Paul-Michel (Michel) Foucault [mišel fuko] (15. lokakuuta 1926 Poitiers – 25. kesäkuuta 1984 Pariisi) oli ranskalainen filosofi ja ajatusjärjestelmien historian professori Collège de Francessa. Foucault tunnetaan ennen kaikkea tietoa, valtaa ja itsetekniikoita koskevasta ajattelustaan. Foucault’n kirjoituksilla on ollut suuri vaikutus useilla eri tutkimusaloilla, etenkin yhteiskuntatieteissä, historiantutkimuksessa ja tieteenhistoriassa.lähde?
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: Mallinetekstit suomeksi |
Michel Foucault | |
---|---|
Foucault vuonna 1974 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. lokakuuta 1926 Poitiers, Ranska |
Kuollut | 25. kesäkuuta 1984 (57 vuotta) Pariisi, Ranska |
Kansalaisuus | ranskalainen |
Koulutus ja ura | |
Oppilaat | Jacques Derrida |
Koulukunta | jälkistrukturalismi |
Tutkimusalue | filosofia |
Nimikirjoitus |
|
Foucault’n ajattelu nousi ranskalaisen tieteenhistorian ja filosofian perinteestä ja kiinnostuksesta tiettyjä perinteisen filosofian vieroksumia ilmiöitä, kuten hulluutta, sairautta, laittomuutta ja seksuaalisuutta kohtaan. Foucault halusi myös koetella filosofiaa muihin tiedonmuotoihin nähden ja käsitteli ajattelussaan erityisesti psykiatriaan, lääketieteeseen, historiaan, ihmistieteisiin, kirjallisuuteen, rikosoikeuteen ja teologiaan liittyviä aiheita.lähde?
Foucault’n ajatteluun vaikutti vahvasti 1960-luvun strukturalismi, ja häntä onkin usein pidetty jälkistrukturalistisena ajattelijana. Arvostelijoidensa taholta Foucault on myös usein liitetty postmodernismiin. Itse hän sanoi, ettei ymmärtänyt mihin ongelmiin tai ajattelusuuntaan käsitteellä postmoderni viitataan. Strukturalismin ansiona hän oli nähnyt subjektin kysymyksen uudelleen järjestämisen ja sen keskeisen filosofisen roolin hylkäämiseen. Vaikka etenkin Jürgen Habermas arvosteli Foucault’ta valistuksen perinteen hylkäämisestä, Foucault itse katsoi jatkaneensa ajattelussaan valistuksen itsekriittistä perinnettä ja historiallisen järjen itsekritiikkiä. Viimeisinä vuosinaan hän nimesi ajattelunsa pyrkimyksen: luoda filosofista omaa itseämme ja olemassaoloamme kyseenalaistavaa historiallista ontologiaa. Foucault pysyikin loppuun asti niin sanotun filosofisen humanismin ja antropologian kriitikkona.lähde?
Elämä
Foucault syntyi ylempään porvaristoon kuuluvan varakkaan kolmilapsisen perheen toisena lapsena. Hänen isänsä oli kirurgi ja anatomian professori Paul Foucault ja äitinsä kirurgin tytär Anne Malapert.[1][2]
Foucault opiskeli vuosina 1946–1950 École Normale Supérieure d’Ulmissa ja toimi harjoittelijana Sainte-Annen psykiatrisessa sairaalassa, jossa hän valmistuttuaan myöhemmin työskenteli, kuten myös Fresnesin vankilassa. Hänen aikomuksensa oli jatkaa psykologian alalla, mutta henkinen kriisi potilastyötä tehdessä sai hänet suuntautumaan uusiin aiheisiin[3].
