Hitlerin antama käsky tuhota infastruktuuria ja teollisuutta Saksassa 1945 From Wikipedia, the free encyclopedia
Tuhoamiskäsky valtakunnan alueella (saks. Befehl betreffend Zerstörungsmaßnahmen im Reichsgebiet) eli niin sanottu Nero-käsky (Nerobefehl) oli Adolf Hitlerin toisen maailmansodan loppuvaiheessa 19. maaliskuuta 1945 antama käsky. Sen mukaan kaikki Saksan sotateollisuudelle tarkoitetut rakennukset sekä muut mahdolliset liittoutuneiden haltuun jääneet kohteet oli tuhottava. Nimi ”Nero-käsky” viittaa tarinaan, jonka mukaan Rooman keisari Nero olisi määrännyt sytyttämään vuoden 64 Rooman palon.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Miltei suora käännös englanninkielisestä Wikipediasta. |
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Uudesta nimestä ei kuitenkaan ole päästy selvyyteen. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Pikemminkin käsky tai määräys kuin julistus; onko mikään suomenkielinen nimi vakiintunut? |
.jpg)
Vuonna 1945 Hitlerin unelma natsien hallitsemasta Euroopasta oli murentunut. Liittoutuneet etenivät kahdella rintamalla kohti Saksaa.[1] Siitä huolimatta Hitler ei ollut halukas myöntämään tappiota ja alistumaan ehdottomaan antautumiseen, niinkuin Versailles’n rauhassa oli käynyt.
Nero-käsky ei ollut Hitlerin ensimmäinen määräys rakennusten ja infrastruktuurin täydellisestä tuhoamisesta. Pariisin vapautuksen aikaan hän oli määrännyt virittämään räjähteillä kaikki tärkeimmät muistomerkit, kuten Eiffel-tornin ja tärkeimmät rautatieasemat. Pariisin sotilaskuvernööri Dietrich von Choltitz oli saanut määräyksen, että liittoutuneiden edetessä Pariisiin pommit oli räjäytettävä, jotta kaupungissa syntyisi täydellinen sekasorto. Choltitz ei kuitenkaan toteuttanut määräystä, vaan antautui liittoutuneille.
Keskeisin osa Nero-käskyä[2]:
»Olisi virhe kuvitella, että liikennöinti- ja viestintäasemia, tehdasrakennuksia ja elintarvikevarastoja, joita ei ole tuhottu tai jotka ovat vain väliaikaisesti poistettu käytöstä, voitaisiin käyttää meidän itsemme hyväksi tilanteessa, jossa jälleenrakennus valloitetuilla alueilla on alkanut. Vihollinen ei tule jättämään meille muuta kuin palaneen maan vetäytyessään, näyttämättä pienintäkään armoa väestölle. Tämän vuoksi määrään:
1) Kaikki sotilaalliset liikennöinti- ja viestintäasemat, tehdasalueet ja elintarvikevarastot, niin kuin myös muut arvokkaat kohteet Valtakunnan alueella, joita vihollinen voisi käyttää välittömästi tai lähitulevaisuudessa sodan kulussa, on tuhottava.»
Vastuu määräyksen toteuttamisesta lankesi varusteluministeri Albert Speerille. Oman kuvauksensa mukaan Speer järkyttyi käskystä ja menetti uskonsa Hitleriin ja päätti Choltitzin tavoin jättää tahallaan noudattamatta käskyä. Saatuaan käskyn Speer pyysi, että valta suunnitelman toteuttamisesta keskitettäisiin hänelle, mutta käyttikin sitten tätä valtaa vakuuttaakseen kenraalit ja gauleiterit jättämään käskyn huomiotta.
Hitler ei ollut tietoinen Speerin päätöksestä jättää käsky noudattamatta. Vasta sodan lopulla Speer paljasti asian itse Hitlerille vieraillessaan tämän luona Berliinin bunkkerissa. Hitler suuttui, mutta antoi Speerin silti lähteä bunkkerista. Hitler teki itsemurhan 42 päivää käskyn antamisen jälkeen 30. huhtikuuta 1945. Pian sen jälkeen Saksan armeija antautui.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
