Marie François Sadi Carnot (11. elokuuta 1837 Limoges – 25. heinäkuuta 1894 Lyon)[1] oli ranskalainen insinööri ja valtiomies, joka toimi Ranskan kolmannen tasavallan presidenttinä vuosina 1887–1894. Hän kuoli italialaisen anarkistin puukotettua häntä.
| Sadi Carnot | |
|---|---|
 Sadi Carnotin virallinen muotokuva. |
|
| Ranskan presidentti | |
| Pääministeri |
Maurice Rouvier Pierre Tirard Charles Floquet Pierre Tirard Charles de Freycinet Émile Loubet Alexandre Ribot Charles Dupuy Jean Casimir-Perier Charles Dupuy |
| Edeltäjä | Jules Grévy |
| Seuraaja | Jean Casimir-Perier |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. elokuuta 1837 Limoges, Ranska |
| Kuollut | 25. heinäkuuta 1894 (56 vuotta) Lyon, Ranska |
| Tiedot | |
| Puolue | opportunistinen tasavaltalainen |
Sadi Carnot oli vasemmistolaisena poliitikkona tunnetun Hippolyte Carnot'n poika ja Ranskan suuressa vallankumouksessa ansioituneen Lazare Carnot'n pojanpoika.[2] Hänen setänsä oli tunnettu fyysikko Sadi Carnot.[1] Carnot opiskeli École Polytechniquessa sekä sillan- ja tienrakennuskoulu École nationale des ponts et chaussées’ssa.[2] Hän valmistui insinööriksi vuonna 1863 ja sai valtion viran Annecyn kaupungista. Tuona aikana hän suunnitteli muun muassa Rhônen ylittävän niin sanotun Carnot’n sillan Collongesissa.[1]
Ranskan–Saksan sodan alettua 1870 Carnot siirtyi politiikkaan.[1] Hän sai hallitukselta tehtäväkseen organisoida sotilaallista vastarintaa Normandiassa. Carnot toimi hetken aikaa Seine-Inférieuren prefektinä, kunnes hänet valittiin uuden tasavallan edustajainkamariin Côte-d'Orin departementista. Hän kuului tasavaltalaisten vasempaan siipeen ja erikoistui julkisia töitä ja rautateiden kehittämistä koskeneisiin kysymyksiin.[2]
Carnot toimi vuodesta 1878 yleisten töiden ministeriön alivaltiosihteerinä ja vuodesta 1880 itse ministerinä. Vuonna 1885 hänestä tuli edustajainkamarin varapuhemies sekä kauppa- ja valtiovarainministeri.[2] Carnot valittiin presidentiksi joulukuussa 1887.[1] Presidenttikaudellaan hän joutui vastaamaan muun muassa kenraali Georges Boulanger’n sekä radikaalin työväenliikkeen aiheuttamiin haasteisiin. Ranskan johtoa koetteli myös vuoden 1892 Panama-skandaali. Carnot onnistui kuitenkin säilyttämään suosionsa.[2] Hänen kautensa myönteisiä symbolisia tapahtumia olivat vallankumouksen satavuotisjuhla ja Pariisin maailmannäyttely vuonna 1889.
Carnot’n pidettyä puheen näyttelyssä Lyonissa 24. heinäkuuta 1894 italialainen anarkisti Sante Caserio puukotti yllättäen häntä. Hän kuoli vammoihinsa seuraavana yönä ja hänet haudattiin Pariisin Panthéoniin.[2][1] Caserio tuomittiin myöhemmin kuolemaan ja teloitettiin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
