Valtio Länsi-Afrikassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Nigerian historiaa voidaan tutkia tuhansien vuosien päähän[1], sillä maata on todistetusti asutettu jo 13 000 vuotta sitten.[2] Maan vanhimmat fossiilit on ajoitettu 9 000 vuoden päähän ennen ajanlaskun alkua.[1]
Varhaisia kulttuureja nykyisen Nigerian alueella olivat Nok ja Igbo Ukwu, sekä esikoloniaalisen ajan kuningaskunnat ja imperiumit, kuten Hausa-valtiot Kano, Katsina, Zaria ja Gobir pohjois-Nigeriassa. Kanem-Bornon historia alkoi 9. vuosisadalla. Joruba-valtio oli idässä ja Benin etelässä. Igbot olivat ei-sentralisoitu, itsenäisistä kyläkunnista koostuva alue kaakkois-Nigeriassa ja Niger-jokisuussa ja Cross-River alueella Kamerunin rajalla.[1]
Pohjois-Nigerian alueen varhainen kehitys liittyi karavaanikaupan kasvuun. Muslimimaailma laajentui länteen, joka vauhditti yhteiskunnan poliittisen elämän elpymistä. Jo 1000-luvulla Kanon ja Katsinan kaupungit olivat Saharan ylittävän karavaaniliikenteen keskuksia. Nämä kaupungit olivat luonteeltaan kosmopoliittisia, ja ne yhdistivät sekä ihmisiä, että kulttuurivaikutteita Lähi-idästä ja Etelä-Afrikasta. Ulkomainen vaikutus johti yhteiskunnan kehitykseen. 1100-luvulle mennessä islamilainen sivilisaatio levisi Pohjois-Nigeriaan karavaanireittejä pitkin Sudanista Malin valtakunnan Timbuktuun.[3]
Portugalilaiset merenkulkijat saapuivat Nigerian rannikolle vuonna 1472.[4] Ei kestänyt kauaa, kunnes eurooppalaiset orjuuttivat nigerialaiset ja kuljettivat nigerialaisia miljoonittain orjiksi Amerikkoihin.[4]
Islam sai konkreettisen jalansijan 1300-luvulla, joka vaikutti Hausa-kaupunkivaltioiden nousuun 1400-luvulle mennessä keski Afrikan kauppakeskuksiksi. Bornon valtakunta korvasi vähitellen Hausan alueellisena vallan ja vaikutusvallan keskuksena 1600- ja 1700-luvuilla.[3]
Bilman keidaskaupungin hallinnan menettäminen vuonna 1759 ja pääsy Saharan halki ulottuvaan kauppaan merkitsi Bornon valtakunnan lopun alkua. Tämä huipentui alueen hajoamiseen autonomisiksi ryppäiksi vuoteen 1780 mennessä. Syntyneen tyhjiön täyttivät voimat, jotka syntyivät 1800-luvun alussa ja se loi tilanteen, joka hallitsee Pohjois-Nigeriaa nykyisinkin.[3]
1800-luvun vaihteessa Shehu Usman dan Fodio, kaupungistunut fulani-islamilainen tutkija yhdisti nomadifulanit, tyytymättömät Hausan talonpoikaisjoukot ja urbaanit gobirit, jotka pakenivat hänen kanssaan Guduun. He kaikki kärsivät Hausan kuninkaiden despotismista ja korruptiosta. Hän johti seuraajiensa armeijaa jihadissa, jonka tarkoituksena oli puhdistaa islamilaisia käytäntöjä alueella asettamalla uusi vanhurskas johto Hausan kaupunkivaltioihin.[3]
Vuosina 1804–1808 dan Fodion jihad kaatoi neljätoista Hausan kuningasta ja korvasi heidät Fulani-emireillä. Nämä vannoivat uskollisuutta dan Fodiolle ja perustivat yhdessä kalifaatin nykyiseen Pohjois-Nigeriaan. Vuonna 1809 dan Fodion poika Muhammad Bello perusti Sokoton kaupungin, kunnes britit valloittivat sen vuonna 1903. Sokoton kalifaatti oli yksi Saharan eteläpuolisen Afrikan suurimmista ja tehokkaimmista valtakunnista.[3]
Britit valloittivat Lagosin vuonna 1851 ja liittivät sen virallisesti osaksi imperiumiaan vuonna 1861. Britit perustivat alueelle kaksi protektoraattia: Etelä-Nigerian protektoraatin ja Pohjois-Nigerian protektoraatin. Kyseiset protektoraatit kestivät vain 14 vuoden ajan, ja ne yhdistettiin vuonna 1914, jolloin Nigeriasta tuli Britannian siirtomaa ja protektoraatti. Kolonisaatio alueella jatkui vuoteen 1960 asti, jolloin itsenäistymistä ajanut taho onnistui saamaan Nigerialle itsenäisyyden. Nigerian liittovaltio itsenäistyi 1. lokakuuta 1960, mutta aluksi se oli Commonwealth realm, ja Britannian kuningatar Elisabet II oli edelleen myös Nigerian valtionpäämies.
