Mesimarja

Mesimarja eli maamuurain (Rubus arcticus) on monivuotinen ruohokasvi, joka leviää siementen lisäksi maanalaisten rönsyjen avulla. Se kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Lehdet ovat kolmisormiset ja kukat punaiset. Marjamaiset hedelmystöt ovat rubiininpunaiset ja koostuvat useista yhteen kasvaneista pienistä pallomaisista luumarjoista. Mesimarja kukkii kesä-heinäkuussa. Mesimarja muistuttaa paljolti lillukkaa, etenkin ilman kukkia.

Mesimarja
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Kaari:	Streptophyta
Luokka:	Embryopsida
Kladi:	Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi:	Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi:	Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi:	Aitokaksisirkkaiset
Kladi:	Rosidit
Lahko:	Rosales
Heimo:	Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo:	Rosoideae
Tribus:	Rubeae[2]
Suku:	Vatukat Rubus
Laji:	arcticus
Kaksiosainen nimi
Rubus arcticus L.
Katso myös
Mesimarja Wikispeciesissä   Mesimarja Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Kahden mesimarjan alalajin eli alaskanmesimarjan (Rubus arcticus subsp. stellatus) ja mesimarjan (Rubus arcticus subsp. arcticus) välistä risteytystä kutsutaan jalomaaraimeksi (Rubus arcticus subsp. × stellarcticus).^[3] Mesimarjan ja lillukan (Rubus saxatilis) risteymää kutsutaan mesilillukaksi eli lapinlillukaksi (Rubus × castoreus). Mesimarjan ja vadelman (Rubus idaeus) risteymää kutsutaan mesivadelmaksi (Rubus × binatus).^[4]

Mesimarjaa ja sen lähisukulaisia kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla monilla alueilla Alaskasta Arkangeliin, mutta ei esimerkiksi Islannissa tai Grönlannissa.^[5] Suomessa mesimarjaa kasvaa koko maassa, parhaiten se kuitenkin tuottaa satoa Kuopion ja Kemin välisellä vyöhykkeellä. Marjasato ei koskaan ole ollut suuri, ja metsienkäsittelyn ja tehomaatalouden myötä se on pienentynyt entisestään. Nykyisin on onnistuttu kehittämään lajike myös puutarhatuotantoon. Ristipölytys on edellytys marjojen muodostumiselle, eli puutarhassa on oltava useampi yksilö tämän varmistamiseksi.

Käyttö ravintona

Mesimarjan hedelmänä oleva kerrannaisluumarja.

Mesimarjan tummanpunainen hedelmä on maukas, ja siitä voidaan valmistaa muun muassa hilloa ja likööriä. Sillä on myös maustettu teetä. Carl von Linné piti marjaa suurena herkkuna kirjassaan Flora Lapponica (1737).

Mesimarjan marjat sisältävät yli kahtasataa aromiainetta, joista tärkein on mesifuraani (C₇H₁₀O₃, CAS-numero 4077-47-8).

Mesimarja ei kestä kuumentamista, vaan siitä tulee karvasta. Sen aiheuttavat siinä olevat furaanijohdokset (2,5-dimetyyli-4-metoksi-3(2H)-furanoni = 'mesifuraani' ja 2,5-dimetyyli-4-hydroksi-3(2H)-furanoni ='hydroksimesifuraani'), joita on ahomansikassakin. Lähisukuisissa vadelmassa ja puutarhamansikassa näitä furaanijohdoksia ei ole. Yhdisteiden pilkkoutumistuotteet ovat luultavasti karvaita.^[6]

Mesimarjan tuholaisia

• Hillanälvikäs (Galerucella sagittariae)
• Isokorvakärsäkäs (Otiorhyncus nodosus)
• Mansikkanälvikäs (Galerucella tenella)
• Pikkukorvakärsäkäs (Otiorhynchus ovatus)
• Vattukuoriainen (Byturus tomentosus)
• Vattukärsäkäs (Anthonomus rubi)