Envall valmistui ylioppilaaksi vuonna 1964,[3] humanististen tieteiden kandidaatiksi 1968, filosofian kandidaatiksi 1971 ja lisensiaatiksi 1976. Hän väitteli filosofian tohtoriksi yleisestä kirjallisuustieteestä Helsingin yliopistossa vuonna 1987.[1]
Envall työskenteli Helsingin yliopistossa yleisen kirjallisuustieteen vt. assistenttina 1970–1978 ja kotimaisen kirjallisuuden assistenttina 1982–1992.[1] Hän oli Suomen Akatemian tutkimusapulainen 1978–1980 ja vanhempi tutkija 1991–1994.[3]
Vuosina 1980–1990 Envall työskenteli Helsingin Sanomien vakinaisena avustajana. Hän oli Eino Leinon seuran johtokunnan jäsen 1984–1989, valtion kirjallisuustoimikunnan jäsen 1989–1991 ja WSOY:n kirjallisuussäätiön hallituksessa 1999–2009.[3]
Harold Osbornen varhaisetiikka: teosten Theory of Beauty ja Aesthetics and Criticism kriittinen tutkimus.Helsinki:Helsingin yliopisto, 1980.ISBN951-45-2049-1
Kirjailijoiden kentät ja kasarmit.Helsinki:Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1984.ISBN951-717-376-8
Nasaretin miehen pitkä marssi: esseitä Jeesus-aiheesta kirjallisuudessa.Helsinki:WSOY, 1985.ISBN951-0-13202-0
Suomalainen aforismi: keinoja, rakenteita, lajeja, ongelmia. (Väitöskirja)Helsinki:Helsingin yliopisto, 1987.ISBN951-717-468-3
Toinen minä: tutkielmia kaksoisolennon aiheesta kirjallisuudessa.Helsinki:WSOY, 1988.ISBN951-0-15408-3
Onni, tieto, tuska: tutkielmia kirjallisuudesta.Helsinki:Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1990.ISBN951-717-611-2
Suuri illusionisti: Mika Waltarin romaanit.Helsinki:WSOY, 1994.ISBN951-0-19650-9