Margaret Johnson Brundage (syntyjään Margaret Hedda Johnson,[1] 9. joulukuuta 1900 – 9. huhtikuuta 1976) oli yhdysvaltalainen kuvittaja, joka tunnetaan pulp-lehti Weird Talesille tekemistään kansikuvista. Hän oli ensimmäisiä tieteis- ja fantasiakirjallisuuden saralla toimineita ammattimaisia naiskuvittajia.[2]
| Margaret Brundage | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Margaret Johnson Brundage |
| Syntynyt | 9. joulukuuta 1900 Chicago, Illinois, Yhdysvallat |
| Kuollut | 9. huhtikuuta 1976 (75 vuotta) Chicago, Illinois, Yhdysvallat |
| Taiteilija | |
| Ala | kuvitus |
| Taidesuuntaus | gotiikka, pin-up |
| Kuuluisimpia töitä | Weird Talesin kansikuvat 1932–1938 |
Brundage syntyi, eli ja työskenteli Chicagossa. Hän opiskeli mainos- ja muotikuvitusta Chicago Academy of Fine Artsissa. Vuosina 1932–1938 Brundage toimi Weird Talesin pääasiallisena kansitaiteilijana ja hänen vähäpukeisia naishahmoja kuvaavat kansikuvansa vaikuttivat lehden suosioon.[1] Brundagen teosten tunnuspiirre oli pehmeä pastellisävyinen värimaailma.[2]
Margaret Hedda Johnson syntyi Chicagossa vuonna 1900 ja eli samassa kaupungissa koko elämänsä.[1] Hänen isänsä oli skotlantilaista ja äitinsä ruotsalaista syntyperää. Margaret oli perheen ainoa lapsi. Hänen isänsä kuoli vuonna 1910, ja Margaretin kasvattivat hänen äitinsä ja isoäitinsä, jotka olivat kristillinen tiede -liikkeen kannattajia.[3] Teini-ikäisenä hän opiskeli McKinley High Schoolissa, missä hän toimitti koulun lehteä ja tutustui Walt Disneyyn.[4] Vuosina 1921–23 Johnson opiskeli mainos- ja muotikuvitusta Chicago Academy of Fine Artsissa, muttei valmistunut koulusta.[1][3] Vuodesta 1925 hän työskenteli muoti- ja lehtipiirtäjänä.[3][5]
Johnson työskenteli osa-aikaisesti Dil Pickle Club -ravintolassa, joka oli Workers of the Worldin jäsenten suosiossa.[1] Siellä hän tutustui ammattiyhdistysaktiivi Myron ”Slim” Brundageen ja avioitui tämän kanssa 1927.[1][6] Pariskunta sai yhden pojan.[3] Margaret ei pitänyt miehensä vastuuttomasta elämäntavasta: tämä oli alkoholisti ja usein poissa kotoa. Pariskunta erosi 1939.[1][3] Miehensä huonon palkan vuoksi Margaret Brundage joutui elättämään itsensä, poikansa ja äitinsä taiteilijana.[1] Aluksi hän työskenteli muotialalla, mutta suuren laman myötä hän joutui etsimään töilleen uusia julkaisukanavia.[1][3]
.jpg)
Brundagen alkuperäiskuvitus John R. Speerin ja Carlisle Schnitzerin pienoisromaaniin ”The Carnal God” (1937).
Brundagen ura spekulatiivisen fiktion parissa alkoi 1932, kun hän tarjosi töitään Weird Talesille, jonka toimisto sijaitsi Chicagossa. Päätoimittaja Farnsworth Wright piti näkemästään ja tilasi Brundagelta kansikuvan uuteen Oriental Stories -lehteensä.[1] Kuva sai lukijoilta myönteisen vastaanoton, ja vuoden 1932 lopusta vuoteen 1938 Brundage työskenteli Weird Talesin pääasiallisena kansitaiteilijana. Viimeinen Brundagen kuvittama Weird Tales ilmestyi 1945.[1] Brundage teki lehdelle yhteensä 66 kantta.[6] Hänelle maksettiin 90 dollaria[a] kannelta.[1]
Brundage kuvitti muun muassa Edmond Hamiltonin, Robert E. Howardin, C. L. Mooren, Seabury Quinnin ja Jack Williamsonin tarinoita.[5] Brundagen eroottissävytteiset kansikuvat auttoivat nostamaan Weird Talesin talousvaikeuksista, joihin lehti oli 1930-luvun alussa ajautunut. Aluksi hänen kuvansa julkaistiin sukupuolineutraalilla nimellä M. Brundage, mutta lokakuussa 1934 Wright paljasti lukijoille hänen etunimensä.[1] Tämä herätti pahennusta, sillä monet lukijat pitivät naisen piirtämiä alastonkuvia sopimattomina. Pelkällä nimikirjaimella julkaistut kuvat eivät olleet kohdanneet vastaavaa kritiikkiä.[6] Yleensä Brundage lähetti Weird Talesin toimituskunnalle useita kansiluonnoksia, mutta valinta osui aina siihen, jossa oli vähäpukeisia naisia. Myös kirjailijat huomasivat tämän: he alkoivat sisällyttää tarinoihinsa kohtauksia, joiden uskoivat vetoavan Wrightin kansikuvamakuun, sillä kansitarinasta maksettiin ylimääräistä.[1] Brundagen kansista pitivät ainakin Robert E. Howard ja Seabury Quinn.[8]
