yhdysvaltalainen NBA-seura From Wikipedia, the free encyclopedia
Milwaukee Bucks on vuonna 1968 perustettu yhdysvaltalainen ammattilaiskoripalloseura, joka pelaa NBA-liigassa. Seuran kotipaikkakunta on Milwaukee Wisconsinin osavaltiossa ja se pelaa kotiottelunsa vuonna 2018 valmistuneessa Fiserv Forumissa. Aiempi kotiareena oli BMO Harris Bradley Center. Milwaukee Bucks kuuluu NBA:n itäisen konferenssin keskiseen divisioonaan yhdessä Chicago Bullsin, Cleveland Cavaliersin, Detroit Pistonsin ja Indiana Pacersin kanssa.
| Milwaukee Bucks | |
|---|---|
 |
|
| Konferenssi | Itäinen |
| Divisioona | Keskinen |
| Perustettu | 1968 |
| Historia |
Milwaukee Bucks 1968– |
| Areena | Fiserv Forum |
| Kotipaikka | Milwaukee, Wisconsin |
| Värit |
vihreä, kerma, sininen, musta, valkoinen |
| Toimitusjohtaja | Jon Horst |
| Päävalmentaja | Doc Rivers |
| Yhteistyöseura | Wisconsin Herd |
| Mestaruudet | 2 (1971, 2021) |
| Konferenssin mestaruudet | 3 (1971, 1974, 2021) |
| Divisioonan mestaruudet | 18 (1971, 1972, 1973, 1974, 1976, 1980, 1981, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 2001, 2019, 2020, 2021, 2022, 2023) |
| Kotisivu | https://www.nba.com/bucks |
Ensimmäisen mestaruutensa Milwaukee Bucks voitti vuonna 1971 pelatessaan NBA:ssa vasta kolmatta kauttaan. Se voitti konferenssivälierissä San Francisco Warriorsin otteluvoitoin 4–1, konferenssifinaaleissa Los Angeles Lakersin 4–1 ja loppuottelusarjassa Baltimore Bulletsin 4–0. Mestarijoukkueen päävalmentajana toimi Larry Costello ja pelaajia olivat muun muassa Kareem Abdul-Jabbar, Oscar Robertson, Jon McGlocklin, Bob Dandridge, Greg Smith, McCoy McLemore, Bob Boozer ja Lucius Allen.[1] Toisen kerran Milwaukee selviytyi NBA:n loppuotteluihin vuonna 1974 mutta hävisi silloin Boston Celticsille otteluvoitoin 3–4.[2]
Kaudella 2018–2019 Milwaukee pelasi parhaan runkosarjakautensa sitten 1980-luvun alun ja oli koko runkosarjan paras seura: se voitti 60 ottelua ja hävisi 22. Konferenssifinaaleissa se kuitenkin hävisi Toronto Raptorsille otteluvoitoin 2–4.[3] Joukkueen avauskokoonpanon muodostivat useimmiten Giánnis Antetokoúnmpo, Khris Middleton, Brook Lopez, Malcolm Brogdon ja Eric Bledsoe, ja muita tärkeitä pelaajia olivat kesken kauden joukkueeseen liittyneet George Hill ja Nikola Mirotić.[4] Kaudella 2019–2020 Milwaukee pelasi vielä vahvemman runkosarjakauden voittamalla 56 ottelua ja häviämällä vain 17. Se kuitenkin hävisi toisella pudotuspelikierroksella Miami Heatille otteluvoitoin 1–4.[5]
Kaudella 2020–2021 Milwaukee voitti runkosarjassa 46 ottelua ja hävisi 26. Se voitti oman divisioonansa mutta ei ollut enää konferenssinsa paras. Pudotuspeleissä se voitti ensin Miami Heatin otteluvoitoin 4–0 ja toisella kierroksella Brooklyn Netsin 4–3. Konferenssifinaaleissa Milwaukee voitti Atlanta Hawksin otteluvoitoin 4–2.[6] Loppuotteluissa Milwaukee hävisi ensin kahdesti Phoenix Sunsille mutta voitti seuraavat neljä ottelua ja vei mestaruuden otteluvoitoin 4–2.[7] Loppuotteluiden arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Giánnis Antetokoúnmpo teki toisessa loppuottelussa 42 pistettä, kolmannessa 41 ja viimeisessä 50 sekä koko loppuottelusarjan keskiarvona 35,2 pistettä.[7][8] Hänen lisäkseen avauskokoonpanossa loppuotteluissa pelasivat Khris Middleton, New Orleans Pelicansista tullut Jrue Holiday, Brook Lopez ja Houston Rocketsista kesken kauden siirtynyt P. J. Tucker. Vaihtopenkillä aloittaneista eniten peliaikaa sai Pat Connaughton, ja myös New York Knicksistä siirtynyt Bobby Portis ja alkukauden Boston Celticsissä pelannut Jeff Teague pelasivat kaikissa kuudessa ottelussa. Giánnis Antetokoúnmpon veli Thanásis Antetokoúnmpo pääsi kentälle yhdessä loppuottelussa.[7]
| Kausi | Voitot | Tappiot | Voittoprosentti | Valmentaja | Pudotuspelit |
|---|---|---|---|---|---|
| 1999–2000 | 42 | 40 | 51,2 | George Karl | 1. kierros |
| 2000–2001 | 52 | 30 | 63,4 | George Karl | Konferenssifinaalit |
| 2001–2002 | 41 | 41 | 50,0 | George Karl | – |
| 2002–2003 | 42 | 40 | 51,2 | George Karl | 1. kierros |
| 2003–2004 | 41 | 41 | 50,0 | Terry Porter | 1. kierros |
| 2004–2005 | 30 | 52 | 36,6 | Terry Porter | – |
| 2005–2006 | 40 | 42 | 48,8 | Terry Stotts | 1. kierros |
| 2006–2007 | 28 | 54 | 34,1 | Terry Stotts, Larry Krystkowiak | – |
| 2007–2008 | 26 | 56 | 31,7 | Larry Krystkowiak | – |
| 2008–2009 | 34 | 48 | 41,5 | Scott Skiles | – |
| 2009–2010 | 46 | 36 | 56,1 | Scott Skiles | 1. kierros |
| 2010–2011 | 35 | 47 | 42,7 | Scott Skiles | – |
| 2011–2012 | 31 | 35 | 47,0 | Scott Skiles | – |
| 2012–2013 | 38 | 44 | 46,3 | Scott Skiles, Jim Boylan | 1. kierros |
| 2013–2014 | 15 | 67 | 18,3 | Larry Drew | – |
| 2014–2015 | 41 | 41 | 50,0 | Jason Kidd | 1. kierros |
| 2015–2016 | 33 | 49 | 40,2 | Jason Kidd | – |
| 2016–2017 | 42 | 40 | 51,2 | Jason Kidd | 1. kierros |
| 2017–2018 | 44 | 38 | 53,7 | Jason Kidd, Joe Prunty | 1. kierros |
| 2018–2019 | 60 | 22 | 73,2 | Mike Budenholzer | Konferenssifinaalit |
| 2019–2020 | 56 | 17 | 76,7 | Mike Budenholzer | 2. kierros |
| 2020–2021 | 46 | 26 | 63,9 | Mike Budenholzer | Mestaruus |
| 2021–2022 | 51 | 31 | 62,2 | Mike Budenholzer | 2. kierros |
| 2022–2023 | 58 | 24 | 70,7 | Mike Budenholzer | 1. kierros |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