Britannian hallitus järjesti seudun alueet muodollisesti yhtenäiseksi Nigeriaksi vuonna 1914. Toisen maailmansodan päätyttyä Britannia alkoi ohjata Nigeriaa kohti itsenäisyyttä. Maan koko ja monimuotoisuus huomioiden tuleva maa organisoitiin liittovaltioksi. Britit perustivat kattavan itsehallintorakenteen kaikilla tasoilla melko hyvin koulutetuilla ja valmistautuneilla paikallisilla virkamiehillä ja toimihenkilöillä. Tarkoituksena oli, että he lopulta ottaisivat itselleen ohjakset maan johtamiseen.[3]
Nigerialle myönnettiin itsenäisyys lokakuussa 1960 rauhanomaisella ja melko hyvin organisoidulla tavalla.[3]
Itsenäisen Nigerian rajat oli määritelty Berliinin karttahuoneissa eurooppalaisten siirtomaavirkamiesten näkemysten ja diplomaattien taitojen perusteella, ei paikallisen väestön luonnollisten elinympäristöjen ja talouselämän perusteella. Britannian viranomaiset kohtelivat Nigeriaa myönteisesti, mutta heidän yhteiskunnallisia ja taloudellisia kehitysohjelmiaan ohjasi enemmän Lontoon oma etu kuin halu kehittää paikallista väestöä.[3]
Varmistaakseen suuren ja monimuotoisen maan yhtenäisyyden sisäisten riitojen ja taloudellisten kriisien sekä ulkoisten paineiden edessä, Nigerian toisiaan seuraavat, sekä siviili- että sotilashallinnot antautuivat autoritaarisen keskittämisen houkutukseen paikallishallinnon kustannuksella.[3]
Nigeriasta tuli tasavalta vuonna 1963, mutta se joutui militaristisen vallan alle verisen vallankaappauksen jälkeen tammikuussa vuonna 1966. Nigerian sotilashallitus kielsi 24. toukokuuta 1966 kaiken poliittisen toiminnan maassa vuoden 1969 tammikuun 17. päivään saakka. Heinäkuun lopussa 1966 armeijan yksiköt nousivat kapinaan maan hallitusta vastaan, valtasivat pääkaupungin lentokentän ja teloittivat valtionpäämiehen, kenraali Johnson Aguiyi-Ironsin.[5]
Pääosin igbo-kansan asuttama itäinen osavaltio Biafra yritti itsenäistyä vuonna 1967 ja lopulta separatistiliike muodosti Biafran tasavallan samaisena vuonna, joka johti miltei kolmivuotiseen Biafran sotaan eli Nigerian sisällissotaan.[6] Biafran tapahtumat herättivät laajalti kansainvälistä huomiota ja sieltä maailmalle levinneet uutiskuvat vahingoittivat vakavasti Nigerian mainetta. Vuoden 1975 veretön vallankaappaus nosti valtaan siviilihallintoa luvanneen Murtala Ramat Mohammedin. Nigeriasta tuli jälleen tasavalta uuden perustuslain laatimisen jälkeen vuonna 1979. Tämä tasavalta oli tosin lyhytikäinen, kun kenraalimajuri Muhammadu Buhari kaappasi vallan jälleen itselleen neljä vuotta myöhemmin vuonna 1983. Vuonna 1985 Ibrahim Babangida kaappasi puolestaan vallan Buharilta toisessa peräkkäisessä verettömässä vallankaappauksessa.[4]
Vuonna 1993 Ibrahim Babangidan johtama sotilashallitus piti presidentinvaalit, mutta niiden lopputulos mitätöitiin Moshood Abiolan voitettua ja muutaman kuukauden kuluttua marraskuussa kenraali Sani Abacha otti vallan. Abachan aikana kuoli ja katosi paljon toisinajattelijoita, muun muassa Ken Saro-Wiwa. Abacha kuoli vuonna 1998 ja neljäs tasavalta perustettiin seuraavana vuonna, lopettaen kolme vuosikymmentä kestäneen jatkoittaisen sotilasdiktatuurin.[4]
Niger-joen suistoalueella on ollut väkivaltaa ja levottomuuksia vuodesta 1998. Alussa hallituksen joukot pyrkivät väkivalloin kukistamaan ogonien ja ijawien rauhanomaisen vastarinnan. Raaka väkivalta synnytti vastareaktiona pieniä vastarintamilitioita, jotka tekivät muun muassa kidnappauksia ja sabotaasi-iskuja.[7][8]
Vuonna 2007 presidentti Olusegun Obasanjon kaksi perustuslainmukaista kautta olivat ohi, eikä hän onnistunut muuttamaan lakia pysyäkseen enää virassa. Hän nimitti ennestään tuntemattoman Umaru Yar'Aduan johtamansa puolueen presidenttiehdokkaaksi ja nosti korruptiosyytteet kilpailijoitaan vastaan. Yar'Adua valittiin presidentiksi vaaleissa, jossa hän sai 24,6 miljoonaa ääntä ja seuraavaksi tullut kilpailija 6,6 miljoonaa. Vaaleja varjostivat raportit äänestyslipukkeiden väärentämisestä ja tyhjien lipukkeiden puutteesta useilla äänestyspaikoilla.[9]