Vuodet 1952–55 Foucault opetti psykologiaa Lillen yliopistossa ja oli sen jälkeen 1955–1958 Maison de Francen johtajana Uppsalassa samaan aikaan kun opetti Uppsalan yliopistossa ranskaa. Hän tutustui Georges Duméziliin. 1950-luvun lopulla Foucault toimi myös kulttuurilähettiläänä Varsovassa ja vuosikymmenen vaihteessa 1959–1960 kulttuuri-instituutin johtajana Hampurissa. Hän palasi Ranskaan 1960 ja teki väitöskirjan hulluuden historiasta.[2] Hän siirtyi 1962 filosofian professoriksi Clermont-Ferrandiin ja tapasi Gilles Deleuzen. Hänen 1966 ilmestynyt teoksensa Sanat ja asiat oli suurmenestys. Hän siirtyi vuosiksi 1966–1968 Tunisiaan filosofian professoriksi ja sieltä vuonna 1968 filosofian laitoksen johtajaksi Pariisin yliopistoon (Centre universitaire expérimental de Vincennes, Saint-Denis). Jo 1969 hän siirtyi Collège de Francen professoriksi. Tehtävän alaksi hän itse määritteli ajattelujärjestelmien historian. Collège de Francessa professoreilla on suuri vapaus valita opetusaiheensa.[2][4]
Foucault perusti yhdessä Jean-Marie Domenachin ja Pierre Vidal-Naquetin kanssa vuonna 1971 Groupe d’information sur les prisons (GIP) -järjestön tuottamaan tietoa vankiloiden olosuhteista ja osoitti noina vuosina ahkerasti mieltään erilaisista yhteiskunnallisista epäkohdista.[5] Hän tutustui 1975 Yves Montandiin ja Simone Signoretiin, joiden kanssa kirjoitti yhteiskunnallisia kannanottoja. Vuonna 1977 hän järjesti varjovastaanoton Itä-Euroopan toisinajattelijoille.
Foucault vieraili 1978 Iranissa italialaisen Corriere della Sera -lehden edustajana ja kirjoitti Iranin vallankumouksesta.[6] Vuonna 1978 hän vieraili Japanissa ja opiskeli zeniä.[7] Puolan Solidaarisuus-liikkeen syntyessä 1981 hän tuki sitä aktiivisesti.[8] Foucault kävi ahkerasti ranskan kielen laitoksen vierailevana professorina Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa.[9]
Yhdysvaltojen Ranskaan verrattuna avoimet homo- ja s/m-alakulttuurit innoittivat häntä.[10] Michel Foucault kuoli 25. kesäkuuta 1984 aidsin aiheuttamiin neurologisiin komplikaatioihin.[2]
Foucault’n on väitetty harkinneen nuorempana itsemurhaa, ja hän käsitteli itsemurhaa myöhemmissä kirjoituksissaan.[11][12]
Foucault kannatti aikuisten ja lasten välistä suostumuksellista seksiä ja pedofiliaa ja piti niitä molempien vapautumisena.[13][14][15] Hänen mukaansa nuoretkin lapset voivat antaa suostumuksen.[16] Vuonna 1977 Foucault, Jean-Paul Sartre, Jacques Derrida ja eräät muut intellektuellit allekirjoittivat vetoomuksen parlamentille kaikkien lasten ja aikuisten välisten suostumuksellisten seksisuhteiden laillistamiseksi.[17][18] Le Monde -lehteen hän kirjoitti kolmen seksistä lasten kanssa tuomitun puolustuskirjeen.[13][14][19] Hänen teoksensa Seksuaalisuuden historia toisessa ja kolmannessa osassa pederastia ja ”mahdollisuus rakastaa poikia” olivat ”perustavassa roolissa”.[20][21]
Vaikutus
Maailmalla
Erityisesti Foucault’n vaikutus on näkynyt muun muassa seuraavien tutkijoiden töissä:
- Hubert Dreyfus (filosofia)[22]
- John Rajchman (filosofia)[23]
- Ian Hacking (tieteenfilosofia)[24]
- Martin Kusch (tieteenfilosofia)[25]
- Paul Veyne (historia)
- François Ewald (oikeushistoria)
- Nikolas Rose (politiikan tutkimus, hallinnon tutkimus, sosiologia)
- Mitchell Dean (politiikan tutkimus, hallinnon tutkimus)
- Giorgio Agamben (poliittinen filosofia)[26]
- Antonio Negri (poliittinen filosofia)
- Jacques Rancière (poliittinen filosofia)
- Paul Rabinow (antropologia)
- Edward Said (kulttuurintutkimus)
- Judith Butler (feministinen filosofia)[27]
Suomessa
Suomessa Foucault on vaikuttanut erityisesti sosiologien, politiikan tutkijoiden, filosofien, taiteentutkijoiden ja naistutkijoiden ajatteluun. Foucault’sta ovat kirjoittaneet erityisesti sosiologit Ilpo Helén[28] ja Turo-Kimmo Lehtonen, politiikantutkijat Mika Ojakangas ja Markku Koivusalo,[29] feministisen filosofian ja naistutkimuksen edustajat Johanna Oksala[30] ja Tuija Pulkkinen,[31] käytännöllisen filosofian tutkija Sanna Tirkkonen sekä taidefilosofi Anita Seppä.[32]
Tuotanto
Suomennetut teokset
- Klinikan synty. (Naissance de la clinique: Une archéologie du regard médical, 1963.) Suomentanut Simo Määttä. Tampere: Niin & näin, 2013. ISBN 978-952-5503-70-8
- Sanat ja asiat: Ihmistieteiden arkeologia. (Les mots et les choses: Une archéologie des sciences humaines, 1966.) Suomentanut Mika Määttänen. Helsinki: Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-024-4
- Tiedon arkeologia. (L’archéologie du savoir, 1969.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-166-6
- Tarkkailla ja rangaista. (Surveiller et punir, 1975.) Suomentanut Eevi Nivanka. Helsingissä: Otava, 1980 (4. painos 2005). ISBN 951-1-05694-8
- Turvallisuus, alue, väestö. (Sécurité, territoire, population, luentosarja 1977–1978.) Suomentanut Antti Paakkari. Helsinki: Tutkijaliitto, 2010. ISBN 978-952-5169-68-3
- Seksuaalisuuden historia. (Histoire de la sexualité, 1976–1984.) Suomentanut Kaisa Sivenius. Helsinki: Gaudeamus, 1998. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- Foucault/Nietzsche. (Suomentaneet Turo-Kimmo Lehtonen ja Jussi Vähämäki) Helsinki: Tutkijaliitto, 1998. ISBN 952-5169-06-5
- Parhaat. ((Dits et écrits I–IV, 1994, valikoima.) Suomentaneet Tapani Kilpeläinen, Simo Määttä ja Johan L. Pii) Tampere: Niin & näin: Eurooppalaisen filosofian seura, 2014. ISBN 978-952-5503-78-4
Suomentamattomat teokset
Monografiat
- Maladie mentale et personnalité. Pariisi: Presses Universitaires de France, 1954. Uusi laitos Maladie mentale et psychologie, 1962.
- Histoire de la folie à l’âge classique: Folie et déraison. Pariisi: Plon, 1961.
- Raymond Roussel. Pariisi: Gallimard, 1963.
- La Pensée du dehors. Pariisi: Fata Morgana, 1966. (essee)
- Sept propos sur le septième ange. Pariisi: Fata Morgana, 1970. (essee)
- L’ordre du discours. Pariisi: Gallimard, 1971. (virkaanastujaisluento)
- Ceci n’est pas une pipe. Fontfroide-le-Haut: Fata Morgana, 1973. (essee)
- Histoire de la sexualité 4: Les Aveux dela chair. Pariisi: Gallimard, 2018.
Collège de Francen luennot
- 1970–1971: La Volonté de Savoir (2011)
- 1971–1972: Théories et Institutions Pénales (tulossa)
- 1972–1973: La Société Punitive (2013)
- 1973–1974: Le pouvoir psychiatrique (2003)
- 1974–1975: Les anormaux (1999)
- 1975–1976: Il faut défendre la société (1997)
- 1978–1979: Naissance de la biopolitique (2004)
- 1979–1980: Du gouvernement des vivants (2012)
- 1980–1981: Subjectivité et Vérité (2014)
- 1981–1982: L’Herméneutique du sujet (2001)
- 1982–1983: Le Gouvernement de soi et des autres (2008)
- 1983–1984: Le courage de la vérité (2009)
Kirjoituskokoelmat
- Dits et écrits, vol. 1: 1954–1975. Pariisi: Gallimard, 2001.
- Dits et écrits, vol. 2: 1976–1988. Pariisi: Gallimard, 2001.
Suomennettuja artikkeleita
- Maurice Florence (Foucault): Foucault. Tiede & edistys 4/2003. | Suomentaja = Tuomo Tiisala.
- Seksuaalisuus ja yksinäisyys. Nuori voima 1/2001.
- Mikä tekijä on? Nuori voima 1/2006.
- Rajallinen järjestelmä kohtaa rajattoman vaateen. Teoksessa Eräsaari, Risto & Rahkonen, Keijo (toim.): Hyvinvointivaltion tragedia: Keskustelua eurooppalaisesta hyvinvointivaltiosta. Helsinki: Gaudeamus, 1995. ISBN 951-662-634-3
- Kant ja moderni filosofia nykyisyyden ontologiana. Teoksessa Koivisto, Juha & Mäki, Markku & Uusitupa, Timo: Mitä on valistus? Tampere: Vastapaino, 1995. ISBN 951-9066-99-3 Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.