NHL-kausi 1944–1945

From Wikipedia, the free encyclopedia

NHL-kausi 1944–1945 oli National Hockey Leaguen historian 28. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 50 runkosarjaottelua.[1][2] Stanley Cupin voitti Hap Dayn valmentama Toronto Maple Leafs, joka kukisti finaalisarjassa Detroit Red Wingsin otteluvoitoin 4–3. Kyseessä oli Toronton seurahistorian viides Stanley Cup -mestaruus.[3][4]

Runkosarjan piste- ja syöttöpörssin voitti Montreal Canadiensia edustanut Elmer Lach.[1] Lach keräsi 50 ottelussa yhteensä 80 tehopistettä, joista 26 oli maaleja ja 54 syöttöpisteitä.[5] Hän myös sai arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävän Hart Trophyn.[6][7] Keskushyökkääjänä pelannut Lach ja vasen laitahyökkääjä Toe Blake muodostivat yhdessä Maurice Richardin kanssa erittäin tehokkaan, myöhemmin lempinimellä ”Punch Line” tunnetun ketjun, jonka toimivuuden ansiosta Richard onnistui ensimmäisenä jääkiekkoilijana tekemään 50 maalia 50 NHL-ottelussa. Seuraavan kerran saavutukseen pystyi Mike Bossy 36 vuotta myöhemmin kaudella 1980–1981.[8][9]

Pudotuspelien pistepörssin voittaja oli Detroit Red Wingsin Joe Carveth. Hän teki 14 pudotuspeliottelussa 11 tehopistettä, joista 5 oli maaleja ja 6 maaliin johtaneita syöttöjä.[10] Parhaalle tulokkaalle annettavan Calder Memorial Trophyn sai Toronto Maple Leafsin maalivahti Frank McCool.[1][11]

Runkosarja

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.

Lisätietoja Joukkue, O ...
Joukkue O V H T Pist. +
Montreal Canadiens50388480228121
Detroit Red Wings503114567218161
Toronto Maple Leafs502422452183161
Boston Bruins501630436179219
Chicago Black Hawks501330733141194
New York Rangers5011291032154247
Sulje

[1][2]

Runkosarjan pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Lisätietoja Pelaaja, Joukkue ...
Sulje

[5]

Pudotuspelit

Välierät Stanley Cup -finaali
      
1 Montreal Canadiens 2
3 Toronto Maple Leafs 4
3 Toronto Maple Leafs 4
2 Detroit Red Wings 3
2 Detroit Red Wings 4
4 Boston Bruins 3

[12]

Pudotuspelien pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Lisätietoja Pelaaja, Joukkue ...
Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Joe CarvethDetroit Red Wings1456112
Ted KennedyToronto Maple Leafs137292
Maurice RichardMontreal Canadiens662810
Elmer LachMontreal Canadiens64482
Eddie BruneteauDetroit Red Wings145270
Herb CainBoston Bruins75270
Flash HollettDetroit Red Wings143476
Ken SmithBoston Bruins73470
Butch BouchardMontreal Canadiens63474
Murray ArmstrongDetroit Red Wings144262
Carl LiscombeDetroit Red Wings144260
Sulje

[10]

NHL-palkinnot

O’Brien Trophy:
(finaalisarjan hävinneelle joukkueelle)
Detroit Red Wings [13]
Prince of Wales Trophy:Montreal Canadiens [14]
Calder Memorial Trophy:Frank McCool, Toronto Maple Leafs [11]
Hart Trophy:Elmer Lach, Montreal Canadiens [6][7]
Lady Byng Trophy:Bill Mosienko, Chicago Black Hawks [15]
Vezina Trophy:
(vähiten maaleja päästäneen joukkueen maalivahdille)
Bill Durnan, Montreal Canadiens [16]

Tähdistökentälliset

Lisätietoja Ykköstähtikenttä, Pelipaikka ...
Ykköstähtikenttä  Pelipaikka  Kakkostähtikenttä
Bill Durnan, Montreal Canadiens maalivahti Mike Karakas, Chicago Black Hawks
Butch Bouchard, Montreal Canadiens puolustaja Glen Harmon, Montreal Canadiens
Flash Hollett, Detroit Red Wings puolustaja Babe Pratt, Toronto Maple Leafs
Elmer Lach, Montreal Canadiens keskushyökkääjä Bill Cowley, Boston Bruins
Toe Blake, Montreal Canadiens vasen laitahyökkääjä Syd Howe, Detroit Red Wings
Maurice Richard, Montreal Canadiens oikea laitahyökkääjä Bill Mosienko, Chicago Black Hawks
Sulje

[1]

Lähteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.