Remove ads
Lennart Mathias ”Matti” Jurva (vuoteen 1933 Jurvanen,[1] 29. huhtikuuta 1898 Helsinki – 16. syyskuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen laulaja, lauluntekijä, muusikko ja viihdetaiteilija. Hän kuului maailmansotien välisen ajan menestyneimpiin iskelmälaulajiin ja oli yksi Suomen aktiivisimmista levyttäneistä artisteista.
| Matti Jurva | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. huhtikuuta 1898 Helsinki |
| Kuollut | 16. syyskuuta 1943 (45 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | Muusikko, elokuvanäyttelijä |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Erkki Salama |
| Laulukielet | suomi |
| Aktiivisena | 1927–1943 |
| Tyylilajit |
kupletti iskelmä jazz |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Matti Jurvan varhaisvaiheista tiedetään vain vähän. Hän syntyi Helsingissä 1898 ja ryhtyi ilmeisesti muusikoksi jo varhaisella iällä. Hän kuului tyylillisesti iskelmälaulajien aikaa edeltäneeseen kuplettilaulajien sukupolveen, jonka suuria nimiä olivat J. Alfred Tanner ja Rafu Ramstedt. Urallaan Jurva kantoi kuplettiperinnettä toiseen maailmansotaan asti.
Matti Jurva aloitti uransa estraditaiteilijana 1910-luvun lopulla. Vuonna 1919 Jurvan esityksen nähnyt elokuvatuottaja Hjalmar V. Pohjanheimo palkkasi Jurvan Helsingissä Yrjönkadulla sijainneeseen elokuvateatteriinsa Lyyraan. Jurva näytteli myös muutamassa Pohjanheimon tuottamassa mykkäelokuvassa 1920-luvun alussa. [2]
Ensimmäiset tiedot Jurvan muusikonurasta ovat vuosilta 1927–1928, jolloin hän teki kuplettilaulaja Tatu Pekkarisen kanssa kiertueen Yhdysvalloissa viihdyttämässä suomalaisia siirtolaisia. Heidän esiintymisissään Pekkarinen oli päätähti ja Jurva säesti häntä pianolla. Kaksikko vieraili myös levytysstudiossa, jossa Jurva pääsi säestämisen lisäksi laulamaan levylle muutamia kupletteja.
1920-luvun viimeisinä vuosina myös Suomessa alettiin julkaista iskelmälevyjä. Sarja suosittuja levytyksiä, Ture Aran ”Emma” ja ”Asfalttikukka” sekä Georg Malmsténin ”Särkynyt onni”, käynnistivät vuonna 1929 raivoisan ”gramofonikuumeen”. Matti Jurva oli tuolloin jo kolmekymppinen, kokenut viihdyttäjä ja laulaja. Hän teki 1929 ensimmäiset suomalaiset levytyksensä Homocord-levymerkille. Näihin kuului useita Yhdysvaltain-matkalta mukaan tarttuneita muoti-iskelmiä, kuten ”Sonny Boy” ja ”Alla venäläisen kuun” (Unter der russischen Mond). Tuon vuoden levysatoon kuuluu myös tunnettu kupletti ”Soita vielä se neekerjazz”, jossa Jurva kuvailee humoristisesti kohtaamisistaan amerikkalaisen jazzmusiikin kanssa.
Remove ads
Vaikka gramofonikuume laantui parissa vuodessa, Matti Jurva vakiinnutti nopeasti asemansa yhtenä huomattavimmista suomalaisista iskelmälaulajista. Hän levytti 1930-luvun alkupuolella useille levymerkeille ja useiden orkestereiden kanssa. Hän työskenteli pari vuotta maineikkaan Dallapé-orkesterin solistina ja oli laulajana orkesterin legendaarisista kesäkiertueista ensimmäisellä vuonna 1932. Jurvan ja Dallapén yhteisistä levytyksistä tunnetuimpia ovat jenkka ”Tullaan, tullaan, toimehen me tullaan” sekä valssi ”Hiekkarannalla”, molemmat vuodelta 1934.
Vuodesta 1935 Jurva työskenteli säännöllisesti Levytukku Oy:n palveluksessa, jossa hänen levymerkikseen vakiintui Columbia ja taustaorkesterikseen Klaus Salmen johtama Ramblers. 1930-luvun viimeiset vuodet olivat Jurvan kiivainta aikaa: pelkästään vuonna 1938 hän levytti Ramblersin säestyksellä lähes sata laulua. Näinä vuosina syntyivät hänen tunnetuimmat laulunsa: valssi ”Savonmuan Hilma” (1938), polkat ”Pohjanmaan junassa” (1938) ja ”Viipurin Vihtori” (1938), jenkat ”Savotan Sanni” (1938) ja ”Lesken lempi” (1939). Jurva-Pekkarinen -yhteistyön tunnetuinta tuotosta, jenkkaa ”Väliaikainen”, Jurva itse ei koskaan levyttänyt, vaan sen lauloi savikiekolle Georg Malmstén vuonna 1938. Jurva lauloi sen hitaana laulelmana Nyrki Tapiovaaran elokuvassa Kaksi Vihtoria vuonna 1939.
