yhdysvaltalainen laulaja From Wikipedia, the free encyclopedia
Nanci Caroline Griffith (6. heinäkuuta 1953 Seguin, Teksas – 13. elokuuta 2021) oli yhdysvaltalainen laulaja, kitaristi ja lauluntekijä. Hänen tyylinsä oli lähimpänä country- ja folk-musiikkia. Usein hänet rinnastettiin Emmylou Harrisiin. Griffith oli pitkään kotimaataan suositumpi Britanniassa ja Irlannissa, jossa hän myös asui osan vuodesta[2].
| Nanci Griffith | |
|---|---|
 Nanci Griffith vuonna 2004 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. heinäkuuta 1953 Seguin, Teksas |
| Kuollut | 13. elokuuta 2021 (68 vuotta) Nashville, Tennessee[1] |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Ammatti | laulaja, kitaristi, lauluntekijä |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1977–2013 |
| Tyylilajit | country, folk |
| Soittimet | akustinen kitara |
| Levy-yhtiöt | Fast Folk ja B.F. Deal Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.nancigriffith.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Griffith syntyi Texasin Seguinissa ja kasvoi Austinissa. Hän kiersi jo teini-ikäisenä texasilaisilla klubeilla ja festivaaleilla, mutta toimi jonkun aikaa opettajana valmistuttuaan Texasin yliopistosta. Griffith siirtyi vuonna 1977 täyspäiväiseksi muusikoksi.[3]
Griffithin ensimmäinen albumi There’s a Light Beyond These Woods ilmestyi vuonna 1978 ja toinen Poet in My Window vuonna 1982. Kaksi ensimmäistä levyä hän julkaisi paikallisten levy-yhtiöiden kautta, mutta sitten hän teki sopimuksen Philo Recordsin kanssa. Sille hän levytti albumit Once in a Very Blue Moon ja The Last of the True Believers.[3]
Griffith ja MCA solmivat levytyssopimuksen vuonna 1987. Sille hän julkaisi muun muassa Tony Brownin tuottamat albumit Lone Star State of Mind ja Little Love Affairs. Griffith oli ensimmäinen, joka levytti Julie Goldin kappaleen ”From a Distance”, josta Bette Midler teki vuonna 1990 valtaisen suositun version. Griffithin kappale sai menestystä Irlannissa.[3]
Griffithin vuoden 1989 albumi Storms vei hänen musiikkiansa popvetoisempaan suuntaan. Samaa linjaa jatkoi myös hänen viimeinen MCA-albumi, Late Night Grande Hotel, joka ilmestyi vuonna 1991. Griffith siirtyi sen jälkeen Elektra Recordsille, jolle hän levytti vuonna 1993 cover-kokoelman Other Voices, Other Rooms, joka sai parhaan nykyfolkalbumin Grammyn. Sille tehtiin jatkoa vuonna 1998, kun Other Voices, Too (A Trip Back to Bountiful) julkaistiin. Griffith siirtyi viimeisimmillä albumiellaan poliittisempaan suuntaan. Levyllä The Loving Kind hän käsitteli muun muassa Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätöstä Loving vastaan Virginia ja Barack Obaman vaalikampanjaa. Griffithin viimeinen albumi oli itsenäiselle levy-yhtiölle julkaistu Intersection (2012).[3]
Griffith esiintyi ensi kertaa Suomessa heinäkuussa 2007 Helsingin Savoy-teatterissa.[2]
Nanci Griffithin laulut kertovat usein pettymystensä ja toteutumattomien unelmien keskellä elävistä ihmisistä. Hän kertoo laulujensa lähtökohdan olevan usein hänen lukemissaan kirjoissa. Suosikkikirjailijoikseen vuoden 2007 haastattelussa hän mainitsi Larry McMurtyn, Carson McCullersin, Eudora Weltyn ja Truman Capoten.[2]
Griffith toipui kahdesta syöpätaudista 1990-luvulla.[2] Hän kuoli elokuussa 2021.[3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
