Ne 45000

Ne 45000 on suomalainen näytelmä- ja valistuselokuva vuodelta 1933. Elokuvassa on fiktiivisen juonen lisäksi dokumenttiosia, joissa katsojia valistetaan tuberkuloosin vaaroista. 1930-luvulla tuberkuloosiin kuoli tuhansia suomalaisia joka vuosi.^[1] Televisiossa Ne 45000 esitettiin ensi kerran 1979.

Ne 45000
Ohjaaja	Erkki Karu Risto Orko (silloin Nylund)
Käsikirjoittaja	Erkki Karu Risto Orko
Perustuu	Maila Talvion kertomukseen Ne 45-tuhatta.
Tuottaja	Erkki Karu Risto Orko
Säveltäjä	Uuno Klami Karl Tiger (sov.)
Kuvaaja	Eino Kari Theodor Luts
Leikkaaja	Erkki Karu Risto Orko
Lavastaja	Carl Fager Armas Fredman
Pääosat	Einar Wichmann Helena Koskinen Katri Rautio Eero Kilpi
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys Suomi-Filmi
Ensi-ilta	12. marraskuuta 1933
Kesto	100 minuuttia
Alkuperäiskieli	suomi
Budjetti	299 582 mk (Suomi-Filmi) 250 000 mk (Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Huomioita

Suomessa todettiin 1920–1930-luvulla noin 45 000 uutta tuberkuloositapausta vuosittain; tästä nimi valistuselokuvalle, josta alkuun suunniteltiin lyhytelokuvaa. Maila Talvio kirjoitti tendenssikertomukseksi luonnehtimansa tekstin Ne 45-tuhatta, jonka pohjalta Erkki Karu ja Risto Orko tekivät käsikirjoituksen. Tarina ilmestyi vuonna 1932 romaanina Ne 45.000 (Tarkoitusromaani. Porvoo: WSOY, 1932). Kehystarinaan liitettiin dokumenttijaksoja, joissa asiantuntijana toimi lähinnä tohtori Severi Savonen.^[2]

Ne 45000 -elokuvaa kuvattiin vuodesta 1931 lokakuuhun 1933. Paikkoina olivat muun muassa Satalinnan parantola Harjavallassa sekä Paimion parantola. Lisäksi kuvauksia tehtiin Helsingissä, Hämeenlinnassa ja Siilinjärvellä.

Elokuvan yleisömenestys Suomen teattereissa oli vuoden 1933 heikoin. Seuraavana vuonna Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys aloitti maaseutukiertueet, jotka keräsivät vuosittain noin satatuhatta katsojaa. Kansainvälinen talouslama oli romahduttanut elokuvateattereiden kävijämäärät ylipäätään; vuonna 1928 Suomen elokuvateattereissa oli käynyt yli 12 000 000 katsojaa, vuonna 1933 enää 6 500 000.^[3]

Juoni

Osakuntatoverit hakevat Helmi Hirvisen tansseihin Vanhalle ylioppilastalolle. Tanssiessaan Helmi pyörtyy kavaljeerinsa Heikki Huhtamäen käsivarsille. Heikin ystävä, lääketieteen opiskelija Antti Ahonen tulee apuun ja saattaa Helmin kotiin. Antti huomauttaa Helmin isälle, kamreeri Aarne Hirviselle, että Helmin ja hänen pikkusisartensa tulisi käydä maksuttomassa tuberkuloositutkimuksessa. Seuraavana päivänä Heikki kosii Helmiä, mutta pettymyksekseen huomaa, että Helmi on ihastunut Anttiin. Koko Hirvisen sisarkaartilta löydetään tuberkuloosipesäkkeitä kulta mistäkin, niinpä heidät passitetaan Kukkarannan moderniin parantolaan.

Kun Heikki vierailee parantolassa, paljastuu että hänelläkin on tuberkuloosi. Antin hoidettavaksi hän ei kuitenkaan suostu suurin surminkaan. Helmille Heikki julistaa olevansa kihloissa. Parannuttuaan Helmi alkaa suuntautua sairaanhoitajan uralle. Hän alkaa kiertää ympäri Suomea ja valistaa kansaa tuberkuloosin vaaroista. Heikin tauti on tällä välin edennyt terminaalivaiheeseen. Kuolinvuoteellaan Heikki tunnustaa Helmille rakastaneensa ainoastaan häntä kihlauksestaan huolimatta. Helmi puolestaan sanoo, että Heikki on aina ollut hänen sydämensä valittu. Heikki antaa hyväksyntänsä Antin ja Helmin yhteiselle tulevaisuudelle. Yhteiset kiinnostuksen kohteet luovat Helmin mielestä ainakin jonkinlaiset edellytykset hänen ja Antin suhteen onnistumiselle.

