eteläpohjalainen murhaaja ja puukkojunkkari From Wikipedia, the free encyclopedia
Matti Heikinpoika Haapoja (16. syyskuuta 1845 Isokyrö – 8. tammikuuta 1895 Turku) oli eteläpohjalainen murhaaja ja puukkojunkkari. Hänen tiedetään varmasti tehneen kolme murhaa, mutta niitä on väitetty olleen yhteensä jopa 22–25. Haapojasta tuli eläessään kuuluisa ja sanomalehdet käsittelivät hänen murhatöitään laajasti ja yksityiskohtaisesti.
| Matti Haapoja | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. syyskuuta 1845 Isokyrö |
| Kuollut | 8. tammikuuta 1895 (49 vuotta) Turku |
| Muut tiedot | |
| Rikokset | murhat, varkaudet |
| Uhrit | jopa 22–25 murhaa, varmasti maanviljelijä Heikki Impponen, prostituoitu Maria Jemina Salonen ja vanginvartija Juho Rosted |
| Vangittu | useita kertoja |
| Rangaistus | elinkautinen, karkotus Siperiaan |
| Karannut | useita kertoja |
Matti Haapoja syntyi 1845 Etelä-Pohjanmaan Isossakyrössä. Hän eli lapsuutensa Isoonkyröön kuuluneessa Ylistarossa.[1]
Matin isä Heikki Haapaoja oli usein käräjillä, ja hänet tuomittiin sakkoihin juopumuksesta, metsänhaaskauksesta ja rengin luvattomasta työhönotosta. Kotona Heikki Haapaoja oli myös väkivaltainen: hän saattoi juovuksissa alkaa riehua tuvassa ja ajaa perheen ulos talosta. Matti Haapoja kertoi muistelmissaan, kuinka isä oli rikkonut huonekalut kirveellä, ajanut perheensä pihalle ja kuinka lopulta kyläläiset olivat tainnuttaneet tämän. Heikki Haapaoja kuritti myös ilmeisesti häikäilemättömästi Mattia, joka sai ajoittain selkäänsä myös vanhimmalta veljeltään Juholta.[1]
Matin isoveli Juho Haapoja alkoi hiljalleen saada lisää valtaa kotona, sillä tuohon aikaan oli tapana, että vanhin pojista sai talon haltuunsa. Matti joutui siksi lähtemään 11-vuotiaana maailmalle tienaamaan elantoansa. Hän kierteli ensin renkinä ja listautui sitten vuonna 1863 armeijaan nimellä Matts Kanon. Hän palveli kaksi vuotta Suomen kaartin reservikomppaniassa ja palasi sitten kotiseudulleen.[1]
Etelä-Pohjanmaalla vallitsi puukkojunkkarikausi, ja henkirikokset olivat tuolloin huomattavan yleisiä. Haapoja joutui 1860-luvun lopulla useita kertoja käräjille varkauksista ja väkivaltaisuuksista. Hän käyttäytyi muiden puukkojunkkareiden tapaan ja rehvasteli tekosillaan: ”Isontalon Antti on kuninkaana Härmässä, minun täytyy olla Ylistaron kuninkaana.”.[1]
Haapoja tappoi vuonna 1869 häissä lapsuudenystävänsä Heikki Impposen, joka oli väittänyt Haapojan varastaneen häneltä rahaa. Suutuspäissään Haapoja löi Impposta puukolla. Hänet tuomittiin 12 vuodeksi pakkotyöhön Turun kuritushuoneeseen Kakolaan. Hän karkasi sieltä neljä kertaa vuosien 1870–1880 aikana ja lisäksi useita kertoja vangitsijoiltaan ja kuljettajiltaan. Karkumatkoillaan Haapoja varasteli ja kierteli markkinoilla. Häntä oli vaikea vangita, sillä hän tappeli aina voimakkaasti vastaan.[1]
Suomalaisessa lehdistössä Haapojasta tuli maankuulu. Hänen tekemisiään seurattiin tarkasti, ja hänelle rakennettiin jopa herrasmiesrosvon mainetta. Lehdistössä häntä verrattiin jopa saksalaisen rosvoromantiikan Rinaldo Rinaldini -nimiseen hahmoon. Markkinoilla Haapojasta kirjoitettiin arkkiveisuja ja kansantarinoissa hänestä kerrottiin uskomattomia tarinoita.[1]
Haapoja anoi 1874 ensimmäisen kerran elinkautisvankeuden muuttamista Siperiaan karkottamiseksi. Senaatin oikeusosasto hyväksyi pyynnön, kun Haapoja uusi anomuksensa 1880. Siperiassa Haapoja karkasi vankilasta ja eli tämän jälkeen maankiertäjänä. Siperiassa hän teki myös rikoksia, joiden lukumäärää ei ole saatu selville. Henkirikoksia Haapoja teki vähintään neljä.[1]
Suomessa Haapoja tappoi 1890 Helsingissä Maria Jemina Salonen -nimisen prostituoidun. Hän kuristi naisen kylmäverisesti eikä pystynyt kertomaan mitään motiivia teolleen. Teko herätti kuohuntaa, ja sen oikeudenkäyntiä seurattiin tarkasti ajan lehdistössä.[1]
Murhaoikeudenkäynnin ajan Haapoja pidettiin Katajanokan vankilassa. Siellä hän tutustui vankien ystävänä tunnettuun Mathilda Wredeen. Wrede kirjoitti, että Haapoja olisi kääntynyt uskoon ja katuvan tekojansa. Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, oliko Haapoja todella tullut uskoon vai huijasiko hän Wredeä. Haapojan uskoontuloa on epäilty, koska hän yritti syksyllä 1894 paeta Kakolasta ja haavoitti veitsellä kahta vartijaa, joista toinen kuoli myöhemmin.[1]
Epäonnistuneen pakoyrityksensä jälkeen Haapoja juoksi täynnä olleeseen ruokalaan, jossa hän puukotti itseään seitsemän kertaa rintaan. Haapoja selvisi puukotuksista, mutta hän hirttäytyi tammikuussa 1895 sellissään naruun, jonka oli punonut sukista rispaamista langoista.[1]
Haapojan ruumis annettiin lääketieteellisen käyttöön ja luurankoa säilytettiin pitkään Rikosmuseossa Helsingissä. Rikosmuseoon luuranko oli siirretty keskusrikospoliisin ensimmäisen päällikön Kosti Vasan aloitteesta.[2] Haapoja haudattiin viimein Ylistaroon syyskuussa 1995.[1]
Haapoja tunnetaan ehkä Suomen kuuluisimpana murhaajana. Tähän on vaikuttanut se, että hänen tekonsa osuivat suomenkielisen lehdistön kasvun aikaan. Hänen maineeseensa on vaikuttanut myös Siperian-kausi ja tietämättömyys Haapojan teoista tuona aikana. Kansantarinoissa ja -lauluissa hänen mainettaan on levitetty ansiokkaasti.[1]
Haapojasta on tehty ainakin kolme näytelmää.[1] Jussi Kylätasku on kirjoittanut hänen elämästään näytelmän Haapoja (1989)
Haapojasta tehtiin laulunsäe "Ei Suomi toista tunne, vertaistaan murhaajaa, joka hengen riisti, ryösti ja teki tuhojaan".[3]
Kolme Matti Haapojan varmaa uhria olivat:
Lisäksi Haapoja todennäköisesti tappoi seitsemän muuta henkilöä:
Uhreja oli mahdollisesti enemmän, mutta vain nämä kymmenen pystyttiin liittämään Haapojaan.
Matti Haapoja myös haavoitti kuutta ihmistä:
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
