From Wikipedia, the free encyclopedia
Gaspard-Félix Tournachon eli Nadar (5. huhtikuuta 1820 Pariisi – 21. maaliskuuta 1910 Pariisi[1]) oli ranskalainen valokuvaaja, karikatyristi, toimittaja, kirjailija ja kuumailmapalloilija.
| Nadar | |
|---|---|
.jpg) Nadar (omakuva). |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Gaspard-Félix Tournachon |
| Syntynyt | 5. huhtikuuta 1820 Pariisi |
| Kuollut | 21. huhtikuuta 1910 (90 vuotta) Pariisi |
| Ammatti | valokuvaaja, karikatyristi, toimittaja, kirjailija ja kuumailmapalloilija. |
| Taiteilija | |
| Salanimi | Nadar |
| Ala | valokuvaus |
 Nimikirjoitus |
|
Nadar julkaisi henkilövalokuvauksen pioneerina kuuluisien aikalaistensa muotokuvia, heidän joukossaan Franz Liszt, Charles Baudelaire, Guy de Maupassant, Édouard Manet, Gustave Doré, Gustave Courbet ja Jean-Baptiste Corot. Useimpien kanssa hän ystävystyi henkilökohtaisesti.
Nuoruudessaan Nadar vietti kuljeskelevaa elämää, ja hän määritteli itsensä: ”Todellinen rämäpää, jokapaikanhöylä, huonosti kasvatettu, joka kutsui asioita niiden oikeilla nimillä, kuten ihmisiäkin.” Hänen vanhempansa olivat alun perin kotoisin Lyonista. Isä oli kirjanpainaja ja kirjakauppias, joka oli asettunut asumaan pääkaupunkiin.
Nadar kävi koulua useissa Pariisin ympäristön sisäoppilaitoksissa ja opiskeli lopulta myös lycée Condorcet’ssa. Isänsä kuoltua hän aloitti 1837 lääketieteen opiskelun Lyonissa. Hänellä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta saada opiskelulleen taloudellista tukea, joten hän katsoi parhaaksi luopua opiskeluista ja mennä töihin. Hänellä oli elätettävänään myös muu perheensä, äiti ja viisi vuotta nuorempi veli Adrien Tournachon.
Hän työskenteli Lyonissa useissa sanomalehdissä mutta palasi myöhemmin Pariisiin, missä hän työskenteli useissa pienlehdissä. Hän perusti ystävänsä Polydore Millaudin kanssa oikeustieteellisen sanomalehden nimeltään L’Audience. Tuolloin hän ystävystyi useiden aikakauden kulttuurihenkilöiden kanssa ja vietti aikaansa nuorten taiteilijoiden parissa. Näin hän tutustui esimerkiksi Gérard de Nervaliin, Charles Baudelaireen ja Théodore de Banvilleen. Ystävät nimittivät häntä liikanimellä Tournader, sillä itse keksimänsä kielen mukaisesti hän lisäsi kaikkiin sanoihin päätteet -dar. Tästä muodostui sittemmin hänen lisänimensä Nadar.
Nuorukaisen elämä Pariisissa oli ankaraa, ja hän yritti tulla toimeen monilla keinoilla: hän kirjoitti romaaneja, toimi karikatyristinä jne. Erään varakkaan ystävänsä ansiosta hän saattoi perustaa arvostetun ja laadukkaasti painetun lehden Le Livre d’or, jonka päätoimittajaksi hän itse ryhtyi. Hänen lehteään avustivat monet ajankohdan tunnetut henkilöt, kuten Honoré de Balzac, Alexandre Dumas, Théophile Gautier ja Honoré Daumier. Lehti ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen, sillä sen toiminta päättyi yhdeksännen numeron ilmestyttyä.
Tämän epäonnistumisen jälkeen Gaspard-Félix Tournachon aloitti uudestaan aikakauslehtien pilapiirtäjänä. Vuoden 1848 vallankumouksen aattona hän hänen onnistui saada julkaistuksi ensimmäinen pilapiirroksensa Le Charivari -lehdessä.