Arviot

Aikalaiskriitikko Erkki Kivijärvi Helsingin Sanomissa arvioi elokuvaa: "Tämä filmiteos on erinomaisen vaikuttava opetus- ja propagandafilmi" ja "kohoaa tähänastisen kotimaisen elokuvatuotantomme huippusaavutukseksi". Lehden mukaan se oli "kaunis todistus Erkki Karun kyvystä ja filmaattisesta silmästä".^[4] Oiva Talvitie puolestaan hehkutti Uudessa Suomessa: "Olemme saaneet filmin, jonka on tultava koko kansan omaisuudeksi."

Myöhemmin vuonna 1979 televisioesityksen yhteydessä Markku Tuuli pitää Katso-lehdessä dokumenttijaksoja kestävinä, ja lopun dokumentin ja fiktion yhdistelmässä on hänen mukaansa "hienoa kuvailmaisua; mieleen tulevat Pare Lorentzin ym. 30-luvun Amerikassa tekemät tendenssielokuvat".^[4] Toinen arvio vuodelta 2013 oli lyhyydessään tyly: "...hyvää tarkoittavaan filmiin ei millään pysty suhtautumaan näytelmäelokuvana."^[1]

Henkilöt

Einar Wichmann	…	Aarne Hirvinen, kamreeri
Helena Koskinen	…	Helmi Hirvinen
Katri Rautio	…	mummi
Eero Kilpi	…	Wiljam Ania, ylilääkäri
Jalmari Rinne	…	Antti Ahonen, lääket. kandidaatti
Kaarlo Angerkoski	…	Heikki Huhtamäki, ylioppilas
Georg Malmstén	…	Jyrki, Helmin osakuntatoveri
Laila Richter	…	Annikki, Helmin osakuntatoveri
Laura Tudeer	…	Greta, Helmin osakuntatoveri
Ellen Parviainen	…	Esteri, Helmin osakuntatoveri
Jaana Ylhä	…	Mirja, Helmin osakuntatoveri
Yrjö Tuominen	…	tuberkuloosilääkäri
Elsa Rantalainen	…	mökin emäntä
Unto Salminen	…	tuberkuloosilääkäri
Pirkko Raitio	…	sairas mökin emäntä
Olga Leino	…	mökin emäntä
Lilli Sairio	…	Alina, kansakoulunopettaja
Alfred Roini	…	mökkiläinen
Mimmi Lähteenoja	…	mattoja tomuttava muija
Eero Vepsälä	…	parantolassa ollut mökin mies
Kaija Suonio	…	Maija
Iivari Kainulainen	…	talonmies
Helsingin Teatteriorkesteri	…	tanssiorkesteri
Severi Savonen	…	tuberkuloosilääkäri / luennoitsija
Matti Aro	…	ylioppilas Vanhan kahvilassa
Kaarlo Halttunen	…	ylioppilas sivuhuoneessa
Ate Holander	…	ylioppilas sivuhuoneessa
Risto Orko	…	Kalle, shakkia pelaava ylioppilas
Oke Tuuri	…	yksi tanssijoista

Lähteet

• Suomen kansallisfilmografia 1, ISBN 951-37-1901-4
• Kari Uusitalo: Kuvaus – kamera – käy!, Kirjastopalvelu Oy 1994, ISBN 951-692-344-5
• Elonet Ne 45000

Viitteet

1. JK: Ne 45000, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 36/2013 sivu 13
2. Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 9.9.2013
3. Kuvaus - kamera - käy!, sivu 84
4. Lehdistöarvioita Elonet.fi, viitattu 9.9.2013

Aiheesta muualla

• Ylioppilastalo elokuva-atelierina. Viimeiset kohtaukset elokuvaan "Ne 45,000" filmattiin eilen, Helsingin Sanomat, 17.10.1933, nro 279, s.8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot