From Wikipedia, the free encyclopedia
NHL-kausi 1924–1925 oli National Hockey Leaguen historian kahdeksas kausi. Sen aikana kuusi joukkuetta pelasi kukin 30 runkosarjaottelua.[1][2] Liigaan liittyivät uusina joukkueina Boston Bruins ja Montreal Maroons. Boston oli ensimmäinen NHL-liigaan liittynyt yhdysvaltalaisseura.[3][4] Pudotuspelien välierissä Toronto Saint Patricksin yhteismaalein 5–2 kukistanut Montreal Canadiens julistettiin NHL-mestariksi,[5] mutta Stanley Cupin voitti WCHL:n Victoria Cougars, joka kukisti Stanley Cup -finaaleissa Canadiensin otteluvoitoin 3–1.[6][7][8] Cougarsin tärkeimpiin pelaajiin lukeutunut Frank Fredrickson oli aiemmin Winnipeg Falconsissa pelatessaan voittanut kultamitalin vuoden 1920 kesäolympialaisissa.[9][10]
| NHL-kausi 1924–1925 | |
|---|---|
 |
|
| Järjestyksessä oleva kausi | 8. |
| Maa |
 Kanada Yhdysvallat |
| Joukkueiden määrä | 6 |
| Mestari | Montreal Canadiens |
| Pistepörssin voittaja | Babe Dye |
Stanley Cup -voittajasuosikkina pidetyn ja NHL:n runkosarjan ensimmäiseksi sijoittuneen Hamilton Tigersin mestaruuden tavoittelu kaatui NHL:n ensimmäiseen lakkoon.[2][6] Tigersin pelaajat nimittäin asettivat ehdoksi pudotuspeleihin osallistumiselleen, että kullekin heistä maksettaisiin 200 dollarin suuruinen bonus. Yhtenä perusteena vaatimukselleen he esittivät sen, että runkosarjan laajentuminen 24 ottelusta 30 otteluun oli lisännyt työmäärää. Lisäksi muut joukkueet olivat tiettävästi tarjonneet omille pelaajilleen bonuksia tai palkankorotuksia. Tigersin seurajohto ei kuitenkaan maksanut vaadittuja lisäpalkkioita, ja NHL määräsi joukkueen pelaajat töihin, mihin nämä eivät suostuneet. Niinpä 13. maaliskuuta 1925 NHL asetti koko Tigersin kokoonpanon pelikieltoon. Näiden tapahtumien seurauksena monet Tigersin pelaajista eivät enää halunneet pelata seuran omistajien alaisuudessa. Tämä oli yksi syy siihen, että joukkue myytiin newyorkilaiselle Bill Dwyerille ja siitä tuli New York Americans. Americansin menestys NHL:ssä jäi kuitenkin lopulta varsin heikoksi.[6]
Kaudella 1924–1925 runkosarjan piste- ja maalipörssin voitti Toronto St. Patricksia edustanut Babe Dye.[1] Hän teki pelaamissaan 29 ottelussa yhteensä 46 tehopistettä, joista 38 oli maaleja ja 8 maaliin johtaneita syöttöjä.[11] Runkosarjan arvokkaimmalle pelaajalle myönnettävä Hart Trophy puolestaan annettiin Hamilton Tigersin Billy Burchille.[12][13] Ensimmäisen kerran jaetun Lady Byng Trophyn sai alkuperäistä Ottawa Senatorsia edustanut Frank Nighbor. Palkinto myönnetään pelaajalle, jonka arvioidaan osoittaneen parasta urheiluhenkeä ja herrasmiesmäistä käytöstä korkeatasoisen pelin ohella.[14]
| # | Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | P |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Hamilton Tigers | 30 | 19 | 1 | 10 | 90 | 60 | +30 | 39 |
| 2 | Toronto St. Patricks | 30 | 19 | 0 | 11 | 90 | 84 | +6 | 38 |
| 3 | Montreal Canadiens | 30 | 17 | 2 | 11 | 93 | 56 | +37 | 36 |
| 4 | Ottawa Senators | 30 | 17 | 1 | 12 | 83 | 66 | +17 | 35 |
| 5 | Montreal Maroons | 30 | 9 | 2 | 19 | 45 | 65 | -20 | 20 |
| 6 | Boston Bruins | 30 | 6 | 0 | 24 | 49 | 119 | -70 | 12 |
Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit
| Pelaaja | Joukkue | O | M | S | Pist. | RM |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Babe Dye | Toronto Saint Patricks | 29 | 38 | 8 | 46 | 41 |
| Cy Denneny | Ottawa Senators | 29 | 27 | 15 | 42 | 16 |
| Aurèle Joliat | Montreal Canadiens | 25 | 30 | 11 | 41 | 85 |
| Howie Morenz | Montreal Canadiens | 30 | 28 | 11 | 39 | 46 |
| Red Green | Hamilton Tigers | 30 | 19 | 15 | 34 | 81 |
| Jack Adams | Toronto Saint Patricks | 27 | 21 | 10 | 31 | 67 |
| Billy Boucher | Montreal Canadiens | 30 | 17 | 13 | 30 | 92 |
| Billy Burch | Hamilton Tigers | 27 | 20 | 7 | 27 | 10 |
| Shorty Green | Hamilton Tigers | 28 | 18 | 9 | 27 | 63 |
| Jimmy Herberts | Boston Bruins | 30 | 17 | 7 | 24 | 55 |
| Päivä | Joukkue 1 | Tulos | Joukkue 2 |
|---|---|---|---|
| 11.3. | Montreal Canadiens | 3-2 | Toronto St. Patricks |
| 13.3 | Montreal Canadiens | 2-0 | Toronto St. Patricks |
Hamilton Tigersin pelaajien jouduttua työsulun vuoksi NHL:n langettamaan pelikieltoon, loppuotteluun pääsi Hamiltonin sijasta Montreal Canadiens.[6][4] Loppuottelussa Montreal Canadiens voitti Toronti St. Patricksin yhteismaalein 5-2 ja voitti NHL:n mestaruuden. Mestarijoukkueena Canadiens eteni Stanley cupin pudotuspeleihin WCHL -liigan mestaria Victoria Cougarsia vastaan. Victoria voitti Montrealin loppuottelusarjassa voitoin 3-1.[5][4]
| Prince of Wales Trophy: | Montreal Canadiens [16] |
| Hart Trophy: | Billy Burch, Hamilton Tigers [12][13] |
| Lady Byng Trophy: | Frank Nighbor, Ottawa Senators [14] |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