Hän liittyi 30. maaliskuuta 1848 Puolan legioonaan, jonka oli tarkoitus tukea Puolaa sen kapinassa venäläisiä vastaan. Hänellä oli nimelle Nadarsky kirjoitettu passi. Hän joutui kuitenkin vangiksi, ja hänet tuomittiin pakkotyöhön kaivokseen. Vapauduttuaan hän kieltäytyi ilmaisesta paluumatkasta ja päätti palata kotiin jalkaisin. Kahden kuukauden kuluttua hän oli Pariisissa päähineenä paksu karvalakki. Pitkän matkansa aikana hän oli joutunut Preussin sotilaiden pidättämäksi Saksissa.
Heti hänen palattuaan Ranskan väliaikainen hallitus otti häneen yhteyttä ja palkkasi hänet salaisen palvelun jäseneksi. Palkkaaja oli kustantaja Jules Hetzel, joka oli sillä hetkellä ulkoministeriön kabinettipäällikkö. Mutta Nadarin seikkailunhalu ei vieläkään ollut saanut tyydytystä Puolan epäonnistuneesta retkestä huolimatta. Hän lähti hankkimaan tietoja venäläisten joukkojen liikehdinnästä Preussin rajan tuntumassa.
Palattuaan Pariisiin hän toimi jälleen pilapiirtäjänä pienissä julkaisuissa ja alkoi vähitellen saada suurempaa arvostusta. Vuonna 1851 hän ryhtyi suureen Musée des gloires contemporaines -hankkeeseen, johon hänen tarkoituksenaan oli saada mukaan mahdollisimman monta yhteistyökumppania. Hankkeen päämääränä oli tehdä karikatyyrit kaikista aikakauden merkittävistä henkilöistä. Hankkeesta saatiin valmiiksi suunnitellun sijasta vain 300 henkilön piirrokset.
Vaurastuttuaan hän saattoi muuttaa erään rue Saint-Lazaren rakennuksen ylimpään kerrokseen. Siellä hänellä oli ateljeetila, jota valaisi luonnonvalo. Juuri tässä studiossa hän loi ehkä merkittävimmät teoksensa. Hän jatkoi muotokuvien tekemistä, jotka olivat jatkoa karikatyyreille, mutta nyt hän käytti uutta tekniikkaa, valokuvausta.
Nyt hän hallitsi muotokuvien tekniikan, ja laatu oli ensiluokkainen. Myös työn hinta oli edullisempi. Useat aikakauden valokuvastudiot kuvasivat juuri henkilöitä – taiteen, kirjallisuuden, politiikan, teatterin ja kirkon eliittiä.
Vuonna 1854 Nadar avioitui Ernestinen kanssa, joka oli varakkaasta protestanttisesta perheestä, mutta avioitumisestaan huolimatta hän vietti runsaasti aikaansa tuttavapiirinsä kanssa ja eli boheemia elämää. Samoihin aikoihin särkyi Nadarin suhde nuorempaan veljeensä, joka veljensä avustuksella oli ryhtynyt valokuvaaja-muotokuvaajaksi. Pikkuveli halusi käyttää samaa nimeä kuin Nadar.
Nadar halusi jo 1850-luvulla, että vastaisuudessa valokuvausvälineistöä voitaisiin kuljettaa mukana matkoille lähdettäessä. Hän oli ensimmäinen, joka kokeili kuvaamista kuumailmapallosta, ja näin hänestä tuli ilmavalokuvauksen uranuurtaja. Vuoteen 1869 mennessä ateljeen tilat olivat käyneet pieniksi, joten Nadar muutti Sait-Lazare-kadun studiosta Boulevard des Capucines -kadun tiloihin. Uusissa tiloissa hän aloitti kokeilut keinovalossa kuvaamiseksi.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
