Niki Terpstra
kilpapyöräilijä From Wikipedia, the free encyclopedia
Niki Terpstra (s. 18. toukokuuta 1984 Beverwijk) on alankomaalainen rata- ja maantiepyöräilijä. Hän on Pariisi–Roubaix’n ja Flanderin ympäriajon voittaja sekä kolminkertainen joukkueaika-ajon maailmanmestari.
| Niki Terpstra | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. toukokuuta 1984 |
| Kansalaisuus | Alankomaat |
| Pyöräilijä | |
| Joukkue | lopettanut |
| Laji | rata / maantie |
| Rooli | ajaja |
| Ura | |
| Ammattilaisjoukkue(et) | |
| 2003–2004 2005 2006 2007–2010 2011 2012−2014 2015−2016 2017–2018 2019−2022 |
Bert Story-Piels AXA Ubbink-Syntec Team Milram Quick Step Omega Pharma-Quick Step Etixx-Quick Step Quick-Step Floors Total Direct Énergie / Team TotalEnergies |
| Suurimmat voitot | |
|
Pariisi–Roubaix 2014 |
|
|
Tiedot päivitetty: 2. tammikuuta 2023 |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.nikiterpstra.nl | |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Alankomaat | |||
| Miesten pyöräily | |||
| Ratapyöräilyn MM-kilpailut | |||
| Hopeaa | Los Angeles 2005 | joukkuetakaa-ajo | |
| Maantiepyöräilyn MM-kilpailut | |||
| Kultaa | Limburg 2012 | joukkueaika-ajo | |
| Kultaa | Firenze 2013 | joukkueaika-ajo | |
| Kultaa | Doha 2016 | joukkueaika-ajo | |
| Kultaa | Innsbruck 2018 | joukkueaika-ajo | |
| Hopeaa | Richmond 2015 | joukkueaika-ajo | |
| Pronssia | Ponferrada 2014 | joukkueaika-ajo | |
Terpstra aloitti ammattilaisuransa Bert Story-Piels -joukkueessa 2003, edusti 2005 AXA-joukkuetta ja seuraavana vuonna Ubbink-Syntecia sekä vuosina 2007–2010 Team Milramia. Kausilla 2011–2018 hän edusti UCI World Tour -tason belgialaistallia, joka tunnettiin nimillä Quick Step, Omega Pharma-Quick Step, Etixx-Quick Step ja Quick-Step Floors.[1] Viimeisinä ammattilaisvuosinaan 2019–2022 hän ajoi Total Direct Énergie / Team TotalEnergies -tallissa.[2]
Terpstra kuului Alankomaiden joukkueeseen, joka saavutti Yhdistyneen kuningaskunnan jälkeen hopeaa ratapyöräilyn MM-kilpailujen 4 000 metrin joukkuetakaa-ajossa Los Angelesissa 2005. Joukkueeseen kuuluivat hänen lisäkseen Peter Schep, Jens Mouris ja Levi Heimans. Samana vuonna hän voitti maantiekilpailu Omloop der Kempenin.
Vuonna 2006 Terpstra saavutti hopeaa alle 23-vuotiaiden EM-kilpailujen pisteajossa. Lisäksi hän voitti pisteajon maailmancup-osakilpailun Sydneyssä. Maantiellä hän voitti Belgian ympäriajon neljännen ja Normandian ympäriajon kuudennen etapin sekä OZ Wielerweekend -etappikilpailun, jossa hän voitti myös aika-ajo-osuuden. Seuraavana vuonna Terpstra voitti Saksan ympäriajon mäkikilpailun. Lisäksi hän kuului Milramin joukkueeseen, joka sijoittui kolmanneksi ProTour-sarjaan kuuluneessa Eindhovenin joukkueaika-ajossa. Vuonna 2009 hän voitti Dauphiné Libérén kolmannen etapin ja Ster Elektrotoer -etappikilpailun ensimmäisen etapin, lyhyen aika-ajon. Seuraavana vuonna hän voitti Sparkassen Giro Bochum -kilpailun.