Jurvan suosion kohotessa Tatu Pekkarinen jättäytyi hänen taustahahmokseen. Kaksikko muodosti tehokkaan lauluntekijäparin, joka kirjoitti suuren osan Jurvan levyttämistä lauluista. Levyetiketteihin yhteistyö merkittiin muodossa ”Jurva-Pekkarinen”, mikä tarkoittaa tavallisesti, että sävel on Jurvan ja sanat Pekkarisen. Matti Jurva oli kuitenkin myös pystyvä sanoittaja ja tekstitti itse useita sävellyksiään. Toisinaan myös laulun sävel on ulkomaista lainatavaraa ja vain suomalaiset sanat kaksikon kirjoittamat – tekijänoikeuksia ei tuolloin vielä valvottu kovinkaan tarkasti. Jurva ja Pekkarinen ovat lähes varmasti myös salaperäinen nimimerkki ”Erkki Salama”, jonka lauluja Jurva levytti runsaasti 1930-luvun lopulla. Naamioitumalla nimimerkin taakse kaksikko saattoi ilmeisesti kiertää vastaperustetun Teoston sääntöjä ja myydä Erkki Salama -laulujen kaikki oikeudet Levytukku Oy:lle. Nimimerkin takana saattoi kuitenkin työskennellä myös muita henkilöitä.
Remove ads
Aikalaiset kuvailivat Matti Jurvaa boheemina, runsaasti alkoholia käyttäneenä taiteilijasieluna. Samalla hän oli kuitenkin tiukka ammattilainen, joka ei antanut usein huikentelevaisen yksityiselämänsä häiritä työskentelyään. Lyhyt, vain 160-senttinen Jurva pukeutui ja esiintyi yleisön edessä aina moitteettomasti ja vaati samaa myös kanssaesiintyjiltään.
Laulajana Jurva ei ollut mikään operettisankari. Hänen äänensä ei ollut erityisen vahva eikä sen ääniala ollut erityisen laaja, ja myöhemmällä urallaan häntä vaivasi käheys – tulos suurten ihmisjoukkojen viihdyttämisestä ilman mikrofoneja. Jurvan lahjat eivät olleetkaan virheettömässä äänessä vaan esitystavassa: hänen laulunsa oli hyväntuulista, vivahteikasta ja humoristista. Luontevimmillaan Jurva oli kepeiden rallien ja kuplettien tulkitsijana, hänen heikko kohtansa sen sijaan olivat tangot ja muut tunnelmalliset laulut, joita hän joutui toisinaan laulamaan levylle. Lisäksi hänellä oli hyvä rytmitaju ja notkea kieli, minkä ansiosta hän kykeni laulamaan nopeimmatkin jenkat ja polkat sulavasti ja sanoihin sotkeutumatta.
Yleisön edessä esiintyessä lauluääni oli vain osa Jurvan repertuaaria. Pianon lisäksi hän hallitsi myös muita soittimia: hän säesti itseään usein ukulelella ja Dallapé-aikanaan soitti mukana orkesterin haitariryhmässä. Hän oli myös taitava steppaaja, taito jonka hän oli opetellut Yhdysvalloissa, ja joka on tallentunut valkokankaalle elokuvassa Ankkurikahvilan kantavieraat. Työtoverit kuvailivat häntä synnynnäiseksi viihdyttäjäksi, jonka show jatkui esityksen jälkeen pukuhuoneessa.
Remove ads
Talvisodan syttyminen 1939 merkitsi vaikeuksia suomalaiselle musiikkiteollisuudelle, sillä maassa toimi vain yksi levytehdas, turkulainen Sointu, ja muut yhtiöt olivat tavallisesti tehneet levynsä ulkomailla. Samalla katkesi Jurvan ja Ramblersin kiivas levytysputki. Sotavuosien aikana hän sai tilaisuuden levyttää vain kahdesti.
Välirauhan aikana marraskuussa 1940 Matti Jurva ja Eero Väre matkustivat Berliiniin, josta heille oli onnistuttu varaamaan muutamia päiviä levytystä varten. Saksalaisista muusikoista kootun orkesterin säestyksellä kaksikko lauloi levylle kymmeniä lauluja päivässä. Tässä urakassa Jurva levytti tunnetun marssilaulun ”Mannerheimin linjalla”. Seuraavan ja viimeisen kerran Jurvan ääni tallentui levylle toukokuussa 1942, kun Saksasta tullut äänitysteknikko pystytti tilapäisen levytysstudion helsinkiläisen koulun juhlasaliin. Tähän levytyssessioon kuuluivat propagandalaulut ”Niet Molotoff” ja ”Luulot pois” sekä useita muita sotaisia aiheita sivunneita lauluja, kuten foksi ”Aunuksen Anja” ja jenkka ”Äänisjärven jäällä”.
Matti Jurva kuoli liiallisesta alkoholinkäytöstä seuranneeseen sairauskohtaukseen syyskuussa 1943 45-vuotiaana. Jurvan viimeinen leposija on Malmin hautausmaalla. Hautakivessä nimenä on suvun nimi Jurvanen ja erikseen nimi Matti Jurva.
Remove ads
- Ramblers-orkesteri ja Matti Jurva (2012).
- Matti Jurva Orkesteri ”Jurva Jyrää!” -tribuuttialbumi, solistina Jukka Poika (KHY Suomen Musiikki Oy, 2013).
- Kilu-Kallen ja Mouku-Franssin kosioretki 1920
- Sunnuntaimetsästäjät 1921
- Helsingin kuuluisin liikemies 1934
- Kaksi Vihtoria 1939
- Rakuuna Kalle Kollola 1939
- Seitsemän velimiestä 1939
- Ankkurikahvilan kantavieraat 1940 myös ohjaaja ja käsikirjoittaja
- Herra johtajan "harha-askel" 1940
- Maskotti 1943
- Nuoria ihmisiä 1943 [2]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads