tieteenala, joka tutki sukupuolen ja yhteiskunnallisten ilmiöiden suhteita From Wikipedia, the free encyclopedia
Naistutkimus on monitieteinen oppiaine ja tutkimusala, jonka tavoitteena oli tutkia, kuinka sukupuoli ja sukupuolten väliset suhteet vaikuttavat erilaisiin yhteiskunnallisiin, kulttuurisiin ja historiallisiin ilmiöihin. Naistutkimus on luonteeltaan feminististä[1], kriittistä[2], emansipatorista[3] ja monitieteistä eli sitä tehdään eri tieteenalojen, kuten ihmistieteiden, yhteiskuntatieteiden, oikeustieteen ja teologian puitteissa.
_av_Abraham_Wuchters.jpg)
Vuonna 2009 Suomesssa alettiin käyttää naistutkimus-termin sijaan sukupuolentutkimus-termiä.[4] Suomessa naistutkimus oli kattokäsite, johon sisältyivät tasa-arvotutkimus, feministinen tutkimus, kriittinen miestutkimus, lesbo-, homo- ja queer-tutkimus[5][6], sekä tyttötutkimus.[7]
Naistutkimus tuli yliopistoihin ensin Yhdysvalloissa 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa. Naiskeskeiselle lähestymistavalle luonteenomaista tutkimusta oli tehty jo tätä ennen osana naisliikkeen omaa toimintaa. Työt jäivät akateemisesti huomiotta tai torjuttiin, kunnes ne löydettiin yliopistollisen nais- ja sukupuolentutkimuksen piirissä 1970-luvulla.[8] Naistutkimus on sittemmin levinnyt Yhdysvalloista kaikkien maanosien yliopistoihin. Vuonna 2009 nais- tai sukupuolentutkimusta harjoittavia yliopistoja ja tutkimuskeskuksia oli maailmalla yli 900.[9]
Naistutkimus vakiintui yliopistolliseksi oppiaineeksi 1980-luvulla. Alaa opetettiin ja tutkittiin ensimmäiseksi muun muassa kirjallisuudentutkimuksen, taidehistorian ja teologian piirissä.[10] Suomen ensimmäinen naistutkimuksen laitos perustettiin 1986 Åbo Akademihin.[11] Ensimmäinen suomalainen alan oppikirja Akanvirtaan julkaistiin vuonna 1988. Helsingin yliopiston Kristiina-instituutti perustettiin vuonna 1991.[12]
Ensimmäinen naistutkimuksen maisteri valmistui Helsingin yliopistosta huhtikuussa 2005 ja ensimmäinen tohtori marraskuussa 2005. Suomessa oli arvion mukaan vuonna 2003 noin 90 tavalla tai toisella sukupuolentutkimukseen liittyvää väitöskirjaa tekevää jatko-opiskelijaa.[13]
Tieteenalan sisällä käytiin Suomessa keskustelua alan nimestä useita kertoja. Siirtymä naistutkimuksesta sukupuolentutkimukseen alkoi Helsingin yliopistosta vuonna 2009 kun Kristiina-instituutti otti käyttöönsä sukupuolentutkimuksen naistutkimuksen sijaan. Päätöksessä kuultiin laajasti alan opiskelijoita ja tutkijoita.[14] 2010-luvun aikana sukupuolentutkimus otettiin käyttöön kaikissa Suomen yliopistoissa, joissa alaa voi opettaa ja tutkia.[15]
Sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmia on nykyään Helsingin, Tampereen, Turun, Jyväskylän ja Lapin yliopistoissa, sivuaineena sitä voi opiskella lisäksi Itä-Suomen ja Oulun yliopistossa. Muissa paitsi Oulussa ja Jyväskylässä on myös sukupuolentutkimuksen professuuri.lähde?
