Postmodernismi (myös jälki- tai myöhäismodernismi) on 1900-luvun puolivälissä kehittynyt länsimainen aatesuuntaus, jonka keskeisiä piirteitä ovat jyrkkä skeptisyys niin sanottuja ”suuria kertomuksia” kohtaan sekä ontologinen subjektivismi. Postmodernissa ajattelussa kielletään ihmisestä riippumattoman todellisuuden sekä objektiivisen tiedon ja totuuden olemassaolo. Järkeä ja logiikkaa ei pidetä yleispätevinä, ja samoin ihmisen käyttäytymistä ja psykologiaa pidetään sosiaalisina konstruktioina eli sosiaalisen ympäristön tuotteina.[1]
Postmodernismi vaikuttaa suuntauksena filosofiassa sekä taiteessa.[2][3] Postmodernismin syntymiseen vaikutti teollistuneen yhteiskunnan muuttuminen toisen maailmansodan jälkeen. Populaarikulttuurin merkitys kasvoi, viestimet muuttuivat ja kulttuuri kansainvälistyi. Puhutaan myös postmodernista elämäntavasta, jossa kulutuksella ja viestintävälineillä on suuri merkitys ja ainekset eri suunnista sekoittuvat – kuten viihde ja korkeakulttuuri.[2] Postmodernin yhteiskunnan on katsottu koostuvan yhä moninaisemmista ja alati vaihtuvista osakulttuureista.[4]
Postmodernismi on monimerkityksinen ja kiistelty käsite.[4] Eri aloilla ja eri teoreetikoilla moderni ja postmoderni tarkoittavat usein eri asioita.[5] Etuliitteen post- tai jälki- sisältävä käsite postmodernismi tarkoittaa modernismin jälkeen tulevaa aikakautta tai tyyliä. Keskeistä on siis käsitys, että modernismista on siirretty uuteen kauteen. Postmodernismista alettiin keskustella 1960-luvulla Yhdysvalloissa kirjallisuuden tutkimuksessa. 1970-luvulla keskustelu postmodernismista siirtyi arkkitehtuurin ja sitten kuvataiteen aloille. Postmodernista filosofiasta alettiin keskustella 1970- ja 80-luvuilla.[6]
Postmoderni taide
- Pääartikkeli: Postmoderni taide
Postmoderni taide on eri taiteenaloilla, varsinkin kuvataiteissa, arkkitehtuurissa, muotoilussa ja kirjallisuudessa, mutta myös musiikissa, elokuvassa ja teatterissa postmodernismin myötä syntynyt tyyli ja käsitteellinen teoria. Sitä luonnehtii yleinen epäluottamus aatteisiin ja melko vaikeasti määriteltävä suhde siihen, mihin taide perustuu.[7]
Postmodernia taidetta alkoi muodostua 1960-luvulta alkaen. Sille on tyypillistä sekatyylisyys eli lainaukset ja pastissit sekä ironia, huumori ja leikkisyys. Erilaisille tulkinnoille jätetään tilaa. Taiteen prosessi ja uusien työskentelytapojen kokeilu korostuu. Yleistä on myös taiteiden välisten rajojen rikkominen. Installaatioon voi yhdistyä esimerkiksi performanssia, käsitetaidetta ja mediataidetta. Aiheet vaihtelevat suuresti, mutta yhtenä suuntauksena ovat olleet arkiset aiheet ja pinnallisuus. Tähän liittyen arkiesineitä on työstetty niin, että ne muuttuvat yleviksi,[2] tai on huonomaalattu arkisia aiheita.[8]
Tutkijoiden keskuudessa on erilaisia näkemyksiä siitä, missä vaiheessa postmodernismi alkoi todella lyödä läpi länsimaiden taidemaailmassa. Yleensä kuitenkin ajatellaan, että se tapahtui 1980-luvun alkupuolella. Tuona ajanjaksona modernistinen ihanne taiteesta absoluuttisena, ideaalina, puhtaana ja täydellisenä alkoi murentua, ja samoin alkoi romuttua näkemys taiteilijasta vakavahenkisenä ja yhteiskunnasta irrallaan olevana yksilönä.[9]
Postmodernismi ei oikeastaan ole tyylisuuntaus, vaan pikemminkin tapa tehdä taidetta. Postmodernismi hylkää modernismin vakavuuden ja luo taidetta, joka usein rienaa modernin taiteen sääntöjä. Postmodernismille on tavallista, että se yhdistelee vapaasti korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin aineksia, asettaa niitä uusiin yhteyksiin ja muuntelee niiden merkityksiä. Postmoderni taide heijastelee jälkiteollisen ja globalisoituneen kapitalistisen yhteiskunnan monimuotoisuutta sekä sen sosiaalista ja kulttuurista monipuolisuutta.[9]
Postmoderni filosofia
- Pääartikkeli: Postmoderni filosofia
Postmodernismi on yhdistetty etenkin ranskalaiseen filosofiaan.[4] Keskeinen postmodernismin edustaja on Jean-François Lyotard[10] Modernilla ja postmodernilla voidaan viitata esimerkiksi taloudellisiin, taiteellisiin tai kirjallisiin ilmiöihin. Lyotard kehitteli postmodernismin käsitettä yhdistämään näitä merkityksiä. Postmodernismi suhtautuu arvostelevasti valistuksen ja modernin ”hankkeisiin”. Lyotardin mukaan modernille ajalle ovat olleet ominaisia ”suuret kertomukset” esimerkiksi valistuksen tavoitteista ihmiskunnan vapauttamiseksi, ja nämä kertomukset ovat menettäneet vakuuttavuutensa.[10] Postmodernistiseen keskusteluun liittyy muun muassa jälkistrukturalismi.[4]
Postmodernismin arvostelijoiden mukaan monet postmodernistit hylkäävät ajattelun ja keskustelun järkiperäisyyden arvioinnin tunnusmerkit. Tämä johtaa heidän mukaansa siihen, että lopulta kuka tahansa voi sanoa tai tehdä mitä vain. Postmodernismin on väitetty johtavan vaaralliseen relativismiin, jossa totuus, järki ja moraali ovat kokonaan suhteellisia.[10][11][12]
Postmoderni kirjallisuus
- Pääartikkeli: Postmoderni kirjallisuus
Postmoderni kirjallisuus on korostanut kirjallisen todellisuuden keinotekoisuutta muun muassa itsensä tiedostavan sepitteellisyyden eli metafiktion kautta. Kirjallisuudessa postmodernismia edustavat esimerkiksi Kurt Vonnegut, John Barth ja Donald Barthelme.[6]
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
