Mary Elizabeth Counselman (19. marraskuuta 1911 – 13. marraskuuta 1995[2]) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka julkaisi novelleja erilaisissa pulp- ja aikakauslehdissä. Hänet tunnetaan parhaiten Weird Talesissa julkaistuista kauhu- ja fantasianovelleistaan. Counselman julkaisi myös tietokirjallisuutta, runoutta ja ajankohtaisia aiheita käsitelleitä artikkeleja ja uutisjuttuja. Hänen tunnetuin teoksensa on novelli ”The Three Marked Pennies” (1934), joka on Yhdysvalloissa saavuttanut klassikon aseman.
| Mary Elizabeth Counselman | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. marraskuuta 1911 Birmingham, Alabama, Yhdysvallat |
| Kuollut | 13. marraskuuta 1995 (83 vuotta) Birmingham, Alabama, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Ammatti | kirjailija, toimittaja |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Charles Dubois, Sanders McCrorey, John Starr[1] |
| Äidinkieli | englanti |
| Aikakausi | 1931– |
| Tyylilajit | pulp-kirjallisuus |
| Kirjallinen suuntaus | kauhu, musta fantasia,[1] Southern Gothic[2] |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämäkerta
Counselman syntyi Alabaman Birminghamissa ja vietti lapsuutensa plantaasilla. Hänen isänsä oli insinööritaidon opettaja. Vartuttuaan hän opiskeli ensin Alabama Collegessa ja myöhemmin Alabaman yliopistossa ja sai työpaikan Birmingham Newsin toimittajana. Lehti oli tuohon aikaan Alabaman suurin sanomalehti.[2]
Counselman aloitti ammattikirjailijan uransa 1931. Hän kirjoitti lähinnä pulp-lehtiin, joista tunnetuin oli Weird Tales. Counselman avioitui 1941 ja asettui Gadsdeniin, missä pariskunta eli höyrykäyttöisellä siipiratasaluksellaan Coosajoella. Counselman opetti paikallisessa ammattikoulussa luovaa kirjoittamista. Hän sai miehensä kanssa yhden pojan ja omisti useita kissoja.[2]
Monet pulp-lehdet lakkautettiin 1950-luvulla, ja Counselman siirtyi proosafiktiosta tietokirjallisuuden ja runouden pariin.[2] Hän piti myös luentoja kirjallisuudesta ja Etelä-Yhdysvaltain historiasta ja kuului useisiin kirjallisuusjärjestöihin, kuten American Pen Womeniin ja National Fantasy Fan Federationiin.[1] Vuonna 1976 Counselman sai National Endowment for the Artsin 6 000 dollarin apurahan, ja vuonna 1981 hänelle myönnettiin Phoenix-palkinto elämäntyöstä Etelä-Yhdysvaltoihin sijoittuvien tieteis- ja fantasiatarinoiden parissa.[2]
Counselman kuoli Birminghamissa 1995, muutamaa päivää ennen 84:ttä syntymäpäiväänsä.[2]
Tuotanto
Teokset ja julkaisut
Counselman julkaisi novelleja ja runoja pienissä paikallis- ja harrastelijalehdissä jo 1920-luvulla. Hänen ensimmäinen ammattimaisesti julkaistu kaunokirjallinen teoksensa oli ”The Devil Himself” -niminen novelli, joka ilmestyi Myself: The Occult Fiction Magazinessa marraskuussa 1931.[2]
Counselman tunnetaan parhaiten 30:sta kauhu- ja fantasianovellista, jotka ilmestyivät Weird Talesissa. Hänen ensimmäinen Weird Talesissa julkaistu novellinsa oli ”The House of Shadows” (huhtikuu 1933) ja viimeinen ”The Way Station” (syyskuu 1953). Tunnetuin on elokuussa 1934 julkaistu ”The Three Marked Pennies”, jonka Counselman oli kirjoittanut 15-vuotiaana. Kertomus sai lukijoilta innostuneen vastaanoton, ja se on sittemmin käännetty ainakin yhdeksälle eri kielelle ja sovitettu kuunnelmaksi. Novellia on käytetty yhdysvaltalaisissa äidinkielen oppikirjoissa[2] ja sitä pidetään amerikkalaisen kirjallisuuden klassikkona.[1] Vaikka Counselman ei toistamiseen yltänyt vastaavaan menestykseen, pysyi hän Weird Talesin suosittuna avustaja. Tunnettuja ovat tammikuussa 1942 julkaistu novelli ”Parasite Mansion”, joka 1960-luvun alussa sovitettiin TV-sarja Thrillerin jaksoksi, sekä tammikuussa 1943 julkaistu ”Seventh Sister”, joka käsittelee voodoota naisen näkökulmasta, mikä oli 1900-luvun alkupuoliskon kauhukirjallisuudessa epätavallista. Naisnäkökulma on myös novellissa ”The Unwanted” (tammikuu 1951), jonka päähenkilö on väestönlaskentaa suorittava nainen, joka Yhdysvaltain syrjäseutuja tutkiessaan kohtaa abortoitujen lasten haamuja adoptoivan vuoristolaisnaisen.[2] ”Haulitornin aave” ja ”The Green Window” (molemmat 1949) heijastavat romanttista kaipuuta sisällissotaa edeltäneisiin Etelä-Yhdysvaltoihin.[3]
