From Wikipedia, the free encyclopedia
Mihna (arab. محنة خلق القرآن, Miḥnat Ḵẖalaq al-Qurʾān "koettelemus Koraanin luomisesta") tarkoittaa kalifi al-Mamunin (813–833) vuonna 833 luomaa inkvisitiota, jonka avulla kalifi yritti vakiinnuttaa asemansa islamin ylimpänä auktoriteettina. Mihna rankaisi kaikkia niitä uskonoppineita, jotka eivät hyväksyneet muta'ziliittien koulukunnan näkemystä islamista. Mu'tazilitiit olivat ensimmäinen tunnettu islamilaisen teologian koulukunta, ja suosi rationaalista ajattelua.[1] Uskonoppineita rangaistiin, vangittiin ja jopa teloitettiin varsinkin elleivät he hyväksyneet mu'taziliittien oppia, jonka mukaan Koraani oli luomisen tulosta. [2][3]
Kalifien aloittama taistelu uskonoppineiden luokan kanssa johtoasemasta islamin tulkitsijana päättyi kalifien tappioon. Uskonoppineiden vainoaminen päinvastoin yhtenäisti nousevaa pappisluokkaa ja vahvisti heidän traditioon ankkuroitunutta teologista sanomaansa. Liikkeen marttyyriksi kohosi etenkin Ahmad ibn Hanbal (k. 855).[4]
Kalifi al-Mutawakkil lakkautti mihnan vuonna 848. Muta'ziliittien sijaan ašarilaisuudesta tuli sunni-islamin virallinen oppi, ja käsitys Koraanin luomattomuudesta vakiintui. Kalifin asemaksi jäi olla "uskovaisten komentaja" (amīr al-muʾminīn) ja "Jumalan puolestapuhuja" (Khalifat Allah) ilman itsenäistä teologista päätösvaltaa.
Islamilaisten uskonoppineitten luokka, ulama, oli vasta kehittymässä kalifi al-Mamunin hallituskaudella. Tämä esi-ulama koostui lainoppineista, jotka kehittivät sharialain säädöksiä Koraanin niukkojen säädösten sekä paikallisten tapojen pohjalta.[2][5] Se joutui ristiriitaan kalifin kanssa, joka pyrki asettumaan myös uskonnossa ylimmäksi auktoriteetiksi ja päättämään, ketkä olivat valtionuskonnon oikeutettuja edustajia. Ainoastaan ne lainoppineet, jotka hyväksyivät kalifin näkemyksen oikeasta uskosta, saivat toimia qadeina eli uskonnollisina tuomareina. Heiltä oli siten kielletty esiintymästä valtionuskonnon edustajina ja tulkitsemasta sitä. Symboliseksi avainkysymykseksi muodostui se, oli Koraani ikuinen vai luomisen tulosta.
"Jumalan sijaisena" al-Mamun yritti suunnata islamin kehitystä haluamaansa suuntaan. Hän alkoi tukea Iranissa syntynyttä islamin suuntausta, mu'taziliitteja, jotka hyödynsivät Aristoteleen kehittämiä filosofisia välineitä. Fatalismin sijaan nämä korostivat ihmisen vapaata tahtoa ja pitivät Koraania luomisen tuloksena, mikä antoi huomattavaa väljyyttä sen tulkinnalle. Mu'taziliitit olivat kiinnostuneita Aristoteleen logiikasta, ja puolustivat ajatusta, että ihmisellä on vapaa tahto. He katsoivat, että Koraani oli luomisen tulosta ja siksi luvallinen kohde järkiperäiselle tutkimukselle. He ajattelivat, että Jumala oli luonut maailman, jossa vallitsivat syyn ja vaikutuksen lait, ja siksi luonnonilmiöitä voitiin tutkia järjen avulla.[6]
Islamin piirissä herännyt kysymys Koraanin luonteesta luotuna tai luomattomana muistuttaa rakenteellisesti kristinuskossa käytyjä kiistoja Kristuksen olemuksesta.[7] Vuonna 827 kalifi oli antanut tukensa opille, että Koraani oli luomisen tulosta. Tämä ajatus kohtasi kuitenkin lisääntyvää vastarintaa vasta kehkeytyvän "proto-ulaman" keskuudessa. Vastauksena al-Mamun teki oppia kannattavista mu'taliziiteistä ainoan hyväksytyn koulukunnan vuonna 833 ja perusti inkvisition vainoamaan toisinajattelijoita. Jotkut ovat nähneet näiden tapahtumien taustalla valtataistelun islamilaista papistoa vastaan, missä kalifi pyrki saamaan arvovaltansa hyväksytyksi uskonasioissa.[3] Vainottujen nimilistan perusteella näyttää myös siltä, että kalifin hyökkäys kohdistui etenkin kehittymässä olevaa sunnisuuntausta vastaan. Al-Mamun oli toisaalta alkanut korostaa šiiojen arvostaman Alin merkitystä Muhammedin tärkeimpänä kumppanina. Nawasin mukaan kalifi ei silti tavoitellut itselleen šiia-imaamien korkea auktoriteettia, vaan pikemmin sunni-islamin mukaista asemaa imaamina, joka tulkitsee Jumalan lakia.[3]
Inkvisitio ehti kuulustella satoja uskonoppineita, joista monet kuolivat vankiloissa ja toiset saivat mainetta marttyyriasemallaan. Syntyi marttyyrikertomuksia, kuten tarina al-Wathikista, jonka irti leikattu pää jatkoi Koraanin resitoimista, kunnes se haudattiin. [8] Suurimpaan konfliktiin inkvisitio joutui kuuluisan lainoppineen Ahmad ibn Hanbalin (k. 855) kanssa, jonka mukaan on nimetty yksi sunni-islamin lakikoulukunnista. Hanbali pysyi väitteessä, että Koraania ei luotu vaan se oli ikuinen ja vastasi kaikkiin muihin kysymyksiin ”En tiedä”. Elämäkerran mukaan Hanbali heitettiin tyrmään yli kahdeksi vuodeksi ja ruoskittiin kuulusteluissa tajuttomaksi, mutta lopulta hänet vapautettiin. [9]
Islamologi W. Madelungin mukaan oppi Koraanin luomattomuudesta kehittyi ja vahvistui todellisuudessa vainon seurauksena, kun sitä ennen asiaan oli suhtauduttu avoimena kysymyksenä. Opin varsinaisena isänä voidaan pitää Ibn Hanbalia.[7]
Kiista kalifin ja ulaman välillä kesti viisitoista vuotta ja jatkui myös al-Mamunin seuraajien al-Mu'tasimin (833–842) ja al-Wathiqin (842–847) hallitsijakausilla, tosin lievempänä.[3] Ulama voitti kiistan vuonna 848 kun al-Mutawakkil tuli valtaan; tällöin inkivisitio lakkautettiin.[10] Kalifi oli tuossa vaiheessa menettänyt asemiaan turkkilaisille orjasotilailleen, mikä ilmeisesti auttoi papistoa kohentamaan asemiaan. Oikeus islamin ja sen lain tulkitsemiseen jäi papistolle, kun taas kalifin tehtäväksi jäi oikean uskon puolustaminen ja suojelu. Kalifien tuen loppuessa mu'taziliittien vaikutusvalta hiipui, ja koulukunta katosi. Jotkut sen opit kuitenkin jatkoivat elämäänsä nykyaikaan asti islamin eri suuntauksissa, eikä sitä ei koskaan tuomittu harhaopiksi.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
