Mozart-efekti viittaa erilaisiin väitteisiin, joiden mukaan klassisen musiikin, etenkin Mozartin sävellysten kuunteleminen vaikuttaa ihmisten kognitiivisiin kykyihin. Nimitystä Mozart-efekti käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1993 tehdyssä tutkimuksessa, jonka mukaan Mozartin musiikin kuuntelu parantaa ihmisen avaruudellisen hahmottamisen kykyä välittömästi, joskin väliaikaisesti. Myöhemmin Mozart-efektillä on viitattu minkä tahansa kognitiivisen toiminnon kehittymiseen Mozartin musiikin kuuntelemisen jälkeen.[1] Mozart-efektiksi on kutsuttu myös sitä, että muodollisen musiikkikoulutuksen on oletettu kehittävän myös musiikkiin liittymätöntä kognitiivista toimintaa.[2]
Alun perin Mozart-efektin totesivat Rauscher, Shaw ja Ky tutkimuksessaan vuonna 1993. Koehenkilöille soitettiin Mozartin D-duurisonaattia kahdelle pianolle (KV 448), minkä jälkeen he suoriutuivat avaruudellista hahmottamista vaativista testeistä paremmin kuin rentoutusnauhaa kuunnelleet tai hiljaisuudessa istuneet koehenkilöt.[3] Tulos innosti monia tutkijoita ottamaan selvää Mozart-efektistä, josta kehittyi vähitellen eräänlainen tieteellinen legenda. Mozart-efektiä tutkittiin seuraavien vuosien aikana erilaisia kontrolliryhmiä sisältävissä tutkimuksissa, ja lisäksi efektin toimimista testattiin isorotilla.[4]
Media on popularisoinut Mozart-efektiä, ja lauseesta ”music makes you smarter” (“musiikki tekee älykkäämmäksi”) tuli yksi kansanomaisesti tunnetuimmista psykologisten tutkimustulosten (väärin)tulkinnoista.[5] Käsitteen popularisoitumisen seurauksena esimerkiksi Yhdysvaltojen joissakin osavaltioissa alettiin jakaa äideille ilmaisia klassista musiikkia sisältäviä CD-levyjä, jotta vauvojen kognitiivinen suorituskyky kehittyisi.[4]
On arveltu, että Mozart-efektin suosiota selittäisi Yhdysvalloissa laajalle levinnyt huoli lasten esiopetuksen tilasta. Tämä ajatus puolestaan lähti liikkeelle yleisestä käsityksestä, että ensimmäiset elinvuodet ovat ratkaisevan tärkeitä lapsen kehitykselle. Tutkimuksissa onkin selvinnyt, että Mozart-efekti herätti suurinta kiinnostusta niissä Yhdysvaltain osavaltioissa, joissa opettajien palkat ovat alhaisimmat, oppilaat menestyvät huonosti kansallisissa testeissä ja opetukseen käytetään vähän rahaa.[6]
Mozartin musiikin kuuntelemisen vaikutuksia avaruudellisen hahmottamisen kykyihin on usein tutkittu soittamalla koehenkilöille aluksi Mozartin sonaattia KV 448, minkä jälkeen koehenkilöt ovat tehneet avaruudellisen hahmottamisen kykyjä mittaavan testin. Lopuksi Mozartin musiikkia kuunnelleiden koehenkilöiden suoriutumista testissä on verrattu esimerkiksi kontrolliryhmän suoriutumiseen tai ennakkotestien tuloksiin. Mozart-efektin havainneiden tutkimusten mukaan Mozartin musiikin kuunteleminen parantaa suoriutumista avaruudellista hahmottamista mittaavissa testeissä[7].
Tutkimuksia Mozartin musiikin kuuntelemisen vaikutuksesta avaruudelliseen hahmottamiseen on tehty ehkäpä enemmän kuin muita Mozart-efektin kognitiivisiin toimintoihin keskittyviä tutkimuksia. Avaruudellista hahmottamista koskevien tutkimusten lisäksi Mozart-efekti on kuitenkin havaittu myös muun muassa kuullunymmärtämistä[8] ja oppimista[9] tarkastelevassa tutkimuksessa.