Weird Talesin ohella Counselman kirjoitti moniin muihin lehtiin, joita olivat esimerkiksi Good Housekeeping, Colliers, The Saturday Evening Post ja Jungle Stories. Jälkimmäisessä julkaistiin viidakkoon sijoittuvaa seikkailukirjallisuutta, mutta Counselmanin tarinat poikkesivat lajityypin valtavirrasta, sillä hänen sankarinsa olivat afrikkalaisia eivätkä eurooppalaistaustaisia.[2]
Weird Talesin viimeinen numero ilmestyi 1954, ja Counselmanin tuotteliaisuus laski. Uuden julkaisukanavan hän löysi slick-lehdistä,[2] jotka pulp-lehdistä poiketen oli painettu laadukkaalle paperille ja suunnattu hienostuneemmalle lukijakunnalle.[4] Ne julkaisivat Counselmanin runoja ja artikkeleja, mutta kansanperinteestä ammentavalle fantasiakirjallisuudelle hän ei löytänyt uutta julkaisukanavaa. Niitä julkaistiin kuitenkin antologioissa, ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ilmestyi vuonna 1964 Counselmanin ensimmäinen novellikokoelma Half in Shadow: A Collection of Tales for the Night Hours, jossa oli 14 alun perin Weird Talesissa ilmestynyttä novellia. Vuonna 1975 ilmestyi African Yesterdays -niminen kokoelma Jungle Storiesissa julkaistuja novelleja.[2]
Counselman kirjoitti myös tietokirjallisuutta, jossa käsitteli esimerkiksi Catullusta, ja julkaisi useita runokokoelmia.[2] Hän kirjoitti sekä perinteistä että vapaamuotoista runoutta.[5]
Tyyli ja teemat
Useimmat Counselmanin proosatekstit edustavat kauhukirjallisuutta, kummitusjuttuja tai gotiikkaa.[1] Niissä on usein vaikutteita Etelä-Yhdysvaltojen kansanperinteestä, ja ne heijastelevat Counselmanin omaa lapsuutta plantaasilla sekä hänen myöhempää uraansa lehtinaisena. Monien kertomusten miljöö on ränsistynyt vuokratila, joka on perustettu entisen orjien parakin paikalle. Counselmanin kaupunkikuvaus viittaa vastaavasti Etelä-Yhdysvaltoihin eikä rannikon suurkaupunkeihin tai Pohjois-Yhdysvaltojen teollisuuskeskuksiin, joihin useimmat pulp-kirjailijat sijoittivat tarinansa.[2] Richard Bleilerin (1997) mukaan Counselman oli taitava kotiseutukirjailija, jonka tuotannon fantastiset ainekset tuovat kodikkaisiin aiheisiin lisätehoa.[3]
H. P. Lovecraftin, Robert E. Howardin ja Clark Ashton Smithin kaltaisista kirjailijoista poiketen Counselmanin tarinat eivät ole väkivaltaisia, makaabereja ja lohduttomia, vaan niissä on huumoria, sadunomaisuutta ja surua. Hänen tuotantonsa käsittää kuitenkin myös vakavia ja synkkiä kertomuksia.[2] The Penguin Encyclopedia of Horror and the Supernatural kuvailee Counselmanin tarinoita lyhyiksi, rakenteeltaan huolitteluiksi ja juonivetoisiksi. Niissä on toisilleen vastakohdan muodostavia hahmoja ja eläväistä dialogia. Miljöökuvaus on asiantuntevaa ja yksityiskohtaista, mikä erottaa sen tyypillisen pulp-kauhun rutiininomaisesta eksotiikasta ja kliseisistä kummitustaloista. Heikkoutena hakuteos pitää ajoittaista ylitunteellisuutta, liioiteltua dialogia ja stereotyyppisiä henkilöhahmoja. Counselmanin parhaiksi tarinoiksi hakuteos nostaa lapsen näkökulmasta kerrotut ”Seventh Sisterin” (1939) ja ”Mommyn” (1943), joissa edellä mainitut sudenkuopat vältetään.[5]
Counselmanin tarinoissa on usein jokin yliluonnollinen symboli, jonka kautta hän käsittelee arkielämän ilmiöitä, toiveita ja pelkoja.[1] Esimerkiksi ”The Three Marked Penniesin” nimessä esiintyvät maagiset kolikot antavat omistajilleen erilaisia siunauksia mutta päätyvät ihmisille, jotka niistä vähiten hyötyvät.[3] Counselman itse korosti haluavansa tehdä tarinoita, jotka ”saarnaamisen” sijaan ”neuvovat” lukijoita.[1]
Bibliografia
Kirjat
- Half in Shadow: A Collection of Tales for the Night Hours (novellikokoelma, 1964)
- African Yesterdays: A Collection of Native Folktales (novellikokoelma, 1975)
- Move Over - It's Only Me (runokokoelma, 1975)
- Everything You Always Wanted to Know About the Supernatural - But Are Afraid to Believe (tietokirja, 1976)
- SPQR: The Poetry and Life of Catullus (tietokirja, 1977)
- The Eye and the Hand (runokokoelma, 1977)
- New Lamps for Old (novellikokoelma, 1978)
- The Face of Fear and Other Poems (runokokoelma, 1984)
- Masters of Horror, Vol. Three. Mary Elizabeth Counselman—Hostess of Horror & Fantasy (novellikokoelma, 2022)
Suomennetut novellit
- ”Kirottujen riutta” (The Accursed Isle, 1933). Antologiassa Outoja tarinoita 4, 1992.
- ”Haulitornin aave” (The Shot-Tower Ghost, 1949). Antologiassa Weird Tales – fantasialehden parhaat alkuperäiskuvin, 1992.
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