Suomessa toimii Sukupuolentutkimuksen seura (SUNS), joka on perustettu vuonna 1988. Seura julkaisee kaksikielistä Sukupuolentutkimus - Genusforskning -lehteä ja järjestää vuosittain Sukupuolentutkimuksen päivät. Yhdistykseen kuului vuonna 2012 noin 600 jäsentä.[16]
1990-luvulla nousi postmoderni feminismi, jossa valta-asetelmia tarkastellaan alakulttuurien näkökulmista. Näistä merkittävin on homo- ja lesbotutkimuksesta syntynyt queer-teoria.[17]
Naistutkimuksessa on pohdittu, miten tieteen miesvaltaisuus vaikuttaa tutkimuksen kohteen ja menetelmien valinnoillaan siihen, millaista tietoa se tuottaa. Tiedekriittisen naistutkimuksen mukaan kaikki tutkimus on väistämättä näkökulmasidonnaista eikä siten objektiivista. Filosofi Sandra Harding tarjosi 1980-luvulla näkökulmasidonnaisuuden paradoksin ratkaisuksi feministisen standpoint-teorian, jonka mukaan tieteen objektiivisuus tulee ymmärtää uudella tavalla: se on tutkimusta alistettujen ryhmien lähtökohdista käsin. Hardingin mukaan tieteellinen tutkimus on välttämättä näkökulmasidonnaista, mutta jotkut näkökulmat ovat toisia parempia.[18]
1990-luvulla monet tieteenfilosofit asettivat feministisen tutkimusohjelman kyseenalaiseksi, mikä osaltaan johti standpoint-teorian uudelleenarviointiin. 2000-luvulla on esitetty, että sosiaalinen tietoteoria voisi tarjota kestävämmän ratkaisun. Suomalainen Kristina Rolin ehdottaa, että tutkimuksessa hyväksyttävä subjektiivisuus tulisi rajata konkreettisiin väitteisiin, kuten menetelmällisiin ratkaisuihin. Eri näkökulmia voitaisiin puolestaan arvioida sillä perusteella, miten hyvin ne noudattavat objektiivisen keskusteluyhteisön pelisääntöjä, ja nais- tai sukupuolentutkimus voisi toimia yhtenä pelisääntöjen määrittäjänä.[18]
Sukupuolentutkimuksessa on perinteisesti suosittu erilaisia laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkijat ovat pohtineet tieteellisinä tosiasioina esitettyjen väitteiden poliittista vaikutusvaltaa. Kuitenkin tilastollisin menetelmin tehdyt kyselyt, asennetutkimukset ja tilastot ovat olleet tärkeitä seksismin ja epäoikeudenmukaisuuden osoittamisessa.[19]
Väkivaltatutkija Suvi Ronkaisen mukaan feministisen tutkimuksen kannalta on olennaista havaita, että tilastotietoja tarkastellessa erilaisilla näkökulmilla on merkitystä niiden tulkinnan kannalta. Tulkinta eroaa analyysistä siten, että siinä tutkimuksen tuottamat vihjeet ja oivallukset peilataan jonkin tietyn ajattelutavan kautta. Vallalle ja feministisille tietämisen tavoille herkkä luenta avaa Ronkaisen mukaan hedelmällisen näkökulman määrälliseen tutkimukseen. Esimerkiksi väkivallan vastainen ja uhreja tukeva työ on saanut laajemmin yhteiskunnallista tukea vasta kun feministiset tilastotulkinnat ja naisuhritutkimukset, joissa väkivallan käsite on määritelty uudella tavalla, ovat osoittaneet naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyden.[19]
Naistutkimus on kohdannut arvostelua julkisessa keskustelussa. Väitteitä naistutkimuksen epätieteellisyydestä on esitetty muun muassa Jussi K. Niemelän ja Osmo Tammisalon vuoden 2006 pamfletissa Keisarinnan uudet (v)aatteet. Tieteenfilosofi Ilkka Niiniluoto kommentoi, että naistutkimuksessa tehdään paljon hyviä ja tärkeitä tutkimuksia ja että koko tutkimusalan leimaaminen on ylilyönti.[20]
Norjassa vuoden 2011 aikana käydyn julkisen keskustelun jälkeen Oslon yliopiston sukupuolentutkimuksen tutkimushanke menetti valtiontukensa.[21][22][23]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