Vuonna 2012 Terpstra voitti Dwars door Vlaanderen -semiklassikon sekä sijoittui kuudenneksi Flanderin ympäriajossa, viidenneksi Pariisi–Roubaix’ssa ja kolmanneksi Eneco Tourin kokonaiskilpailussa. MM-kilpailuissa 2012 hän kuului joukkuekilpailun maailmanmestaruuden voittaneeseen Omega Pharma-Quick Stepin joukkueeseen[3]. Kauden päätteeksi hän oli kolmas Pariisi–Tours-klassikossa. Vuonna 2013 hän sijoittui kolmanneksi De Pannen kolmen päivän ajossa ja Pariisi–Roubaix-klassikossa sekä kuudenneksi Grand Prix Cycliste de Québec -kilpailussa. Hän voitti jälleen joukkueaika-ajon maailmanmestaruuden.
Vuonna 2014 Terpstra voitti Dwars door Vlaanderenin, oli toinen E3 Harelbeke -kilpailussa, kuudes Flanderin ympäriajossa ja voitti Pariisi–Roubaix'n viimeisten kilometrien irtiotolla. MM-kilpailujen joukkueaika-ajossa hän sai pronssia. Hän voitti 2015 Qatarin ympäriajon kokonaiskilpailun sekä aika-ajona ajetun kolmannen etapin. Omloop Het Nieuwsblad -kilpailussa ja Gent–Wevelgemissä hän oli toinen. Hän sijoittui toiseksi myös Flanderin ympäriajossa hävittyään loppukirissä irtiottokumppanilleen Alexander Kristoffille[4]. Hän voitti saman vuoden Tour de Walloniessa kokonaiskilpailun ja ensimmäisen etapin. Joukkueaika-ajon MM-kilpailussa hän sai hopeaa. Maantieajon MM-kilpailussa hän oli kolmastoista[5].
Vuonna 2016 Terpstra voitti yhden päivän kilpailut Le Samyn ja Dwars door het Hageland - Aarschot. Hän voitti saman vuoden Eneco Tourin kokonaiskilpailun 31 sekunnin erolla Oliver Naeseniin[6]. Hän kuului 2016 myös joukkueaika-ajon maailmanmestaruuden voittaneeseen Etixx-Quick Stepin joukkueeseen. MM-kilpailujen maantieajossa hän sijoittui yhdeksänneksi. Seuraavana vuonna hän oli neljäs Gent–Wevelgemissä sekä kolmas Flanderin ympäriajossa ja Pariisi–Toursissa. Hän voitti Le Samynin jälleen 2018.
Terpstra voitti 2018 E3 Harelbeke -klassikon 20 sekunnin erolla Philippe Gilbertiin[7]. Myöhemmin samana keväänä hän voitti Flanderin ympäriajon karattuaan kärkiryhmästä 25 kilometriä ennen maalia[8]. Hän kukisti toiseksi sijoittuneen Mads Pedersenin 12 sekunnilla[9]. Pariisi–Roubaix'ssa hän sijoittui kolmanneksi. Hän voitti joukkueaika-ajon maailmanmestaruuden Innsbruckissa 2018. Saman vuoden Pariisi–Toursissa hän oli toinen.
Terpstra sijoittui 2019 Kuurne−Bryssel−Kuurne-ajossa kolmanneksi. Saman vuoden Pariisi–Toursissa hän oli toinen.
Terpstra on voittanut Alankomaiden mestaruuden ratapyöräilyn 50 kilometrin ajossa 2004 ja 2005, pisteajossa 2005, takaa-ajossa 2005 ja 2006, pariajossa 2006 ja 2007 sekä scratch-ajossa 2007. Maantieajon Alankomaiden mestaruuden hän voitti 2010, 2012 ja 2015.
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.