Heinäkuussa 2009 islamistiliike Boko Haram aloitti väkivaltaisuudet levittääkseen šaria-lait koko maahan. Turvallisuusjoukot hyökkäsivät liikkeen tukikohtiin ja surmasivat sen johtajan. Kaikkiaan levottomuuksissa kuoli satoja ihmisiä.[10]
Helmikuussa 2010 presidentti Yar'Adua sairastui vakavasti. Varapresidentti Goodluck Jonathan toimi ensin hänen sijaisenaan ja Yar'Aduan kuoltua toukokuussa Jonathanista tuli presidentti.[10] Jonathan valittiin presidentiksi huhtikuun 2011 vaaleissa. Häntä vastassa oli Muhammadu Buhari. Vaalien tulosten julkistusta seuranneissa levottomuuksissa kuoli parisataa ihmistä.[11]
Vuoden 2012 alussa presidentti Jonathan julisti poikkeustilan neljään osavaltioon, joissa Boko Haram oli tehnyt iskujaan.[12] Maassa alkoivat myös levottomuudet ja lakkoilu valtion peruutettua polttoaineiden tukiaiset, jonka jälkeen bensiinin hinta nousi yli kaksinkertaiseksi.[13]
Vuosina 2013 ja 2014 islamilainen Boko Haram hyökkäili sekä surmasi ja sieppasi ihmisiä ja julisti perustaneensa itsenäisen kalifaatin.[10]
Nigerian presidentti vuodesta 2015 oli Muhammadu Buhari, joka valittiin vuoden 2019 vaaleissa toiselle ja viimeiselle lain mukaiselle kaudelleen. Jälkimmäisissä vaaleissa Buharin merkittävimpänä vastaehdokkaana oli liikemies Atiku Abubakar.[14] Vuoden 2023 vaaleissa presidentiksi valittiin Bola Tinubu.[15]
Nigerian armeijan drooni tappoi 3. joulukuuta 2023 vahingossa ainakin 85 siviiliä, jotka olivat viettämässä muslimien juhlaa Nigerian luoteisosan Kadunan osavaltiossa. Armeija ei julkaissut uhrien määrää, vaan tiedot ovat paikallisten asukkaiden antamia.[16][17] Tutkimusyhtiö SB Morgenin mukaan Nigerian armeija on tappanut vuodesta 2017 alkaen yli 300 henkilöä vahingossa tapahtuneissa iskuissa.[17]
Nigerian kiihtyvän ja tuottoisan "sieppausteollisuuden" estämiseksi maassa hyväksyttiin vuonna 2022 kiistanalainen laki, joka mukaan lunnaiden maksaminen on rikos, josta voi seurata vähintään 15 vuoden vankeustuomio.[18]
Aseelliset ryhmät tappoivat ainakin 160 ihmistä Keski-Nigeriassa kyliin tehdyissä hyökkäyksissä, sanoivat paikallishallinnon viranomaiset 25.12.2023.[19]
Viranomaisten mukaan asemiehet tappoivat ainakin 25 ihmistä ja sieppasivat muita Nigerian Katsinan osavaltion luoteisosassa. Kymmenet asemiehet hyökkäsivät moottoripyörillä myöhään sunnuntaina 9.kesäkuuta 2024. Aseellisten jengien hyökkäykset Nigerian luoteis- ja keskiosissa ovat tulleet melkein rutiiniksi, ja viranomaiset näyttävät olevan voimattomia pysäyttämään niitä.[20]
7. maaliskuuta 2024 yli 270 koululaista siepattiin Kurigassa, Kadunan osavaltiossa. Oppilaat olivat kokoontuneet aamulla kouluun, kun kymmenet moottoripyörillä ajaneet, aseistetut miehet ajoivat kouluun. 8–15-vuotiaat oppilaat vietiin pois opettaja mukanaan. Hyökkäys tapahtui Boko Haramista irtautuneen ryhmittymän Ansarun hallitsemalla alueella.[18] Nigerian armeija onnistui palauttamaan kaikki siepatut 24. maaliskuuta.[21]
17. maaliskuuta 2024 rikolliset kaappasivat yli sata ihmistä kahdessa uudessa hyökkäyksessä Nigerian luoteisosassa.[22][23]
Itsemurhapommittajien hyökkäyksissä Bornon osavaltiossa 29. kesäkuuta 2024 kuoli yli 30 ja haavoittui 42 ihmistä. Itsemurhaiskujen epäillyt tekijät olivat naisia. Koordinoidut iskut kohdistuivat häihin, hautajaisiin ja sairaalaan Gwozan kaupungissa, joka on lähellä Kamerunin rajaa. Iskujen tekijäksi ei ilmoittautunut ketään, mutta Nigerian ISISin Länsi-Afrikan (ISWAP) kapinalliset ovat ilmoittautuneet aiemmin Bornon tappavien pommi-iskujen tekijöiksi.[24][25]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
