Remove ads
Berliinin konferenssi (saks. Kongokonferenz, ’Kongon konferenssi’) käsitteli Länsi-Afrikan siirtomaiden jakoa Euroopan maiden kesken.[1]
Konferenssi sääteli imperialismin aikana vuosina 1884–1885 kolonialismia ja kauppaa Afrikassa, ja sen kanssa osui yksiin Saksan nopea nousu suurvallaksi. Konferenssin kutsui koolle Portugali, ja sen järjesti Saksan kansleri Otto von Bismarck. Konferenssiin osallistui 14 valtiota, joista neljä oli siihen aikaan suuria siirtomaavaltoja Afrikassa: Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa ja Portugali. Loput olivat Itävalta-Unkari, Belgia, Tanska, Italia, Alankomaat, Venäjä, Espanja, Ruotsi-Norja, Osmanien valtakunta ja Yhdysvallat. Konferenssissa saavutettua sopimusta, Berliinin konferenssin yleisasiakirjaa, pidetään usein Afrikan valloituksen virallistamisena.
Konferenssissa sovittiin, että jos joku Euroopan valtio valtaa Afrikan rannikkoa, se ilmoittaa asiasta muille asiakirjan allekirjoittajavaltioille. Rannikon valtaus oikeutti valloittajan saamaan haltuunsa myös sisämaata sen takaa. Valtauksen sai tehdä, jos pystyi osoittamaan kykenevänsä hallitsemaan alueen kauppaa ja merenkulkua. Sopimus takasi, ettei Euroopan maiden tarvinnut sotia keskenään valloituksista. Ajan hengen mukaisesti siinä ei otettu kantaa siihen, pitäisikö paikallisilta asukkailta kysyä, sopiko valloitus heille.[2]
Berliinin konferenssi antoi avoimet valtuudet Euroopan sotilaallisille hyökkäyksille ja Afrikan mantereen valloituksille. Etiopiaa ja Liberiaa lukuun ottamatta koko maanosa joutui Euroopan siirtomaavallan alle. Suurimmat siirtomaavallat olivat Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Belgia ja Portugali.[3]
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads