Mustakurkku-uikku

Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) on pienikokoinen uikkulintu. Lajin kuvaili ja nimesi Carl von Linné 1758.

Mustakurkku-uikku
Uhanalaisuusluokitus
Vaarantunut [1]
Suomessa:
Erittäin uhanalainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Uikkulinnut Podicipediformes
Heimo:	Uikut Podicipedidae
Suku:	Silkkiuikut Podiceps
Laji:	auritus
Kaksiosainen nimi
Podiceps auritus (Linnaeus, 1758)
Katso myös
Mustakurkku-uikku Wikispeciesissä   Mustakurkku-uikku Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Mustakurkku-uikun muna.

Koko ja ulkonäkö

Mustakurkku-uikun pituus on 31–38 cm ja paino 300–570 g. Sen siipien kärkiväli on 46-55 cm.

Lajin tunnistaa hyvin kesällä pesintäaikaan mustasta päästä ruskeankeltaisine tupsuineen pään sivuilla ja punaisesta kaulasta. Koiras ja naaras ovat saman­näköisiä, joskin koiras saattaa olla hieman suurempi ja juhlapuvussa kirkkaamman värinen. Mustakurkku-uikulla on myös tulipunaiset silmät ja pieni musta nokka, jossa on valkoinen kärki kesällä. Ääni on melko voimakas, korkeahko hyrisevä vihellys.

Vanhin suomalainen rengastettu mustakurkku-uikku on ollut 6 vuotta 1 kuukautta 5 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut islantilainen 7 vuotta vanha yksilö.

Levinneisyys

Mustakurkku-uikku pesii järvillä Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa se on vähälukuinen mutta suhteellisen yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, ja pesii sekä järvi- että merialueella. Pesimäkantamme on noin 2 500 – 3 000 paria.^[3] Euroopassa pesii 7 100 – 9 600 paria, joista 34 prosenttia Suomessa, 25 prosenttia Ruotsissa ja 19 prosenttia Venäjällä.^[3] Maailman populaation koko on 239 000 – 583 000 yksilöä.^[4] Laji on muuttolintu, ja Suomessa pesivät yksilöt muuttavat elo-lokakuussa Länsi-Euroopan rannikoille ja palaavat Suomeen huhtikuun puolivälin jälkeen. Jos jäiden lähtö on myöhäinen, ensimmäiset tavataan vasta toukokuussa vapun jälkeen. Syysmuutolta myöhästyneitä lintuja on tavattu talvellakin.

Elinympäristö

Elää erilaisissa rehevissä vesistöissä ja ruovikkolampareilla mm. suojaisilla meren­lahdilla, jäteveden­puhdistamoilla ja lintu­järvillä. Muuttoaikaan tavataan lähes kaiken­laisten avovesien äärellä.

Lisääntyminen

Laji pesii usein yhdyskunnissa, joissa voi olla 10–20 paria. Se on sukukypsä yksivuotiaana.

Muiden uikkujen tavoin laji rakentaa kelluvan, vesikasveihin kiinnitetyn pesänsä lähelle rantaa, sillä sen raajat eivät sovellu kunnolla kävelyyn. Merialueilla pesinnät usein epäonnistuvat meriveden korkeus­vaihteluissa. Mustakurkku-uikku munii 4–5 valkeata munaa, joita molemmat emot hautovat 22–26 vrk. Poikaset kulkevat pieninä tavallisesti emon selässä, isompina ne kalastelevat emojensa kanssa. Poikaset ovat lentokykyisiä 6–7 viikon ikäisinä.

Ravinto

Laji on loistava sukeltaja, joten se saalistaa kaloja vedenpinnan alla. Se voi pysytellä veden alla jopa kolme minuuttia ja sukeltaa 150–200 metriä. Linnulle kelpaavat myös kasvinosat sekä vedessä elävät selkärangattomat, kuten juotikkaat, äyriäiset ja nilviäiset.