Loppuvuodesta 1938 Weird Talesin toimitus siirtyi Chicagosta New Yorkiin ja Brundage menetti asemansa pääasiallisena kansitateilijana, sillä taideteosten kuljettaminen tuhansien kilometrien päähän osoittautui vaikeaksi eikä Brundagella enää ollut mahdollisuutta tavata toimituskunnan jäseniä kasvotusten. Uudeksi kansitaiteilijaksi pestattiin Virgil Finlay.[6]
Vuonna 1939 Brundage teki kaksi kantta chicagolaiselle Golden Fleece -lehdelle, joka keskittyi historiallisiin kertomuksiin.[1] Hän ei kuitenkaan yltänyt aiempaan menestykseensä ja eli elämänsä viimeiset vuosikymmenet suhteellisessa köyhyydessä.[2] Brundagen viimeinen pulp-lehtikuvitus ilmestyi vuonna 1953.[5] Fantasiamaalausten tekemistä Brundage jatkoi harrastuksena.[3] Hän piti töitään esillä ja myynnissä taidefestivaaleilla ja science fiction -kokoontumisissa.[5] Brundagen äiti kuoli vuonna 1940 ja poika Kerlynn vuonna 1972.[3]
Brundage oli aktiivinen Chicagon radikaalivasemmistolaisissa älykköpiireissä.[4] Hän tuki naisasiaa, rauhanaatetta, kansalaisoikeusliikettä ja ilmaisunvapautta.[9] Hän tuki afroamerikkalaista taidekulttuuria ja oli perustamassa South Side Community Art Centeriä.[1] Se oli New Deal -rahoituksen turvin perustettu monietninen kulttuurilaitos, jonka johtokunnan puheenjohtajana Brundage 1950-luvulla toimi.[1][4]
Brundagen teoksista on myöhemmin tullut keräilykohteita. Vuonna 2016 Brundagen kuvitus tarinaan ”The Carnal God” (1937) myytiin huutokaupassa 47 150 dollarilla.[9] Brundagen taidetta ja elämäkertatietoja on koottu teokseen The Alluring Art of Margaret Brundage. Queen of Pulp Pin-Up Art (2013).
Brundage käytti piirtäessään pastelliliituja, mistä juontui hänen kansikuviensa tunnistettava pehmeä värimaailma.[2] Hänen ensimmäiset kansikuvansa edustivat perinteistä yhdysvaltalaista gotiikkaa. Ne kuvasivat avuttomia valkoihoisia naisia, jotka olivat pahojen tummaihoisten miesten armoilla. Myöhemmin Brundage alkoi kuvata naiset itsenäisinä hahmoina, eikä monissa hänen myöhemmissä kansissaan ollut lainkaan miehiä.[1] Brundagen varhaisissa piirroksissa oli usein vaatemuodin ja sitä kuvaavan taiteen vaikutusta, mutta Wrightin vaikutuksesta hänen naishahmonsa muuttuivat vuosi vuodelta vähäpukeisemmiksi.[6]
Brundagen naishahmoilla oli usein yliluonnollisia voimia, ja jopa pelokkaita tai uhrin asemaan joutuneita naisia kuvatessaan hän pyrki säilyttämään hahmon arvokkuuden ja kuvaamaan tämän itsenäisenä ja aktiivisena toimijana.[1] Hahmojen anatomia ja kasvot eivät yleensä olleet erityisen uskottavia. Usein kuvissa oli eroottinen lataus.[2] Veristä väkivaltaa Brundage ei mielellään kuvannut,[1] mutta kansikuvissa saattoi olla sidonta-, kidutus- ja ruoskintakohtauksia.[6][10] Tunnettu esimerkki on Robert E. Howardin novellia ”Saalistava varjo” kuvittava kansitaide vuodelta 1933.[11]
Poikkeuksellinen on Weird Talesin huhtikuun 1935 kansikuva, jossa Brundage kuvaa hullun tiedemiehen, laboratorion ja kaksi miespuolista uhria. Goottilaisen tieteiskirjallisuuden perinteen mukaisesti Brundage keskittyy tieteen vaaroihin ja kyseenalaistaa edistysuskon. Lukijoilta kansi sai kielteisen vastaanoton, ja jatkossa Brundage pitäytyi naishahmoissa.[1]
Oriental Stories, kevät 1932
Weird Tales, huhtikuu 1935
Weird Tales, lokakuu 1937
Golden Fleece, huhtikuu 1939
.jpg)
The Encyclopedia of Science Fictionin mukaan Brundage oli ensimmäinen tieteis- ja fantasialehtiä ammattimaisesti kuvittanut nainen. Hän oli sukupuoleen katsomatta myös ensimmäinen, joka piirsi alastonkuvia. Brundagen vaikutuksesta spekulatiivisen fiktion kuvittajat alkoivat avaruusalusten ja hirviöiden kaltaisten aiheiden sijaan suosia kauniita ja vähäpukeisia naisia. Hänen vaikutuksensa näkyy esimerkiksi Virgil Finlayn teoksissa.[2]
Brundagen aktiivisin kausi 1932–1938 oli samalla Weird Talesin kulta-aikana pidetty jakso, ja hänen näyttävät kansikuvansa takasivat osaltaan lehden suosion. The Penguin Encyclopedia of Horror and the Supernaturalin (1986) mukaan hän oli miesten hallitsemalla fantasiataiteen saralla harvoja naiskuvittajia, joilla oli pysyvä vaikutus lajityyppiin. Kun Weird Talesin maine alkoi 1900-luvun lopulla uudelleen nousta, Brundagen kuvituksiin alettiin jälleen kiinnittää huomiota ja niillä oli tärkeä rooli lehden saamassa kunnianpalautuksessa.[6]
- Vuoden 2023 rahassa noin 2 000 dollaria.[7]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