Mozart-efektiä käsittelevät tutkimukset ovat usein käyttäneet musiikkina nimenomaan Mozartin D-duurisonaattia kahdelle pianolle KV 448. Mozartin musiikin on esitetty parantavan kognitiivista suorituskykyä erityisen hyvin, koska sen rakenteiden monimutkaisuus säilyy suunnilleen samanlaisena koko teoksen ajan[10]. Myös J. S. Bachin[11] ja F. P. Schubertin[12] musiikin on havaittu parantavan kognitiivista suorituskykyä. Tämän vuoksi on ajateltu, ettei Mozart-efekti liity niinkään juuri Mozartin musiikkiin, vaan pikemminkin klassismin tai romantiikan ajan säveltäjien musiikkiteoksiin yleensä[12].
Mielialan ja vireystilan kohoamiseen perustuva teoria
Mielialan ja vireystilan kohoamiseen tukeutuvan teorian mukaan minkä tahansa mielialaa ja vireystilaa kohottavan toiminnan jälkeen ihmisen kognitiivinen suorituskyky paranee. Tätä teoriaa todistamaan pyrkineessä tutkimuksessa koehenkilöitä pyydettiin musiikin kuuntelemisen jälkeen arvioimaan mielipidettään kuullusta musiikista sekä sen aiheuttamasta mielialasta. Tuloksista selvisi, että koehenkilöt pitivät enemmän duuri- kuin mollisävellajissa olevasta teoksesta, ja duurissa liikkuvan teoksen kuulleet suoriutuivat paremmin avaruudellista hahmottamiskykyä mittaavassa testissä. Lisäksi duurissa edennyttä musiikkia kuunnelleiden mieliala ja vireystila olivat kohonneempia kuin mollissa edennyttä musiikkia kuunnelleiden.[13]
The Trion Model -teoria
The Trion Model -teoria perustuu aivojen rakenteeseen ja toimintaan. Aivokuori on jakautunut pienempiin toisiinsa yhteydessä oleviin alueisiin, ja yhtä aivoaluetta aktivoitaessa muutkin alueet saattavat kiihdyttää toimintaansa. Siten Mozartin musiikin kuuntelemisen aktivoidessa tiettyjä aivoalueita myös niihin yhteydessä olevan avaruudellista hahmottamista käsittelevän alueen toiminta tehostuu.[14]
Mozart-efektiä on kritisoitu muun muassa, koska sen on ajateltu muuttavan ihmisten suhtautumista musiikkiin. On esitetty, että musiikkia alettaisiin opettaa ainoastaan sen tuottaman hyödyn takia, ikään kuin musiikki ei itsessään olisi arvokasta. Musiikin on ennustettu muuttuvan välineeksi jonkin ”korkeamman” arvon – tässä tapauksessa avaruudellisen hahmottamisen kyvyn – saavuttamiseksi.[15]
Mozart-efektiä tarkastelevissa tutkimuksissa käytettyjä kontrolliolosuhteita on arvosteltu, sillä esimerkiksi hiljaisuudessa rentoutumisen ei ole katsottu olevan sopiva vastine aivotoimintaa kiihdyttävälle musiikin kuuntelemiselle[5]. Suuri osa Mozart-efektiä tarkastelevista tutkimuksista on tehty epäluonnollisissa laboratorio-olosuhteissa, ja koehenkilöinä on ollut usein vain nuoria aikuisia. Arvostelun kohteena on siksi ollut Mozart-efektin lähes varaukseton soveltaminen esimerkiksi lapsiin tai muihin rajattuihin ihmisryhmiin, joilla itsellään Mozart-efektin vaikutuksia ei ole tutkittu kovin paljon[1].
Koko Mozart-efektin olemassaolo on saanut kritiikkiä osakseen, koska kaikki tutkimukset eivät ole havainneet efektiä. Alkuperäinen Rauscherin, Shaw’n ja Kyn Mozart-efektin todennut tutkimus on jopa toistettu lähes samanlaisena vuosia myöhemmin, mutta tulosten perusteella selvää efektiä ei ilmennyt.[16][17]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
