[21] Esimerkiksi vuonna 2019 Pašinjan puolusti valtion rahoittamaa armenialaisten perinteisten arvojen vastaiseksi kritisoitua dokumenttielokuvaa, joka kertoi armenialaisesta transsukupuolisesta painonnostaja Meline Daluzjanista.[22]
Paavi Pius IX:n ritarikunnan suurristi (Vatikaani, 2023)[23]Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
